Universaali palveluseteli, se parempi tapa kohdistaa subventio

Liberaalipuolue (johon en enää itse kuulu) nosti esille hyvän ehdotuksen, joka ei tosiasiallisesti ole leikkaamista, vaan tukirahojen parempaa kohdistamista.

Tästä alkoi twitterissä naukuminen, ensisijaisesti hillotolpastaan huolissaan olevilta järjestöbyrokraateilta, mutta myös mielikuvituksettomilta kansalaisilta. Järjestöbyrokraatti on siis henkilö, joka nostaa palkkaa, mutta ei tuota yhtäkään palvelua, josta kansalaiset tai kyseisen lajin harrastajat hyötyvät.

Järjestöbyrokraatit ovat syystä huolissaan, esim. Työväen Urheiluliitossa ei juuri muita työntekijöitä olekaan, ja silti pumppu saa 1,4 miljoonaa euroa vuosittain. Palvelusetelimallissa kansalaiset itse päättäisivät minne avustukset kohdistuisivat, sen mukaan mistä saisivat eniten irti esim. nuortensa palveluharrastuksien muodossa.

On yksiselitteisesti hyvä idea korvata (usein poliittisin perustein myönnetyt) avustukset palvelusteleillä, mutta tämä kannattaa tehdä laajemminkin kuin vain urheilun osalta:

Veikkauksen edunsaajille rahoitus palveluseteleistä (HS 31.8.2021) – käytännössä näiden universaalien palveluseteleiden piirissä voisi olla joukkoliikenne, terveydenhuolto, liikuntapalvelut, koulutuspalvelut, kirjastot ja  kulttuuripalvelut. Olen henkilökohtaisesti valmis laajentamaan setelin käyttöä myös yksityiselle puolella ylläolevissa kategorioissa, mutta jos hallituspohja sattuu olemaan yhtään vasemmalla päin kallellaan kun tähän suuntaan mennään, niin eiköhän nämä rajata vain julkiselle puolelle (jonne suuren osan järjestöistäkin voi Suomessa nykyään laskea).

Selvyyden vuoksi, universaalien palvelusetelien tarkoitus on 1) lisätä valittujen palveluiden kysyntää (tähän pyrkii myös nykyinen julkisten palveluiden subventio, josta palveluseteleissäkin on kyse) 2) kohdentaa kysyntää nykyistä paremmin.

Käytännön toteutus tapahtuisi esim. E-passista tai Smartumin ratkaisuista tutulla tavalla – jokainen valitsisi miten haluaa palvelusetelinsä käyttää, ja saisi niitä vastaan palveluita, jäsenyyden tms. E-passi tai Smartum toimittaisi nämä valinnat virastolle, joka maksaisi avustukset näiden mukaan.

Eräs käytännön haaste on toki valinta, että mitkä järjestöt tai palvelut lopulta pääsevät palvelusetelien piiriin – jättäisin päätösvallan tästä kyseisten alojen kattojärjestöille. Näin on toimittu mm. Museokortin osalta, ja tämä toimii varsin hyvin.

Kirjoittaja on liberaali filosofi.

PS. On erittäin tärkeä tiedostaa, että kyse on nimenomaan palveluseteleistä, eikä niillä pidä voida ostaa mitään mikä säilyttää arvonsa tai mitä voi myydä eteenpäin. Näitä varten riihikuiva raha on olemassa.