Vasemmistohallitus kasvattaa varallisuuseroja entisestään – tarvitsemme kansankapitalismia

Köyhyys määritellään universaalisti tulojen kautta, joko absoluuttisena köyhyytenä:

”Extreme poverty is measured as the number of people living on less than $1.90 per day.” (World bank)

tai suhteellisena köyhyytenä:

”EU-maissa käytettävän määritelmän mukaan suhteellisesti köyhäksi luokittuvat ne kotitaloudet, joiden käytettävissä olevat rahatulot jäävät alle 60 prosenttiin samankokoisten kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulojen mediaanista.” (Yle 02.10.2019)

Näillä mittareilla mitattuna massiivinen julkinen velkaantuminen ja tukipaketit ovat mainio keino taistella köyhyyttä vastaan. Mitä harvempi irtisanotaan, sitä harvemman tulot putoavat köyhyysrajan alle.

Tällä logiikalla keskuspankit ovat elvyttäneet jo vuoden 2008 talouskriisistä saakka, ja nyt koronakriisin takia entistä enemmän (lähde):

Viimeisen n. kymmenen vuoden aikana yo. keskuspankit ovat lyöneet rahaa tiskiin n. 15 triljoonaa, eli 15 000 miljardia dollaria.

Asukasluvut näiden keskuspankkien alaisuudessa ovat seuraavat (jätin Kiinan pois, koska se on oma lukunsa):

Sveitsi 9 miljoonaa
Englanti 56 miljoonaa
USA 328 miljoonaa
Japani 126 miljoonaa
EU 448 miljoonaa
Yhteensä: 967 miljoonaa = ~1 mrd

Nuppia kohden rahaa on siis luotu n. 15 000 dollaria. Jos nettovarallisuutesi on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin ainakin osa keskuspankkien vetoavusta on löytänyt sinunkin kukkaroosi. Tilastojen valossa yli puolet on kuitenkin päätynyt varakkaimmalle kymmenykselle (lähde):

Tämä on velkaantumisen ja nollakorkopolitiikan ongelma: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, ainakin nettovarallisuudella mitattuna. Vaikka vasemmistohallitukset voivat ostaa ääniä lupaamalla vappusatasia ja muuta kivaa, se ei vähennä varallisuuseroja, vaan polarisoi niitä entisestään.

Pitkällä aikavälillä tämä kehitys on maailmanhistoriassa johtanut äärimmillään varakkaiden omaisuuden sosialisointiin. Vaikka jotkut saattavat nähdä tämän jopa toivottavana, tie vallankumoukseen on päällystetty köyhien kärsimyksellä, ja vallankumouksen jälkeen syödään lemmikitkin.

Jotta tämä kehityskulku voidaan estää, tämä maa tarvitse tahtotilan siitä, että kaikkien kotitalouksien varallisuutta pyritään aktiivisesti kasvattavamaan. Nykyisellään olemme pahnanpohimmaisia (lähde):

Käytännössä kyse olisi kansankapitalismista, ja osakesäästötili on hyvä avaus siihen. Tämän lisäksi olisi olennaisen tärkeää purkaa eläkejärjestelmämme (AA 21.3.2016) jotta ihmiset säästäisivät omiin koteihinsa, sen sijaan että he asuvat Kojamon vuokra-asunnoissa ja kuolevat köyhinä. Esim. Singaporen eläkejärjestelmästä olisi meillä paljon opittavaa.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja, varavaltuutettu kaupunginvaltuustossa sekä pormestarinvaaliehdokas.

 

PS. Kun rupesin kirjoittamaan tätä, ajatukseni oli kirjoittaa siitä, että keskuspankkien on pakko elvyttää, sillä muuten eläkerahastot joutuvat pakkomyymään, joka olisi suurin varkaus ihmiskunnan historiassa. Mutta tästä lisää ensi kerralla – siihen saakka rauhallista joulun odotusta!

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu