Velkakirjarovio on sekä uhka että mahdollisuus

Vanhoina hyvinä aikoina ns. markkinavoimat pitivät huolta siitä, että poliitikot tekevät tarvittavat rakenteelliset uudistukset, jotka huolehtivat maiden kilpailukyvystä. Jos päättäjät nukahtivat rattiin, valtionvelan korko nousi, ja jossain vaiheessa pää jäi vetäjän käteen.

Tämä mekanismi on purettu asteittain vuoden 2008 talouskriisin myötä, (Demokratia on hevonen ja korkotaso sen suitset, AA 13.11.2018), sillä seurauksella, että maailman Matias Mäkyset saavat paljon palstatilaa:

Suomessa puhutaan taas liikaa menojen leikkaamisesta, sanoo Sdp:n varapuheenjohtaja (HS 30.1.2021)

Nykyisellään Euroopan keskuspankki omistaa merkittävän osan euromaiden velasta, ja myöntää uutta nollakorkoista sen verran kuin tarvetta on:

Mikään ulkoinen voima ei siis ohjaa päättäjien käsiä. Velkasuhde on kuitenkin ensisijaisesti valtasuhde – EKP voisi halutessaan nostaa korkoja, lopettaa velkakirjaostot tai muuta ”jäynää” saadakseen päättäjät tanssimaan pillinsä mukaan. Näin se ei kuitenkaan uskalla tehdä, koska tällöin euroalue hajoaisi, ja siitä eroavat suvereenit maat toteaisivat EKP:lle, että ”pitäkää tunkkinne, emme maksa.”

Tilanne näyttää siis melko toivottomalta – Euroopan valtiot pistävät lainarahat haisemaan, eivätkä tee rakenteellisia uudistuksia, koska mikään pakko ei ole. Nähdäkseni jäljellä on vain yksi mahdollisuus – koska eurovaltiot ovat valtasuhteen ikävässä päässä, ne vaativat eurovelan nollaamista:

Soaring eurozone government debt reignites call for cancellation (FT, 8.12.2020)

Tähän keskuspankin ei mielestäni pidä suostua, vaan sen pitää asettaa velan nollaamiselle tiukat ehdot, käytännössä niin, että jos valtio x kykenee suorittamaan rakenteellisen uudistuksen y, se saa n miljardia euroa anteeksi.

Tämä on käytännössä teknokratiaa, ja vaikka en henkilökohtaisesti pidä keskuspankkiireita kovin korkeassa arvossa, niin parempi tämäkin kuin se, että keskuspankki liittyy niiden tahojen seuraan jotka ottavat kantaa siihen miten rahaa pitäisi käyttää:

Talous tarvitsee oman Montesquieunsa (AA, 29.5.2020)

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja, varavaltuutettu kaupunginvaltuustossa ja pormestarinvaaliehdokas.

PS. on sinänsä paradoksaalista että juuri vasemmistopuolueet ilakoivat velkaantumisesta, sillä juuri velkaantuminen nostaa varallisuuseroja maailmanhistorian korkeimmalle tasolle, eli pitää köyhät köyhinä ja rikastuttaa rikkaita.

AmosAhola
Liberaalipuolue Helsinki

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu