Ylen johtoon tarvitaan saneeraaja, muuten hallitus ampuu omaan jalkaansa

Kun yksityisellä sektorilla leikataan (syystä tai toisesta), annetaan toimivalle johdolle säästötavoite. Toimivan johdon tehtävä on kohdistaa leikkaukset sinne mistä ne aiheuttavat vähiten haittaa kyseisen yrityksen liiketoiminnalle. Jos leikkaukset eivät onnistu, tai leikataan väärästä paikasta, toimiva johto saa kerätä huonekasvinsa.

Julkisella sektorilla sopeutukset eivät toimi näin, ja tälle on olemassa toisella kotimaisella termikin:

Washington Monument Syndrome

”The Washington Monument syndrome, also known as the Mount Rushmore Syndrome or the firemen first principle, is a term used to describe the phenomenon of government agencies in the United States cutting the most visible or appreciated service provided by the government when faced with budget cuts.”

Kyse on siis siitä, että kun poliitikot päättävät leikkauksista, julkisen laitoksen johto kohdistaa leikkaukset niin, että niistä päättäneet poliitikot menettävät mahdollisimman paljon ääniä.

Tätä vasten keskustelu Ylen leikkauksista (IS 06.05.2023) on mielenkiintoinen. On nimittäin aivan totta, että poliitikkojen ei todellakaan tule ottaa kantaa Ylen varsinaisiin sisältöihin (eikä täten siihen, että mistä leikataan), mutta voiko tuleva hallitus mitenkään estää Washington Monument Syndromea Yleltä leikatessaan?

Ratkaisu on palkata Yleä vetämään määräaikaisella sopimuksella hallituskauden ajaksi ns. saneeraaja, jonka tehtäväksi annetaan leikkaaminen minimaalisella haitalla. Koska valtio omistaa 99,98% Ylen osakkeista, tälle ei ole mitään estettä. Arvioisin, että noin 20% voi Ylestä leikata ilman että palvelun taso edes heikkenee.

Itse toki kannustan suurempiinkin leikkauksiin (~50%), mutta tämä ei todennäköisesti onnistu enää ”juustohöylällä”, vaan tällöin tarvittaneen myös muutoksia lainsäädäntöön, jossa määritellään Ylen tehtävät.

Kirjoittaja on liberaali filosofi.