Ihannoidaanko Suomessa kotona asumista liikaa?
Koti on usein meille kaikille rakas paikka. Toisille koti on talo, jossa lapsuus on vietetty. Toisille kerrostalon osake, kun taas joillekin koti on siellä missä rakkaat ihmiset ja tavarat ovat. Joskus koti voi muuttua turvattomuuden, yksinäisyyden ja pelon paikaksi. Silloin kyse ei enää ole kodista, vaan jostain ihan muusta. Sellaisessa paikassa ei ole hyvä olla. Miksi pakotamme ja suljemme osan yhteiskuntamme ikääntyneistä sellaiseen paikkaan?
Alkuviikosta Hyvinvointiala HALI ry julkaisi selvityksen, jonka mukaan liian moni ikääntynyt odottaa hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan. Ilokseni Porvoossa, joka oli ainoa selvityksessä mukana ollut itäuusmaalainen kunta, lain sallima 90 päivän odotusaika alittui ja odotusajan laskenta aloitettiin hakemuksen jättämisestä. Tämä on hyvä uutinen, sillä ikääntyneiden oikeuksien turvaaminen on tärkeää.
Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuutetuille järjestetyssä strategiaseminaarissa saimme tietää, että yli 12 prosenttia yli 75-vuotiaista kokee, että heillä on vähintään suuria vaikeuksia itsestään huolehtimisessa. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sillä maan keskiarvo on noin 10 prosenttia. Ratkaisuja tarvitaan. Kenenkään ei pitäisi kokea jäävänsä yksin ja turvattomasti oman kotinsa vangiksi.
Luin vastikään THL:n valmisteleman raportin (2021) Itä-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tilasta. Raportissa ilmenee, että ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen asukaskohtaiset kustannukset ovat vähentyneet laitoshoidon asukaskohtaisten kustannusten ohella. Vastaavasti näiden osalta kustannukset ovat kasvaneet muualla maassa. Meidän on varmistettava, ettei kustannusten lasku ole yhteydessä ikäihmisten kokeman heitteillejätön kanssa.
Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen pitää löytää yhdessä alueen kuntien kanssa ratkaisuja, joiden avulla ikääntyneiden palvelutarpeita voidaan paremmin huomioida. Palveluasumiseen siirtymisen kriteerit eivät saa olla liian kireät. Lisäksi tarvitaan muita ns. välimuodon asumismuotoja, kuten senioriasumista. Sellaista asumista, jossa ikääntyvä voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään. Meidän nuorempien on varmistettava, että tämä toteutuu myös ikääntyvien osalta.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 29.5.2022 Uusimaassa ja löytyy myös kotisivuiltani.
Onhan oma koti hyvin tärkeä. ”Oma koti kullan kallis” ja ”Kotini on linnani” lienevät vanhoja , sukupolvelta toiselle siirtyneitä sanontoja. Lisäksi kotirauha on perustuslaissa määritelty oikeus.
En itse ole vielä siinä iässä (= kunnossa) että joutuisin luopumaan kodistani mutta tulevaisuudessa toki mahdollista.
Kodissa on minulle tärkeintä se määräämisoikeus tilaani ja itsenäisyys. Itse tila ei ehkä niinkään ratkaiseva. Asun pääkaupungissa jossa toki paljon etuja erilaisten palvelujen hankkimisessa. Maaseudulla haastavampaa välimatkojen suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Selvityksiä tyyliin ”liian moni ikääntynyt odottaa hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan” tulee julki tuon tuostakin.
Asiaan kuuluu myös terveydenhoitokoneiston ja poliitikkojen masinoimaa kotiasumisen ihannointia, jonka tarkoituksena on kuvitelluista säästösyistä pitää vanhuksia kotonaan satunnaisen kodinhoidon varassa.
Ilmoita asiaton viesti