Luottamuksen mukana särkyy monen mieli

Meistä kuka tahansa voi kohdata mielenterveyden ongelmia työstä, perintötekijöistä, sosiaalisesta statuksesta ja iästä riippumatta. Joskus kaipaamme ulkopuolista tukea ja apua vain hetkellisiin elämäntilanteisiin, jotka ovat ravistelleet arkeamme ja jaksamistamme tilapäisesti. Avun tarvitseminen ei aina edellytä sairastumista, sillä meillä jokaisella on joskus huonompia ajanjaksoja elämässä, jolloin tarvitsemme tukea ja eteenpäin työntämistä.

Mielenterveyden ongelmiin, haastaviin ajanjaksoihin elämässä ja avun hakemiseen liittyy edelleen paljon häpeää ja heikommuuden tunnetta. Mielenterveyden ongelmat, kuten ahdistus ja masennus, jäävät usein fyysisen terveyden hoidon varjoon, eikä niihin suhtauduta yhteiskunnassa läheskään yhtä vakavasti kuin fyysisen terveyden ongelmiin. Aivan kuten kroppakin sairastuu, voi mielikin murtua. Yleisyydestään huolimatta mielenterveyden haasteisiin sisältyy niin toisten ihmisten ennakkoluuloja kuin omiakin oletuksia, jotka voivat saada kasautuessaan aikaan paljon vahinkoa.

Avoimuus on avain tervehtymiseen ja häpeäleiman irrottamiseen mielenterveysongelmista. Vastaamon tietomurto sai aikaan valtavan liikkeen, jonka tarkoituksena on ollut antaa kasvot avun hakemiselle ja mielenterveyden haasteista avoimesti puhumiselle. Useat ihmiset ovat osoittaneet tukensa ja myötätuntonsa kaikkia tietomurron uhreiksi joutuneita kohtaan ja kiristyksen kohteeksi joutuneet ihmiset ovat tuoneet esiin omia kokemuksiaan, pelkojaan ja herännyttä turvattomuuden tunnettaan. Moni on tarttunut tähän koko yhteiskuntaamme koskettavaan suuronnettomuuteen viestimällä julkisesti, ettei aio lukea tai jakaa nettiin vuotavia potilaskertomuksia ja muita henkilökohtaisia tietoja. Ihmisten inhimillisyys toisiaan kohtaan on ollut näinä hetkinä merkityksellistä erityisesti siksi, että näin voimme yhdessä riisua hyökkääjää omista aseistaan.

Vastaamon tietomurto on alhainen teko osuessaan arkoihin terapiatietoihin ja se särkee luottamusta koko psykoterapiatoimintaan. Epäluottamus tulee pahimmillaan vahingoittamaan mielenterveyspalveluja vuosien ajan. Suurin pelko on, että ihmiset eivät uskalla enää hakeutua avun piiriin tai että he jättävät kertomatta omista ongelmistaan ja ajatuksistaan mahdollisten vuotojen pelossa.

Kyse on luottamuksesta, joka särkyessään luo monia kerrannaisvaikutuksia. Näin me emme saa antaa tapahtua, sillä yksikin apua hakematta jättänyt ihminen on liikaa. Jokaisen on tiedettävä, missä ja kenellä omat tiedot ovat ja missä niitä aiotaan käyttää. Avunsaantiin ei saa liittyä epävarmuutta tai turvattomuuden tunnetta pienimmissäkään määrin.

Rikos on selvitettävä ja tietoturvaa sekä sen valvontaa tehostettava. Me kaikki voimme myös kantaa vastuumme jättämällä lukematta nettiin päätyviä tietoja. Kukaan ei saa jäädä yksin, vaan meistä jokaisella on roolimme siinä, että mielenterveyden ongelmiin ja avun hakemiseen ei liittyisi enää häpeää, turvattomuutta ja pelkoa. Ollaan ihmisiä toisillemme.

Anna-Kaisa Ikonen

Kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, työelämäprofessori, Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kulttuuriharrastaja. Kiinnostunut elämästä ja ilmiöistä. Mukana monessa. Käy lukemassa lisää: www.anna-kaisaikonen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu