Ehdokkailla erilaisia tilannekuvia

Media tuntuu kuorossa valittavan, että ehdokkaiden välille ei saa ainakaan ulkopoliittisissa kysymyksissä eroa. Jokin sokeus vaivaa. Osalla ehdokkaista – vaan ei kaikilla –  on tilannekuva, jossa ei ole syytä huoleen, Nato ja DCA turvaavat ja 2% BKT:sta puolustusmenoihin riittää.

Mika Aaltola on työurallaan ja korkeatasoisella koulutuksellaan hankkinut pitkäjänteisen ja perusteellisen geo- ja ulkopoliittisen asiantuntemuksen. Hän kykenee ajattelemaan ulkopolitiikan suunnan kokonaisvaltaisesti ja strategisesti. Pitkä perspektiivi ulkopolitiikassa ja poikkeuksellisen hyvä perehtyneisyys maailmanhistoriaan antaa kyvyn erottaa, milloin pieniltä näyttävistä asioista kasvaa isoja ongelmia, ja milloin maailmanpolitiikan tapahtumista ei kannata Suomessa hätkähtää. Hänellä on kyvykkyyttä, jota ei pysty hankkimaan reagoimalla päivänpolitiikassa päällekaatuviin ongelmiin. Mika Aaltola on työskennellyt politiikan parissa, mutta hän ei ole puoluepoliitikko.

Suomi tarvitsee tässä koko ajan epävakaammassa ajassa strategisesti kyvykkään presidentin, joka pystyy suuntaamaan Suomea sukupolveksi eteenpäin: Suomi on pidettävä vahvana,  vapaana ja vankkana. Riittävä varautuminen on parasta rauhantyötä, mikä myös yhdistää suomalaisia ja osaltaan tukee taloutta.

Mika Aaltolan mielestä Itä-Suomen kehittäminen on geopolitiikkaa, ei aluepolitiikkaa, koska Suomen sijainti on strateginen. Hän puhuu pohjolan linnakkeesta tarkoittaen Pohjoismaiden ja myös Baltian sotilaallisen kyvykkyyden ja huoltovarmuuden vahvistamista. Konkreettisina asioina Suomen osalta mm. puolustusmenot 3% bruttokansantuotteesta, pohjoinen ratayhteys Norjan satamiin Itämeririippuvuuden vähentämiseksi, venäläiset omistukset pois strategisilta paikoilta, puolustusteollisuuden vahvistaminen, puhtaan energian tuottaminen mahdolliseksi myös Itä-Suomessa ja Itämeren pohjassa kulkevien kriittisten kaapeleiden turvaaminen jne.

Minä pidän varautumista järkevänä. Minulle ei riitä kolmen lukon taktiikat enkä halua presidenttiä, joka kampanjassaan kuvittelee ihmisten tarvitsevan nyt vain rauhoittelua ja positiivisia näkymiä. Pään pistämistä pensaaseen. Jos varaudumme turhaan, se on pienempi haitta kuin havahtua liian myöhään. Hyvin varautunut Suomi saa myös tukea liittolaisiltaan.

Mika Aaltola uskoo, että Suomi ei ole vielä nähnyt parhaita päiviään. Olen samaa mieltä. Eikä tumput suorana pidä tässä maailmantilanteessa niitä odotella.