Kuka ehdokkaista olisi Suomen ”Zelenskyi”?

Presidentti Niinistö: ”Kukaan ei toivo sotaa, mutta viisas varautuu pahimpaankin”.

Huomenna 28.1.2024 on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa kuudeksi vuodeksi siihen, kuka meitä johtaa siinä mahdollisessa tilanteessa, että sota leviää Eurooppaan tavalla, jossa Suomen Puolustusvoimat ovat siinä mukana tai Suomi on uhattuna.

Helsingin Sanomissa tänään 27.1.2024 Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pohti ylipäällikön tehtävän suhdetta parlamentaariseen vastuujärjestelmään. Tarpeellinen pohdinta. Siinä jäi kuitenkin  vähemmälle huomiolle, onko sittenkin vanhanaikaista ajatella, että sotatieteen näkökulmasta amatööripresidentti toimii yksin vastuussa ylipäällikkyydestä sota-aikana? Pitäisikö nyt uudessa rakenteessa ja tässä maailmantilanteessa olla esimerkiksi presidentistä, sota-ajan ylipäälliköstä ja keskeisistä ministereistä koostuva sotanyrkki, joka sodan uhatessa aktivoidaan eduskunnan päätöksellä, ja jossa presidentillä olisi riittävä päätösvalta.

Noin 30 vaalikeskustelussa ja yksilötenteissä, joita olen kuunnellut paikan päällä tai etänä viime vuoden elokuusta asti ehdokkaista osa korostaa armeijan käymisen tärkeyttä. Olen tähän ikään mennessä työskennellyt lukuisten armeijan käyneiden asiantuntijoiden, esimiesten ja johtajien kanssa, joista vain harvalla on ollut oikeasti kykyä ajatella strategisesti – ja sekään ei nähdäkseni ole pelkästään johtunut armeijan käymisestä. Strateginen ajattelukyky on mielestäni presidentin ja ylipäällikön tärkein ominaisuus. Ylipäällikkö nykyisellään päättää mm. sodasta ja rauhasta eduskunnan suostumuksella, ja myös Puolustusvoimien liikekannallepanosta.

Kuka näistä neljästä ehdokkaasta olisi sodan uhatessa paras?

Ehdokas Mika Aaltola on kampanjansa alusta asti kertonut ja perustellut avoimesti maailmanpoliittisen tilannekuvansa, jonka hän näkee synkkenevän johtuen eri puolilla kytevistä kriisipesäkkeistä. Näiden taustalta löytyy samat valtapoliittiset intressit. Häntä on moitittu synkistelystä. Hän on toistuvasti todennut Suomen tarvitsevan strategisen suunnan ja patistanut Suomea varautumaan uhkiin puhumalla ”Pohjolan linnoitustyöstä”, mikä tarkoittaa mm. Naton sisällä Pohjoismaista yhteistyötä ja Suomen osalta puolustusmäärärahojen nostamista 3% tasolle BKT:sta, Itämeririippuvuuden vähentämistä Pohjoisen jäämeren ratayhteyden rakennustyöllä sekä
puolustusstrategisesti tärkeiden alueiden pitämisellä elinvoimaisina mm. kestävän energiatuotannon avulla. Lisäksi tarvitaan investoinnit merenalaiseen tekniikkaan ja kalustoon, joiden tehtävänä on turvata kriittiset kaapeliyhteydet. Aaltola on puhunut myös harmaiden alueiden läpikäynnin tärkeydestä tarkoittaen kaikkea, mitä Venäjä voi käyttää Suomea vastaan. Tällaisia ovat Ahvenanmaan Venäjän konsulaatti, venäläisten kiinteistöomistukset, kaksoiskansalaisuus, pakotteiden kiertäminen ja vielä tunnistamattomat riippuvuudet.

Ehdokas Alexander Stubb on kampanjassaan todennut tehneensä neljä ulkopoliittista virhettä Venäjän suhteen. Nyt hän korostaa kolmen lukon (oma uskottava puolustus, Nato-jäsenyys ja Yhdysvaltain kanssa tehty tuore DCA-sopimus Defence Cooperation Agreement) pitävän Suomen turvassa. Kampanjan alussa hän rauhoitteli, että Suomella ei ole huolta. Hän on sanonut toistuvasti, että Ukraina on jo voittanut sodan. Natoa ei ole koskaan kunnolla testattu, ja Stubb ei siksi usko, että Putin siihen lähtee. Viime aikoina Stubbinkin tilannekuva on tosin hieman synkistynyt. Hän pitää, kuten muutkin ehdokkaat, Ukrainan tukemista tärkeänä. Stubb näkee presidentin perustehtävänä olevan maksimoida Suomen asema ja
on väittänyt enempiä perustelematta,  että Suomi on yksi Yhdysvaltojen kymmenestä tärkeimmästä strategisesta kumppanista. Hän ehkä haluaa paistatella erilaisten kokousten valokeilassa, koska on ehdottanut sotilasliitto Naton huippukokouksen pitämistä Suomessa vuonna 2026 tai 2027. Hän on nostanut esille Suoimen ETYJ -puheenjohtajuuden 2025 ja pyrkimisen YK:n turvallisuusneuvoston kiertäväksi jäseneksi. Sen sijaan hän ei ole kampanjassaan esittänyt maavoimien vahvistamisen lisäksi mitään konkreettista, miten Suomen tulisi varautua synkkenevässä maailmantilanteessa. Puolustusmenot 2% BKT:stä riittävät hänelle ja jossakin vaiheessa kampanjaa hän katsoi tarpeelliseksi luetella paneelikeskustelusta toiseen Puolustusvoimien arsenaalin viimeistä tykinkuulaa myöten osoittaakseen pätevyytensä – ja samalla strategisen ajattelun puutteensa. Kestääkö Stubb painetta? Vähäinen Harkimon räksytys paneelikeskustelussa sai ehdokkaan hämmennyksiin.

Ehdokas Pekka Haavisto ei ole mielestäni kertonut selkeästi arviotaan tämän hetken maailmanpoliittisesta tilanteesta ja näkymistä. Hän on Stubbin tapaan todennut, että Ukraina on jo voittanut sodan. Hän ei ole esittänyt konkreettisia ajatuksia Suomen varautumiseksi mahdolliseen sodan uhkaan. Puolustusbudjetti 2 % BKT:stä riittää. Haavisto on korostanut rauhaan pyrkimistä ja ihmisoikeuksia, sekä Ukrainan tukemista. Hän luottaa Natoon ja USA:n tukeen.

Ehdokas Jussi Halla-ahon ulkopoliittinen tilannekuva on ainakin minulle pitkälti arvoitus. Hän on todennut maailman olevan käännekohdassa, mutta millaisessa? Kun Venäjän pommitukset Ukrainassa olivat kestäneet joitakin päiviä, hän vetosi lännen sotilaallisen väliintulon puolesta. Halla-aho näkee Venäjän olevan eksistentiaalinen uhka naapureilleen nyt ja jatkossa. Tiukka pakotepolitiikka Venäjää vastaan ja Ukrainan tukeminen ovat hänen mielestään tärkeitä, mutta Suomen varautumisesta uhkiin hän ei ole sanottavasti puhunut.

Muilla ehdokkailla ei ole mielestäni edellytyksiä Suomen Zelenskyiksi, joten en läpivalaise käsitystäni heidän maailmanpoliittisista tilannekuvistaan.

Päädyn näillä pohdinnoilla siihen, että  vain Mika Aaltolalla on realistiset mahdollisuudet onnistua Suomen presidenttinä, jos sota laajenee koskettamaan Suomea. Aaltolan pitkä ja syvällinen ulkopoliittinen perehtyneisyys ja historian laaja tuntemus on koulinut hänestä strategin, jonka johtamistaidoista etenkin Ulkopoliittisesta instituutista on kuulunut pelkkää hyvää. Hän on myös ainoa, joka patistaa Suomea varautumaan per heti. Rohkeutta häneltä ei puutu eikä hän hätkähdä vähästä, vaikka on joutunut ennennäkemättömän mitätöinnin ja nimittelyn kohteeksi median klikkiotsikoissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu