Avohoito on vienyt mielenterveyshoitoa eteenpäin
Sairastuminen oli järkytys. Muistan ikuisesti veljeni sanat sairaalassa:”Anna, minä en uskonut, että sinä ikinä sairastuisit.”
Minulla on pian 16-vuoden sairaushistoria takana. Sairaalahoidot ovat olleet lyhyitä, vain joidenkin kuukausien mittaisia.
Olen valmistunut kahteen ammattiin ja olen ns. korkeastikoulutettu nainen, insinööri.
Asun itsenäisesti, mikä jo sekin on itsessään näillä taustoilla suuri asia.
Minulla on unelmia ja elämän nälkää.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Minun kaksi tätiäni sairastui ja koska lääkkeitä ei ollut he elivät elämänsä sairaalassa. Isä kertoi, että tätini Maija oli etevin heidän sisaruksistaan.
Kuka voi oikeesti väittää, että avohoito olisi jotenkin huono juttu?
Pääsevätkö laitoshoidon tarpeessa olevat mielenterveyspotilaat hoitoon?
Pääsääntöisesti eivät pääse, kun ei ole laitoshoitopaikkojakaan.
Ammoin Lipposen hallitus leikkaasi mielenterveyden laitoshoitopaikat puoleen, ja sille tasolle ne jätettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Heitä oli sillon enemmän kuin ei ollut toimivia lääkkeitä.
Ilmoita asiaton viesti
Sillon kun lääkkeenä oli insuliini, sähköshokki ja lobotomia.
Ilmoita asiaton viesti
Syksyllä tulee 6 vuotta sairaalahoidosta.
Tiiän että psykoottinen potilas pääsee hoitoon.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä..
Harva haluaisi parikymppisenä loppuelämäkseen sairaalaan.
Olivatko nämä tyhmiä ja lahjattomia.Päinvastoin. Eivät tätinikin kamppaili lukiossa luokan priimuksen paikasta.
Lääkkeet ei ole ongelmattomia, mutta onneksi ne paranee kaiken aikaa.
Ilmoita asiaton viesti