Kemiannobelistiksi?
Käydään läpi keskustelua, jonka kävin läpi Känsälän kanssa.
Eli todella NaOH ei ole ravinne, vaikka Na3PO4 on. Nyt puhutaan siis siitä, että miksi toisessa yhdisteessä Na toimii ravinteena toisessa ei.
Minulla tuli vain mieleen, että OH-ryhmän takia mahdollinen liuos on voimakkaasti emäksistä ja tästä syystä natrium ei kykene lipeäliuoksessa toimimaan ravinteena toisin kuin suolaliuoksessa.
Sehän tiedetään, että sama alkuaine eri yhdisteissä ei toimi samalla tavalla. Tämä oma selitykseni natriumista olisi yksi syy miksi.
P.S
Voisiko ajatella, että yhdisteiden muodostuminen on kuin leipomista. Aivan kuten E-koodeillakin on ruuissa kullakin eri tehtävä. Kun alkuaineita yhdistellään, voi syntyä jotain aivan uutta.
Jokainen tietää, että ilman leivinjauhetta tai ruokasoodaa kakku ei kohoa ja ilman kananmunaa mikään ei sido aineksia yhteen.
Mutta miten vesi H2O muutetaan viiniksi? Nobel saattaisi tulla.
Ilmoita asiaton viesti
Laitetaan hiivaa ja sokeria ja maustetaan marjoilla.
Oliko tämä Nobelin arvoinen vastaus?
Ilmoita asiaton viesti
Ilman väliaineita toki!
Ilmoita asiaton viesti
Siihen en pysty.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtötilanne H2O, lopputulos C2H5OH. Ei onnistu kaikilta!
Ilmoita asiaton viesti
Vesiliuos.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokainen tietää, että ilman leivinjauhetta tai ruokasoodaa kakku ei kohoa…”
– Minä tiedän tuon vasta nyt. Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Varsågod!
Ilmoita asiaton viesti
Kemiannobelistiksi?
Tavoitteet pitää asettaa korkealle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei liian korkealle, mutta kuulisin mielelläni toimiiko edellä mainittu teoria.
Olis aika hienoa, jos pelkkä molekyylikaava kertoisi kemistille aineesta paljon.
Minulle tätä ei varsinaisesti ole opetettu, joten mietin onko asia uusi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun en löydä linkkiä Känsälän sanomisiin, niin mutuilen ihan muuten vain. Siis vesiliukoista natriumia taitaa olla maaperässä yleensä kasveille riittävästi. Sitä ei siis kannata käyttää lanoitteena (vaikkapa NaCl:nä, eli ruokasuolana). Natriumfosfaatti taas on lanoitteeksi kelpaavaa juurikin sen fosforinsa vuoksi. Jos taas kasvi saa lipeää, niin sehän tekee kipeää.
Ilmoita asiaton viesti
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tommiviinikka/ainakaan-lannoitteet-eivat-enaa-nosta-ruoan-hintaa/
Tarkoitan tässä lähinnä, voiko katsoa näin, että NaOH on lähinnä OH-ryhmänsä takia vaarallinen kasveille, ei natriumin vuoksi?
Käsittääkseni esim. ruokasuolaa ei osmoosin takia saa ripotella kasvin juurille. Siksi merivesi ei kelpaa kasvien kasteluun.
Jos merivesi kelpaisi kasteluun, maailman nälkäongelma taitaisi olla ratkaistu?
https://www.meillakotona.fi/kysymykset/merivetta-kasveille
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merivesi
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan se emäksisyys (OH-ionien ylimäärä) on se lipeän pahempi puoli kasveille, mutta kuten merivedestä kirjoitat, niin liika nautrium-ionikin on pahasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten tuossakin sanotaan, natriumia (merivettä) voi antaa kerran tai kaksi satokauden aikana. Käsittääkseni tätä useammin kasveja harvemmin lannoitetaan.
Jos luit sen yaran linkin sokerijuurikkaasta, joka ilmeisesti myös tarvitsee natriumia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä jatkossakin voin keskustella kemiasta.
Se että teimme sitä Viinikan blogissa oli noloa häntä kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juu..Viinikan blogi oli toista aihetta varten.
Ilmoita asiaton viesti
Kemistinä täytyy antaa tunnustusta Känsälän kemian tiedoille, jotka eivät ehkä ole teoreettisesti korkealentoisia, mutta käytännössä päteviä. Nyt kun luin tuon blogin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Risto.
Tietoni ovatkin 50 vuoden takaa laboranttilinjalta. Olin uskomattoman innokas,kun pääsin sisään kemian lainalaisuuksista.
Lähinnä opettajani asenteesta,ja siitä, että aloin miettiä minkälaisessa seurassa vietän loppuelämäni löin viimeisellä kevätjaksolla läskiksi,ja aloin yrittäjäksi.
Ilmoita asiaton viesti