Koulurauha julistettu – erilaisuus on rikkaus!
Meitä on moneen junaan ja toiset jää asemalle.
Itse voin ihan rehellisesti kertoa olevani vähän erilainen kuin muut.
Ammattikorkeakoulussa minua kiusattiin. Kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin kotiutunut sairaalasta alkoi koulukiusaaminen johon osallistui myös opettajat. Loppujen lopuksi opetussuunnitelma vaihtui ja suoritin opintoni loppuun Kokkolassa. Sain insinöörin paperit.
Kerran koulun vartia heitti minut mattoon.(en ollu ihan iskussa sillon). Tämä siitä huolimatta, että olin mallioppilas peruskoulussa. Olin luokkani paras tai toisiksi paras.
Onko kenelläkään muulla koulumuisteloita?
Koulussa ei minua kiusattu enkä oikein muista että olisi kovin muitakaan. Kansakoulussa jota kävin neljä vuotta oli aika tiukka kuri. Mentiin jonoon pihalle pituusjärjestyksessä ja pitkänä olin hännillä. Armeijassa olin sitten aika keulilla vastaavassa jonossa. Kansakoulussa ei kuitenkaan huudettu asentoa!
Istuin puisessa pulpetissa ja vieruskaveriksi laitettiin tyttö. Ei silläkään small talk oikein luistanut ja syyslukukausi 1962 meni aika hiljaiselossa mutta kyllä siihen tottui.
Kansakoululaitos oli aika sotilaallisen oloinen. Tietysti sitä ei silloin tajunnut. Varsinkin 5.joulukuuta (aattona) oli mahtava juhla kun siniristilippu tuotiin juhlasaliin kantaen. Ja nassikat kauhealla äänellä lauloivat ”sinun puolestas elää ja kuollaaaaa..”. Toki nyt tajuaa että sodankäyneet opet olivat vasta nelikymppisiä.
Joulujuhlassa esitettiin joulunäytelmä. Mulla kävi tuuri kun sain osan jossa ei repliikkejä vaan seisoskelin seimen vieressä Josefina open kylpytakki päällä ja tsepa kädessä.
Oppari oli sitten eri maata koko juttu,
Ilmoita asiaton viesti
Meidätkin laitettiin ala-asteella pituusjärjestyksessä jonoon. Nopeasti kehittyvänä olin viimeisten joukossa jonossa. Tosin seiskaluokan jälkeen olen kasvanut vain sentin pituutta eli olin jo yläasteella ihan aikuisen mitoissa, vaikka lapsi olin vielä.
Minä olen ollut ala-asteella joulumuori ja enkelikuorossa, koska olen hyvä laulamaan. Monet olisi halunnut siihen, mutta valinta tehtiin laulukokeen perusteella.
Minut valittiin myös tuomaroimaan mäenlaskukisaa. Muistan jälleen että monet olisi siihen halunnut, mutta minut vastentahtoisesti valittiin. Muistan myös että tein väärän tuomion. Annoin 9 , vaikka olisi pitänyt antaa 10. Eräs perhe nimittäin oli tuonut oikean reen koululle.
Noloin muisto, kun tein sählypelissä oman maalin.Muistan sen yhä. Pallo kimposi mailastani omaan maaliin.
Ilmoita asiaton viesti
Noloin muisto, kun tein sählypelissä oman maalin.Muistan sen yhä. Pallo kimposi mailastani omaan maaliin.
________________________________________________________
Mitä noloa tuossa on? Normaali tapaturma mailapelissä.
Ilmoita asiaton viesti
No se oli noloa pienelle ihmiselle, enkä ollut ainoa joka sen huomas.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko jo päässyt asiasta yli?
Ilmoita asiaton viesti
Olen mutta muistona se varmasti säilyy. Toiset asiat jää mieleen. Pianhan näistä tapahtumista on 30 vuotta.
Minullahan lähes joka aineesta oli kiitettävä.
Esim. koulujen välisissä maastojuoksukisoissa olin toinen ja hiihtokisoissa kuudes.. Taidettiin juosta jotain 2 kilometria ja se oli kestävyysmatka.
Ai niin.. seiskaluokalla jouduin juoksemaan 2 osuutta viestiin. Minut siis huudettiin kentälle. En koskaan ole ollut hyvä pikajuoksussa. Opettaja huomautti, että en ole yhtä hyvä juoksemaan kuin veljeni. Ammattikoulun opettajan mukaan veljestäni olisi voinut tulla ammattiurheilija.
Koulu on ollut paikka, jossa olen pärjännyt. Se vaikuttaa kokemukseeni itsestäni yhä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Jotkut aivan mitättömät asiat jäävät mieleen jopa vuosikymmeniksi.
Olet ollut hyvä oppilas ja urheilullinen. Käsitykseni mukaan olit päästänyt itsesi huonoon kuntoon mutta nyt taas puolimaratonkunnossa. Kysyn siksi kun itse olen tosi heikossa kunnossa nyt mutta toki on omat syynsä ja olenhan reippaasti vanhempi.
Ilmoita asiaton viesti
En ollut urheilullinen..En tiedä miten pärjäsin niin hyvin.
Juokse hiljaa pitkiä matkoja, jos haluat kestävyysjuoksua harrastaa. Pitäisi pystyä puhumaan samalla kuin juoksee. Älä harjoittele liikaa.
Ilmoita asiaton viesti
En pysty juoksemaan enää. Sinun iässäsi toki juoksin reippaasti. Minulle riittäisi melko reippaat kävelylenkit. Ongelma on lähinnä se että kun olet huonossa kunnossa niin se epämukavuusalueelle meneminen ei houkuta vaikka se olisi ainoa keino.
Ilmoita asiaton viesti
Aluksi noin mutta kun kunto kohenee alkaa haluta lenkille. Lenkin jälkeen ja joskus sen aikana tulee endorfiinihormonien ansiosta hyvä olo. Aivot oppii sanomaan lähde lenkille.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän joo…huonossa kunnossa on se hyöty että kunto nousee aika vauhdilla sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Saattais vanhemmiten tehdä hyvää kuntosalireeni, kun lihakset pienenee muuten.
Miehet ei taida jumpata. Löysin just hyviä jumppavideoita netistä.
https://youtu.be/Vb-rApSR8es?si=JnGMIZ4FdrODTIpk
Lisäksi haluan paremmaksi uimariksi.
Ilmoita asiaton viesti