Stigmaa vähennettävä, vuositasolla 20-25 % aikuisista sairastaa mielenterveyshäiriötä
Media elää sensaatioista ja näyttävistä otsikoista.
Tärkeintä ei ole, että otsikoissa näkyy mielenterveydenongelmat, vaan se että sairauksiin saadaan asianmukaista hoitoa.
Kun ilmapiiri alkaa kiristyä, yhä useampi valitsee vaikenemisen puhumisen sijaan.
On ymmärrettävä, että hulluus ei ole jossakin tuolla, vaan saattaa olla jo nyt keskellä arkea.
Avohoito on pääasiallisesti parantanut hoidettavien elämänlaatua. Elämme arkea, joka 1950 – luvulla ollut vielä mahdollista. Kiitos hyvien lääkkeiden.
Hyvää mielenterveys viikkoa😊. Sairastuminen ei enää ole maailmanloppu. Mielenterveysongelmista voi toipua.
Pitää muistaa, että aikuisuuteen kuuluu kypsynyt persoona ja kyky hallita itseään ja elämäänsä.
Tämän takia ei nykyaikana voida 18v ikäisistä alkaen laskea ihmisiä automaattisesti aikuisiksi. Se raja on monasti jo 30v iässä asti tai vähän sen ylikin. Kypsyminen aikuisuuteen vie näin pitkään.
Toinen tilastoa korjaava tekijä on masennuksen laskeminen liian helposti mielenterveyden häiriöksi. Näitä diagnooseja tehtaillaan jo terveysasemilla. Hoitajat iskevät asiakkaan eteen äärisimppelin testilomakkeen, jonka tulos on täysin epäluotettava. Asiakas tekee diagnoosin itse vastauksillaan.
Ihmiselämään kuuluvat alakuloiset vaiheet eivät ole sairauksia. Niitä eivät ole myöskään joistain vastoinkäymisistä seuraava paha mieli.
Ilmoita asiaton viesti
Minä ajattelen, että ihminen on
0->18 vuotiaana lapsi
18->30 nuori aikuinen
30->60 aikuinen
60->vanhuus, vanha aikuinen
vanhuus,vanhus = yksilöllinen ikä, jolloin on autettavana, koska ei pysty enää omatoimisuuteen
Kirjoitin muuten, kun täytin 60-vuotta juuri noista ikäkausista 60-vuotiaan näkökulmasta https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/bvalonen/vanha-aikuinen/
Ilmoita asiaton viesti
En tiiä.
Miten meillä menisi näinkään hyvin?
Silloin kun olin nuori ei edes puhuttu asiasta. Miten ihmeessä meistä silloinkin tuli vastuullisia aikuisia?
Ilmoita asiaton viesti