Suomi – onnellisten valtio
Itsenäisyyspäivä lähentyy. Muistammeko me aina, että olemme maailman onnellisin kansa.
Omassa elämässäni on tapahtunut asioita, joita en ikinä uskonut tapahtuvan, niin hyviä kuin huonoja.
Nähdäkseni meidän tulee jatkossakin huolehtia tasapuolisuudesta ja siitä ettei köyhä koti muodostu liian suureksi esteeksi menestyä elämässä.
Niin sanottu koulushoppailu ei ole tervetullut ilmiö Suomessa.
Toivon, että voimme yhdessä rakentaa Suomea ja olla lähinmäisen menestyksestä onnellisia.
En tiedä kuinka tunnettu on käsite ”vähä onnellinen” mutta joskus tuntuu, että sellaisia olemme. Naapurimme, venäläiset ovat antaneet meille nimitykset ”tsuhna” joka tarkoittaa hieman tyhmää maalaistolloa (tai jotain sinneppäin) ja virolaisetkin nimittävät meitä ”poroiksi”, sitä elukkaako tarkoittavat vai kahvinporoja?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka pitkäselkäiset, lyhytjalkaiset ja vähän tyhmän oloiset suomalaiset eivät Hitlerinkään silmissä olleet oikeita arjalaisia, niin meille oli varattu paikka ja tehtävä tulevan Suur-Saksan ravintotuotantoketjun alkupäähän, maataloushommiin, jonka jo tuolloin taisimme.
Viljelymaita ja metsiäkin meiltä löytyi.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi saksalainen olisi alkanut tuottaa elintarvikkeita täällä arktisella jäätiköllä kun viljavia maita riittää pilvin pimein lämpimimmillä seuduilla? Kun Saksa joutui toimittamaan Suomelle viljaa sota-aikana koska täällä ei pystytty kasvattamaan elintarvikkeita edes omaan käyttöön.
Eiköhän Suomen osuus olisi ollut metsän kasvatus ja lomailureservaatti.
Ilmoita asiaton viesti
…ja olimmehan sentään ASEVELJIÄ!?
Ilmoita asiaton viesti
Sivusta katsoen se suomalaisten onnellisuus jää kyllä piiloon. No, ehkä niin pitääkin. ’ kel onni on, se onnen kätkeköön ’.
Ilmoita asiaton viesti
En oikein usko edellytyksiin. Kuvaksi on mahdollista saada mikä tahansa. Pitemmän päälle puppua, kun valmiste huttua.
L. Ennusteen todistaminen on vaikea, vaikka tein tästä aiheesta erään version, edelliseen blogiini. Vaikuttaisi sovellettavalta, tai muuta ei ole osoittaunut vielä.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitykseni on, että jossain määrin onnellisuus vähenee niiden kohdalla jotka syystä tai toisesta joutuvat huomaamaan, että Suomi ei olekaan lintukoto.
Vaan väliäkö tuolla kun suurin osa asuu lintukodossa.
Ilmoita asiaton viesti
Näin isäinpäivänä voi kysyä mistä nuori suomalainen, korkeasti koulutettu nainen on tänä päivänä onnellinen…?
Ilmoita asiaton viesti
Uskosta ja ihmisistä seurakunnassa.
Nostaa arjen yläpuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin ainakaan siitä,että meitä halveksiva demari johtaa Suomea….
Ilmoita asiaton viesti