Arvot toteutuvat käytännössä

Varhaiskasvatuksen arjesta on keskusteltu viime aikoina paljon, mikä on hyvä asia. Monella meistä on yhteinen suuri huoli varhaiskasvatuksen nykyisestä tilasta ja laadusta sekä lasten ja henkilöstön hyvinvoinnista. Emme kuitenkaan tunnista varhaiskasvatuksen kentällä tätä ammattiliitojen välistä nokittelua, pitäisikö koulutustasoa nostaa vaiko laskea, ja tämä koulutuskeskustelu ei kumpua todellisesta tarpeesta vaan jostakin muusta.

Tämä kissanhännänveto on jatkunut jo vuosikausia liittojen kesken, ja mahdollisesti jopa estänyt alamme tavoitteellisen kehittämisen, koska pitkäjänteinen kehitys edellyttäisi myös ammattiliittojen yhteistyötä sekä yhteistä visiota kehityksen suunnasta.  On selvää, että tämä epäsopu on heijastunut myös alamme sisäiseen keskusteluun eri ammattiryhmien välillä, ja sen sijaan että etsisimme yhteistä linjaa ja puhaltaisimme yhteen hiileen, alamme sisällä vallitsee hämmennys, epätoivo, uupumus ja sisäinen ristiriita, kenen etuja tässä nyt ajetaan eniten ja kenen ei ehkä ollenkaan. Myös inkluusio on heitetty kasvattajien ja opettajien niskaan, ilman asianmukaista resurssointia. Ja kun soppaan lisätään kaikkien tietämä henkilöstöpako, on selvää, että lasten hyvinvoinnista ei pystytä nyt monin paikoin huolehtimaan edes perustasolla.

Varhaiskasvatus tarvitsee ehdottomasti ammatillista, osaavaa ja asiantuntevaa henkilöstöä, ja koulutuksella on suuri merkitys. Varhaislapsuudessa luodaan kasvun, kehityksen ja oppimisen kivijalka, ja mille myöhempi oppiminen ja kehitys rakentuvat. Aivot kehittyvät tässä vaiheessa voimallisesti ja ovat erittäin alttiita vaikutuksille, myös niille haitallisille. Sensitiivisyys ja henkilöstön laadukas vuorovaikutus on erittäin tärkeää ja kaiken pohja. Tämä tarkoittaa mm sitä, että kiire, meteli, turvattomuuden tunteet, vaihtuva henkilöstö ja ennakoimaton arki ovat ”myrkkyä” lapsen aivoille, ja tutkitusti vaikuttavat erittäin haitallisesti lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä hyvinvointiin.

Varhaiskasvatuksessa on siten paikka koulutetulle erityis-/ryhmäavustajalle, lastenhoitajalle, opettajalle ja erityisopettajalle. Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa ei myöskään työskentele yhtään auttavaa käsiparia, vaan kokonaisia, ammatillisesti osaavia ihmisiä. Koko henkilöstörakenteen mylläys tässä tilanteessa onkin ollut lähinnä merkillistä, ja esimerkiksi sosionomien koulutus tuo varahaiskasvatukseen erittäin tärkeää osaamista, mm perheen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Tutkitusti voidaan sanoa, että koulutus lisää keskimääräisesti ammatillista osaamista, mutta pelkästään korkeakoulutettujen opettajien määrän lisääminen ei vastaa nyt kentän tarpeisiin. On lähinnä merkillistä painottaa koulutustason kiivasta nostamista, kun tärkein tavoite olisi saada sinne se ammatillisesti pätevä henkilöstö, kuka tekee sitoutunutta ja tavoitteellista työtä lasten hyvinvoinnin eteen. Läsnäolo ja sensitiivisyys kumpuaa kuitenkin hyvin pitkälle ammatillisesti pätevästä ja hyvinvoivasta henkilöstöstä, motivoituneesta tiimityöstä sekä pedagogisesti vahvasta johtajuudesta.

Hyvinvoiva kasvattaja mahdollistaa myös sen hyvinvoivan lapsuuden. Tämä edellyttää mm asianmukaisia resursseja ja asianmukaista palkkakehitystä. Ja siihen olisi nyt syytä keskittyä, ja kiireesti. Arvot toteutuvat lapsen arjessa ja lapsen hyvinvoinnissa.

Tuuli Metsä, ryhmäavustaja

Charlotta Hjelt, lastenhoitaja

Taru Sundqvist, lastenhoitaja

Poika Orma, lastenhoitaja

Anne Honkanen, varhaiskasvatuksen opettaja

Sirkkumarja Koskenniemi, varhaiskasvatuksen opettaja

Sirpa Halonen, varhaiskasvatuksen opettaja/sosionomi AMK

Annele Wiman, varhaiskasvatuksen erityisopettaja

0
Annele Wiman
Kauniainen

Olen varhaiskasvatuksen erityisopettaja, kouluttaja ja yrittäjä 25v kokemuksella. Lasten ja nuorten hyvinvointi on minulle erittäin tärkeä asia. Puhun ja teen töitä lasten ja nuorten puolesta. Muita arvojani, mistä puhun, ovat avoin, tasa-arvoinen, asenne-esteetön ja inhimillinen yhteiskunta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu