Miksi Helsinki jättää lähiöt heitteille?

Helsinki keskittyy haalimaan lisää asukkaita uusien asuinalueiden -ja täydennysrakentamisen kautta, mutta jättää vanhat asuinalueet oman onnensa nojaan.

Monet kaupunkilaiset ovat tottuneet näkemään ” tässä rakennetaan maailman toimivinta kaupunkia” -kylttejä liikkuessaan uusien asuinalueiden läheisyydessä, sillä Helsingin asuntokanta kasvaa tulevaisuudessa (jopa sinne mihin emme haluaisi) uusien lähiöiden myötä ja saavat viimeistellyt lasten leikkipaikat, puistoalueet ja lähiliikuntakentät, kun samaan aikaan vanhat lähiöt rapistuvat ja menettävät vetovoimansa.

Olen seurannut lähinnä oman asuinalueeni ja sen ympäröiviä lähiöitä täällä Pohjois-Helsingissä ja harmikseni olen huomannut, että kaupungin hallitsemat ja ylläpitämät lasten leikkipaikat, puistot metsäalueineen sekä kävely -ja pyörätiet ja lähiliikuntakentät on jätetty oman onnensa nojaan, eikä niitä huolleta lainkaan, edes pyynnöstä.

Myös julkisen liikenteen kulkuyhteyksissä on eroja, ratikka kun ei kulje joka ovelle eikä metro viuhahda. Lähiöissä asuvat asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa, kun HSL lakkauttaa mm. Torpparinmäestä kulkevan nopean bussiyhteyden Helsingin keskustaan koronan aiheuttamassa talousahdingossa, vaikka ministeri Harakan mukaan Helsinki saa leijonanosan 100 miljoonan suuruisesta julkisen liikenteen tukipaketista.

Perutaan kaupungin harkitseman bileyö-apulaispormestarin havittelu ja perustetaan sen sijaan apulaispormestarin vakanssi, jonka tehtävänä on lähiöiden, myös niiden vanhojen hoito ja hoiva arvostuksen säilyttämisen lisäksi.