Oikeuskanslerin apologiat ja anteeksiantamaton korona

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti vastaa saamaansa kritiikkiin koskien hallituksen lakiesitysten toistuvasti ala-arvoista tasoa: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/marinin-hallituksen-lakifiasko-nyt-oikeuskansleri-tuomas-poysti-nostaa-esiin-toistuvan-ilmion-seka-huolen-sokeutumisesta/f7c505a8-0e19-48c0-bf57-c1dc0ab561f9

Artikkelista ilmenee, että Pöysti toivoo keskustelua siitä, riittääkö hänen osaltaan tulevaisuudessa pidättyväinen linja vai odottaako suomalainen yhteiskunta ”selvästi jotakin enemmän”.

Voisiko tämän kuitata toteamalla, ettei pelkkä kumileimasimena toimiminen riitä.

Pöysti puhuu myös toimintatapojen mahdollisesta muuttamisesta, jotta ”kriittinen arviointikyky säilyy”.

Tuleeko hän siis jo de facto myöntäneeksi, ettei arviointikyky ole säilynyt?

”Oikeuskanslerin mukaan lainvalmistelu näyttää tapauksen valossa turhankin huonolta, sillä lainvalmistelu on Suomessa yleisesti ottaen hyvää, mutta epätasaista.”

Hyvää, mutta epätasaista.

Mitenköhän tuo nyt pitäisi tulkita. Hyvää mutta huonoa?

Hallituksen esitykset ovat ainakin toistuvasti olleet objektiivisesti arvioiden huonoja – miksi? Mikä on oikeuskanslerin todellinen vastuu tässä, entä muiden lainoppineiden neuvonantajien? Ministerien lainvalmistelukyvyistä tuskin kannattaa enää keskustella.

Herättää suurta epäluottamusta, ettei täällä saada / saadaan torsoina vain vaivoin läpi elintärkeitä säädöksiä koronan torjuntaan liittyen. Paljon energiaa sitä vastoin tuhlautuu perustuslailliseen puljaukseen ja vastuunpakoiluun ja -pallotteluun eri instituutioiden välillä. Millä tasolla nämä touhut niinkuin ylipäänsä ovat?

Pöystin oma melko seikkaperäinen selvitys ei linjasta poikkea:

https://www.okv.fi/fi/tiedotteet-ja-puheenvuorot/561/oikeuskanslerin-rooli-lakiesitysten-laillisuusvalvonnassa-covid-19-epidemiassa/

Yksi asia sitä vastoin ei selittelyjä kaipaa: elämme edelleen maassa, jossa on sijainnin ja asukastiheyden puolesta loistavat edellytykset tukahduttaa epidemia kokonaan. Aivan kuten vuosi sitten, kesän jälkeen ja ennen brittivariantin saapumista. Miksi näin ei kuitenkaan ole toimittu?

Alan epäillä, että täällä vallitsee hybridistrategian hengessä jo jonkinasteinen normalcy bias koronan suhteen.

Tilanteen ei kuitenkaan pitäisi olla mikään uusi normaali. Terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset kasvavat päivä päivältä, silloinkin kun epidemian hallitsemattoman leviämisen akuutti uhka väistyy.

Koronan torjunta on aivan liian suurelta osin nojannut keskimäärin fiksujen suomalaisten vapaaehtoiseen itsensä rajoittamiseen – nyt olisi valtiovallan aika ryhdistäytyä ja hoitaa homma maaliin.

Mitä siis kuuluu Kokoomuksen (vuosi myöhässä tulleelle) Exit-strategialle ja kansalaisten laatimille tukahduttamisadresseille? Nämä eivät saisi unohtua, jos halutaan välttää neljäs aalto viimeistään ensi syksynä. Edessä voi olla korona 3.0 jälleen uudella, hankalammalla variantilla.

Vai jatketaanko kädet ristissä kotona kykkimistä ja toivotaan, että piikki antaa ainakin osittaisen suojan – päähuvina karnevalistisia piirteitä saaneiden koronakäänteiden seurailu? Tai riskeerataan tarpeettomasti oma / muiden terveys työpaikoilla, joissa enemmän tai vähemmän näennäisin toimin ja vielä moninaisimmin tulkinnoin vaarannetaan työturvallisuus?

Jos nimittäin tämä meno jatkuu, niin täytynee hakea turvapaikkaa Uudesta-Seelannista.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu