Mitä tarkoitta Suomen budjetti?

Kun puhutaan talouskasvusta, budjetista ja alijäämästä, on moni kansalainen ihmeissään. Miten Suomen talous eroaa sitten tavallisen ihmisen tai yrityksen taloudesta?

Budjetti

Budjetti eli talousarvio on yrityksen suunnitelma siitä, minne rahaa tullaan käyttämään. Mitä suurempi yritys sitä monimutkaisempia kokonaisuuksia nämä ovat. Budjetin voi laatia erilaisten toimintojen tai vaikka kirjanpitäjän ylläpitämän verotusnumeroiden mukaan. Salilla budjeti on eriteltynä dimensioittain eli erilaisten toimintojen perusteella. Tällaisia ovat meillä esimerkiksi valmennus, salitoiminta, koulutus ja hallinto.

Kotitalouksissa oman budjetin ylläpitäminen on myös hyödyllistä. Kun tietää kutakuinkin tulonsa ja menonsa kuukausitasolla on helpompi suunnitella tulevia investointia. Asuntolainaa ottaessa pankki vaatii kevyen talousarvion, jotta hakijan maksukyvykkyys voidaan arvioida.

Valtion budjetti kattaa tulot, joita ovat ensisijaisesti verotulot, mutta myös valtion omistamien palveluiden, kiinteistöjen ja yritysten tekemät voitot. Valtio omistaa esimerkiksi VR-konsernin, jonka tulot ovat valtiolle tuloa. Valtion menoihin lukeutuu yksinkertaisuudessaan valtion virkojen palkat, julkiset terveydenhuoltopalvelut. Budjetissa ne jaetaan ministeröittäin, ja jokainen ministeriö laatii oman tarkemman budjettinsa.

Talouskasvu, alijäämä

Kun yrityksellä on talouskasvua se tarkoittaa että yrityksen tulos kasvaa. Monesti puhutaan myös liikevaihdon nousuna, joka kertoo yrityksen tulovirran kasvusta. Liikevaihto on siis sama kuin yritykseen tulevat rahat. Jos yritys haluaa maksaa vähemmän veroja kasvusta huolimatta, tulee menoja nostaa myös samalla. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi palkkakustannukset ja investoinnit. Investoihin yritykset voivat myös ottaa yrityslainaa. Jos yritys on Osakeyhtiö, laina ei ole yksityishenkilön vastuulla, jos yksityishenkilöt eivät ole tätä taannut.

Yksityisillä ihmisillä talouskasvu on pääoman kasvatusta. Tämä ei aina näy pankkitilillä, vaan voi näkyä myös omistuksena. Jos esimerkiksi omistat asunnon ja maksat lainaa, kasvatat omaisuuttasi. Siinä missä yritykselläkin on pääomaa esimerkiksi laitteissa tai osakkeissa, voi yksittäisellä ihmisellä olla omaisuutta autossa tai vaikkapa metsässä. Myös valtiolla on omaisuutta aivan tavallisen rahan lisäksi.

Kun budjettia tehdään, jos menojen osuus on liikevaihtoa suurempi puhutaan alijäämästä. Yksittäisellä ihmisellä eikä yrityksellä tämä ole vielä katastrofi jos omaisuutta on edelleen tai jos tulevaisuudessa kyetään kirimään eroa kiinni. Yritys voi joutua ottamaan lainaa alijäämän vuoksi, mutta lainan lyhennyksistä pitää kyetä selviytymään. Jos yritys tekee tappiota usean vuoden peräkkäin eikä ole kykenevä maksamaan enää toimintaansa, haetaan yritys konkurssiin ja yrityksen omaisuus ulosmitataan, jotta maksuista päästäisiin eroon.

Kun taasen yksityisihmiselle myönnetään lainaa, katsotaan ihmisen maksukyvyn lisäksi myös ikää, koska ihmiset eivät ole ikuisia. Siinä missä vuosikymmeniä sitten asuntolainoista pyrittiin pääsemään eroon, on varsinkin pk-seudulla jäänyt pysyväksi trendi, jossa velkaa on paljon, mutta omaisuutta enemmän. Kalliin asunnon investointi on siis mahdollista, jos omaisuus ylittää lainan määrän, jolloin yksityisen henkilön elämäntilanne on kuitenkin plussan puolella.

Valtio on taasen ikuista. Siksi valtiolta siedetään muun muassa korkojen maksua tai velan ottamista velan päälle. Valtion laina on siis pankille hyödyllistä jo pelkästään korkojen vuoksi. Suurista lainoista kasvaa suuret korot. Suomen ottamat lainat ovat alun perin olleet nolla-korolla. Eli siis lainan korkoja ei tarvitse maksaa, eikä Suomi ole maksanut myöskään lainan lyhennystä. Tämä on siis politiikassa paljon puhuttua ilmaista rahaa. Samoin on puhuttu opintolainasta, koska se on ollut korotonta. Se on siis rahaa, jonka sijoittamalla opintoihin voidaan ajatella kasvavan pääomaa työpaikkana ja oppikokemuksena. Osa varakkaimmista opiskelijoista on ottanut opintolainaa vain sijoittaakseen sitä asuntoon, osakkeisiin tai vaikka yritystoimintaan.

Lainoilla on korko. Tilanne on kohtuullisesti hallinnassa niin valtiolla kuin yrityksillä ja ihmisillä, jos koroista selviää. Eli jos pystyt maksamaan lainataakkasi korot. Yksityisillä ihmisillä tämä ei ole suotavaa, mutta valtion ikuisuusasetelman vuoksi tätä siedetään valtioilta paremmin. Pankit tarjosivat yksityishenkilöille pelkkiä koronmaksuja korona-aikaan. Tämä oli poikkeustilanne. Yrityksillä voi olla pantattuna laina, joka tarkoittaa että yritys on pakotettu toimimaan tietyn pankin kanssa ja lainoja ei saa ottaa muualta. Jos yritys ei pysty maksamaan lainoja, ulosmittaa pankki automaattisesti yrityksen toiminnan.

Jos Suomen valtio ei pysty maksamaan korkojaan, aloitetaan valtiotasolla lainan antajien puolelta velkajärjestelyt. Tällaisia on nähty muun muassa Kreikassa ja Italiassa. Tässä tilanteessa ulkopuolinen taho tarkastelee Suomen budjetin, ja päättää mistä asioista tingitään. Näin ollen esimerkiksi eläkkeet ja koulutukset voivat joutua leikkauksen kohteeksi, opinnot eivät olekaan enää ilmaisia ja sairaalapalveluita ei tarjota kuin vakuutetuille.

Mikä sitten avuksi?

Jotta tilanne pysyy meidän omassa hallinassamme, Suomen valtion menoja tulee leikata. Hallituksen tekemän budjetin lisäksi puolueet ovat tehneet omia varjobudjetteja. LiikeNyt:in budjettiin pääset tutustumaan tästä.

Vaalien suurin ongelma on se, että ehdokkaat lupaavat paljon. Rahaa halutaan laittaa tieteeseen, koulutukseen, soteen, yrittäjiin, palkkoihin ja kaikkeen siihen, jolta oma potentiaalinen äänestyskunta hyötyy. Kun vaalilupauksia lunastetaan tehdään päätöksiä sen mukaan, mitä kukakin hallituspuolue haluaa pitää yllä. Usein hinta on lisälaina, jonka korot taasen nostattavat menoja. Suomen valtion lisälaina on 40 miljardia. Kun korko alkaa kasvaa korolle, tulemme lopulta olemaan tilanteessa, jossa 40 miljardin lisälaina ei tule riittämään korkojen maksuun. Tapahtuu valtion konkurssi.

Budjetti tulisi laatia ajatuksella, mitkä asiat tulevat tulevaisuudessa tuottamaan ja vähentämään menoja. Esimerkiksi tieteen jatkuva leikkaus on aiheuttanut suomalaisten innovaatioiden köyhtymisen ja vientituotteiden vähenemisen. Kun suomalaiset toimijat eivät saa vientiin euroja, menetetään rahaa. Tieteen ja innovaatioiden pohjalla tulee olla koulutus. Ilman laadukasta koulutusta, emme pysty rakentamaan toimivampaa yhteiskuntaa. Lisäksi väestön tulee olla mahdollisimman tervettä eli olemme ongelmassa SOTE. Se on nojannut jo pitkään sairaudenhoitoon väestön ikääntyessä. Suurten ikäryhmien eläköityessä vanhukset joutuvat odottamaan hoivakoti ja tk-osastopaikkoja erikoissairaanhoidossa, joka on kallista. Siinä missä vanhusten kuntoutus ja omatoimisuus voitaisiin säilyttää laadukkaalla vanhusten hoidolla, tyydymme maksamaan kalliita euroja sairaalassa.

Lääketeknologia on Suomessa kehittynyttä ja vanhusten tueksi on kehitetty jo monenlaista. Hoitajapula ei kuitenkaan auta siihen, että saisimme vanhuksille laadukasta hoitoa ja riittävästi. Sairaalat ruuhkautuvat. Sammutamme tulipaloja. Uhkakuvana on nyt myös nuorten ja lasten mielenterveysongelmat sekä liikkumattomuus. Tulevaisuuden verotulojen tekijät, ovat heikossa kunnossa jo ennen työikää.

Jotta voisimme rakentaa toimivat yhteiskunnan tulisi jo 15-vuotta valloilla ollut alijäämäkertymä katkaista. Se vaatii kipua ja tuskaa. Se vaastii vanhojen yhteistöiden löystymistä siinä missä Keskusta on ajanut MTKn asiaa ja SDP SAK:n. Jokaisen puolueen pitää kyetä luopumaan asioista, jotka sattuu. Meidän tulee unohtaa se nousukausi, joka Suomella oli ja ymmärtää, että olemme pikavippiriippuvainen pintaliitopissis, joka ostaa merkkilaukkuja vain pitääkseen yllä imagoa hyvinvoinnista. On pakko aloittaa muutos, tehdä pöydän puhdistus ja katsoa asioita kymmeniä vuosia eteenpäin eikä pelkkää vaalikautta.

Muutoksen aika

Suomen yhteiskunnan tulee herätä ja todeta, ettemme ole enää se Nokia-maa, joka olimme ennen. Hyväksyä se tosiasia, että on muutosten aika. Emme pysty tarjoamaan kaikkia palveluita tai maksamaan suuria palkkoja, mutta meidän tulee kyetä rakentamaan yhteiskunta, jossa jokaisella kansalaisella on mahdollisuus täysipainoiseen ja onnelliseen elämään. Meidän tulee uskaltaa investoida hyvinvointiin, koska vain hyvinvoiva kansa kykenee tuottamaan innovaatioita ja innostumaan elämästä.

Meidän tulee uskaltaa yhdistää kuntia ja purkaa suuria hallintokoneistoja, koska esimerkiksi kuntien hallinto on kallista asukkaille. Yhdistämällä lukioita luokkakokoja mukaillen voimme tarjota laadukasta opetusta kaikille. Se sattuu. Varsinkin niille, jotka ovat olleet vallan ja rahan juurella kauan, sillä hallinnolliset kulut ovat Suomessa hirvittävän suuret.

Me emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme maahanmuutolle, emme ilmastomuutokselle, koska nämä ovat asioita, jotka tulevat maksamaan Suomelle vielä kalliimpaan menoerää. Suomi tarvitsee kipeästi työperäistä maahanmuuttoa, jotta saamme lisää työvoimaa Suomeen ja sitä kautta veroeuroja. Meidän tulee pyrkiä olemaan hiilineutraalimaa, mutta sen kustannukset tulee olla linjassa Suomen budjettiin. Suomen ilmastoasioiden tavoittelu mahdollistaa myös uusien innovaatioiden kehittämisen ja mahdollisen vientivaltin muihin maihin. Sen jälkeen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan määrittävät muut.

Pahoinvointi näkyy jo. Se näkyy radikalisoitumisessa, mielenterveysongelmissa ja väkivaltaisuuksissa. Se näkyy nuorten liikkumattomuudessa, sairauspoissaoloissa ja itsemurhatilastoissa. Pahoinvoiva kansa ei ole toimintakykyinen.

Onko minulla ratkaisut kaikkeen? Eipä ole, ei varmaan edes promilleen. Mutta saadaksemme toimivan yhteiskunnan tulee seuraavien vuosien tehdä kipeää aivan kaikille. Koska mikään muutos ei ole riittävä eikä toimiva, jos se ei tunnu kaikissa meissä.

On aika luopua hitusen omista lupauksista, ja luvata ennemmin olevansa kykenevä tekemään sellaisia ratkaisuja, että seuraavalla sukupolvella olisi Nokia-Suomi 2.0.