”Varaudu siihen, että tämä tulee mediaan.”

HSKL 20220527 Anni Vuohijoki. Kuva: Rio Gandara / HS

Oulun kapunginjohtajan hakuprosessi päätyi kaikessa sekavuudessaan julkisuuteen ja herätti itsessäni sekä ajatuksia että vahvasti myös tunteita.

Ensimmäinen ihmetystä herättänyt asia itselle entisenä oululaisena oli luonnollisesti jo se, miksei Oulun kaltaisen ja kokoisen kaupungin johtajan paikka kiinnosta isompaa joukkoa koulutettuja ja meritoituneita johtajia.

Kun sotkuinen prosessi päätyi mediaan, tuli itselle yhä enemmän mukaan myös mainitsemiani tunteita.

Iltalehti kirjoitti sunnuntaina 30.10.2022:
”Oulun entinen yhdyskuntajohtaja ja nykyinen kaupunginhallituksen jäsen ja aluevaltuutettu Matti Matinheikki (kok) olisi voinut olla kolmas kelpoiseksi katsottava hakija. Kuntarekry ei kuitenkaan arvioinut hänen kelpoisuuttaan ilmeisesti sen vuoksi, että Matinheikki veti hakemuksensa pois pian hakuajan päätyttyä.
Syyksi hän ilmoitti sen, että hän oli saanut yhdyskuntajohtajana toimiessaan varoituksen, ja hänelle oli tehty tiettäväksi, että asia tulisi julkisuuteen.
Yksi vahva hakija lyötiin siis pelistä pois. Matinheikki ilmoitti lisäksi peruvansa ehdokkuutensa ensi vuoden eduskuntavaaleissa.

Matinheikki toimi pitkään Oulun kaupungin palveluksessa, kunnes hän marraskuun lopussa 2020 ilmoitti eroavansa yhdyskuntajohtajan virasta. Matinheikki siirtyi seuraavan vuoden alusta yksityisen yrityksen palvelukseen.
Tuolloin oululaiset eivät tienneet, että aiemmin apulaiskaupunginjohtajanakin toiminut Matinheikki oli saanut kaupunginjohtajalta varoituksen saman vuoden maaliskuussa.
Varoituksesta oli vaiettu visusti, mutta asia oli jäänyt hautumaan siitä tienneiden mieliin. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin se osoittautui arvokkaaksi aseeksi, jolla yksi vahva hakija sysättiin sivuun kaupunginjohtajahausta.”

Eduskuntavaaliehdokkaana, joka haluaa olla luomassa päätöksentekoon avoimuutta ja rehellisyyttä, haluaisin tuoda Oulun tapauksen ”innoittamana” esille muutaman näkökulman.

Ensimmäinen asia on luonnollisesti kysymys siitä, mikä herättää julkisissa viroissa toimivia kohtaan luottamusta? Yhtä luonnollisesti vastaus kuuluu: avoimuus.
Oulun tapaus ei ole ainoa eikä ensimmäinen, mutta on ”täydellinen” esimerkki siitä, miten kuntalaisten luottamus julkisissa viroissa toimivia kohtaan romutetaan.

Virkamiehen tulee virassaan toimia rehellisesti eikä oman aseman hyväksikäyttö ole oikein.
Silti myöskään tällaisten asioiden (virheiden) sivuuttaminen varoituksella, ja myöhemmin asian tuomisella julkisuuteen painostaminen ei ole oikein, eikä oikea tapa toimia. Kuntalaisia tai kansalaisiakaan kohtaan eikä työssäolevaa kohtaan.

Meidän tulisi luoda ilmapiiri, jossa virheitä ja huomautuksia voidaan sovitella. Jokainen meistä tekee virheitä ja niistä tulee voida (ja saada) keskustella asianomaisten kanssa. Tapa, jossa näitä virheitä laitetaan pöytälaatikkoon odottamaan aikaa, jolloin niitä voidaan käyttää lyömäaseina tai ”apukeinona” omien etujen etäänpäinviemisessä tulee romuttaa. Asioiden käsittelyn jälkeen tulee kaikkien osapuolten voida jatkaa elämäänsä eteenpäin .

Joskus virhe saattaa olla sellainen, että se tarkoittaa irtisanoutumista, mutta virheiden tekeminen, niiden myöntäminen sekä niiden parissa eteenpäin eläminen on osa inhimillisyyttä, joka tulee ottaa tulevaisuudessa vahvasti myös poliittisiin toimintamalleihin.

Tapa piilotella asioita ja salailla, sopii vain jos kyseessä on toiseen ihmiseen liittyvä toimi, jossa halutaan suojata vastapuolta. Niissäkin tapauksissa avoin vastuunkanto kertoo virheestä eikä toimintamallista. Käsi ylös virheenmerkiksi. Jos tätä ei osata tehdä puuttuu kyky empatiaan.

Ainoa todellinen virhe on siis olla ottamatta opiksi virheistään.

Haluan olla luomassa toimintaympäristöä, jossa virheitä saa tehdä eikä niitä tarvitse, saati haluta lakaista maton alle.

Avoimuutta, jossa asioita ja virheitä ei jätetä pelolla hallitsevien johtajien ja järjestelmän lyömäaseiksi.

Päätöksentekoa, jossa keskiössä ovat avoimuus, rehellisyys ja inhimillisyys.
Ilman pelkoa.

”Pelko ei estä kuolemasta, se estää elämästä.
-Buddha

Anni Vuohijoki
Liike Nyt Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kuka on Anni?

Olen vuonna 1988 toukokuussa Nakkilaan syntynyt haaveilija, joka kuvitteli vielä 20-vuotiaana, ettei tule koskaan elämässä saattamaan mitään valmiiksi. Olen kilpaurheillut koko ikäni, balettia tanssivasta kympin tytöstä muodostui yläasteiässä rockia laulava kapinallinen, jonka kapina jatkuu vielä tänä päivänäkin 34-vuotiaana.

Olen luonteeltani kiltti ja rankasta taustani huolimatta se on piirre, joka minulla on säilynyt läpi koulukiusaamisen, veljeni kuoleman ja muiden vaikeuksien, joita olen elämässäni kohdannut. Uskon hyvään ja pyrin omalla esimerkilläni aina totuuteen ja suorasanaisuuteen. Se on myös piirre, joka on monille haastavaa minussa ja olen pyrkinyt pehmentämään kovimpia linjojani. Sillä suorasanaisuus ja rehellisyys ei ole sama asia kuin röyhkeys ja ylimielisyys.

Olen tehnyt koko ikäni töitä. Aloitin jo 13-vuotiaana koulun ohella työt ja edelleen intohimoni liittyy työelämään sekä muiden auttamiseen. Olen tehnyt kesät useampaa työtä ja yrittäjäksi aloin 20-vuotiaana, ja sillä tiellä olen edelleen. Yrittäjyyden ohessa olen tehnyt päivätyönä rakennustekniikan töitä niin Porin Satamahankkeen parissa kuin kehittämässä Pohjois-Pohjanmaan tuulivoimalapuistoja. Tuulivoimalarakentamisesta olen tehnyt myös diplomi-työni ja työskentelin saksalaissuomalaisessa yrityksessä saaden ensimmäisen puistomme toimintaan vuonna 2015. Olen valmistunut diplomi-insinööriksi 2013 tammikuussa.

Jäin töistä pois urheilemaan 2015, mutta urheilun lisäksi elämäni kaipasi muutakin. Lapsuuden haaveeni lääkärin ammatista otti tuulta alleen kuin pääsin 2016 opiskelemaan Oulun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi 2022 keväällä. Olen tehnyt julkaisun T2 diabeteksen hoitosuunnitelman hallinnasta, ja tällä hetkellä teen väitöskirjatyötä työssäjaksamisen vaikutuksista potilasturvallisuuteen tarkoituksenani väitellä ennen vuotta 2024.

Entäs sitten urheilu-urani?

Aloitin urheilu-urani yleisurheilusta päälajinani aitajuoksu, jossa juoksin jopa muutamia piiriennätyksiä kotikunnassani Nakkilassa. Olen myös pelannut koko elämäni jalkapalloa, parhaimmillaan ykkösdivarissa. Nautin edelleen futiksen pelaamisesta kesäisin, jos painonnostoharjoittelu sen sallii. Yleisurheilun myötä kiinnostuin voimaharjoittelusta ja aloin kilpailla voimanostossa vuonna 2008. Vuonna 2011 siirryin painonnostoon, koska kaipasin monipuolisempaa harjoittelua ja enemmän haasteita.

Aloitin valmentamisen aluksi omaksi ilokseni tehden ohjelmia kotisalini nostajille. Täyttäessäni 25 vuotta valmensin useampaa kansainvälisesti kovaa voimanostajaa, mm. Tatu Sokka (ME U17-kyykyssä) ja Tuomas Hautala (moninkertainen maailmanmestari U23/120+). Minut valittiin nuorimpana ja ensimmäisenä naisena vuoden voimanostovalmentajaksi vuonna 2013.

Olen aloittanut yrittäjän urani vuonna 2010, mutta varsinaisen ammattimaisen valmennuksen lajin huippujen parissa tapahtui 2012 alkavalla vuodella. Samaan aikaan jatkoin opintojani valmennuksen parissa. Valmennusopinnot viimeistelin 2020, kun sain Valmentajan Erikoisammattitutkinnon maaliin. VEAT:n käyneitä painonnostovalmentajia Suomessa on nyt siis neljä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu