Aloitetaan julkinen arvokeskustelu vastuullisuudesta pandemian hoidossa

Epätavallisen röyhkeästi käyttäytyvä SARS-CoV-2 uutena koronaviruslöytönä on havahduttanut ihmiskuntaa ennennäkemättömällä tavalla. Se kurittaa joko välittömästi tai välillisesti jokaista kansakuntaa ja ihmistä, taloutta tai sosiaalista selviytymistä. Silti reiluus on koetuksella, kun tarkastellaan hoitoon pääsemistä, lääkehoidon tai hoitotarvikkeiden riittävyyttä. Jo lähtökohtaisesti virus kohtelee ihmisiä epätasavertaisesti riippuen siitä, missä päin maailmaa se kaataa heitä sairasvuoteelle. Esimerkiksi runsas käsien peseminen, mikä on yksi tehokkaimmista tavoista vältellä tartuntaa, on ulottumattomissa lähes puolelle maapallon ihmisistä. Niin ikään tauti on kohtalokas aliravituille, riittämättömän hoidon piirissä oleville tai muutoin vastustuskyvyltään heikoille ihmisille. Keiden hyvinvoinnista me olemme ensisijaisesti vastuussa? Pitääkö meidän olla huolissaan siitä, miten muualla pandemiaa hoidetaan?

Alun nopea käytännöllinen reagoiminen on vaihtunut nyt kriisin käsittelemiseen myös ajattelun ja ymmärryksen tasolla. Alamme hahmottamaan kriisiä talouden, ohjauksen, käytännön ratkaisujen ja moraalin tasolla. Kysymykset hyvästä ja huonosta pandemiasta johtuvien ongelmien hoidosta ovat virinneet. Samoin on herätty peräämään ihmisten oikeudenmukaista kohtelua hoidon ja resurssien kohdentamisessa. Kuka jätetään hoitamatta tai ketkä hoidetaan, kun resursseja on niukasti? Ketkä rokotetaan ensin tai kellä on oikeus hengityskonehoitoon? WHO on luonut yleiset eettiset periaatteet pandemian herättämiin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin, Ethics and Covid-2019: resource allocation and priority-setting.

Vastuu eettisesti kestävien päätösten tekemisestä ja moraalisten kysymysten käsittelemisestä läpinäkyvästi on valtioilla. Tällä ehkäistään tehokkaasti yhteiskunnallista epäjärjestystä ja väkivaltaista liikehdintää sekä vähennetään pelkoa epävarmassa ja uudessa tilanteessa. WHO korostaa eettisissä periaatteissaan tiedottamisen läpinäkyvyyttä kansalaisille. Lisäksi niiden henkilöiden osallisuutta päätöksentekoon, keitä se koskettaa, pidetään keskeisenä arvona. Samoin korostetaan päätöksien yhteensopivuutta eli tasavertaista kohtelua samassa asemassa ja kategoriassa olevien kesken. Oikeudenmukainen kohtelu on merkittävä universaali arvo kriisien keskellä, niinpä epäsovinnaista suosimista, etuilemista ja korruptiota pidetään yleisesti tuomittavana.

Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten vuodelta 2012 ilmaisee kriisin ratkaisemista ohjaavia eettisiä periaatteita Suomessa. Yksilönvapaus, tasapuolisuus, terveyshyödyn maksimointi, tehokkuus, avoimuus, päätösten perusteltavuus ja vastavuoroisuus ohjaavat yhteiskunnallista päätöksentekoa ja toimintaa. Näiden perusteella tulisi luoda käytännöllisiin kysymyksiin konkreettisia vastauksia ja oikeudenmukaisuuteen perustuvia tekoja. On tärkeää, että päätöksenteon polku on kansalaisille näkyvillä. Julkisen arvokeskustelun voisi jo aloittaa.

Esimerkiksi hoidon resurssien kohdentaminen on keskeinen moraalinen kysymys. Erityisesti tilanteissa, kun pandemia on edennyt kolmanteen vaiheeseen, jossa vararesurssitkaan eivät enää riitä. Silloin jaetaan niukkoja resursseja ja sovitaan niiden jakotapa. Miten se tapahtuu mielestäsi oikein? Miten perustellaan hoidon saaminen toiselle ja sen evääminen toiselta? Iäkkäällä on yhtäläinen oikeus tehohoitoon kuin suuremmalla elinajanodotelukemalla varustetulla nuorella, kun tilaresurssit ja käytännöt riittävät. Poikkeusoloissa joudutaan priorisoimaan potilaat heidän elinajanodotteen ja perussairauden ennusteen mukaan. Valintoihin vaikuttaa myös se, kuka hyötyy hoidosta eniten ja kuinka paljon elinvuosia pelastuu.

Toiseksi terveysalan ammattilaiset ja vastuullisissa tehtävissä olevat ovat erityisasemassa, koska heidän taitoa ja kykyjä tarvitaan toisten auttamisessa. Esimerkiksi rokotusten tarjoaminen ensiksi heille on perusteltua sen vuoksi, koska he ovat alttiimpia tartunnoille hoitaessaan pandemiapotilaita ja työhön liittyy riski levittää tautia. Toisaalta erityisasemansa vuoksi he eivät voi myöskään kieltäytyä rokotuksen ottamisesta. Mikä on rokottamisen järjestys tämän jälkeen? Kaikki eivät kuitenkaan tule saamaan sitä yhtäaikaisesti.

Vastavuoroisuuden periaate sisältää ajatuksen tukea heitä, jotka kantavat suurimman taakan pandemian hoidosta. Tämä koskettaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja monia virnaomaisia. He ovat tiedottaneet asiallisesti tartuntatautiin sairastuneiden, altistuneiden ja siihen kuolleiden määrästä sekä antaneet tarkkoja lukuja hoitopaikoista, hengityskoneista, suojavarusteista tai henkilöstön kouluttamisesta. Miten voit tukea ammattilaisia ja viranomaisia heidän työssään kovien paineiden alla? He ovat vastuullisesti ohjeistaneet arkipäiväistä toimintaa niin oppilaitoksissa, julkisissa virastoissa kuin kaupoissa tai apteekeissa asioimisessakin. Meille ei ole liene kellekään epäselvää, miten kukin omalla käyttäytymisellään voi parhaiten ehkäistä taudin leviämistä. Käsienpesuista, turvaväleistä, oikeasta yskimisentavasta ja kasvomaskien käytöstä alkaa tulla arkipäivää. Vastuu kriisistä selviytymisestä on myös meillä kaikilla.

WHO: Ethics and Covid-2019: resource allocation and priority-setting: https://www.who.int/ethics/publications/ethics-covid-19-resource-allocation.pdf?ua=1

Kansallinen varautumissuunnitelma influenssa pandemiaa varten 2012 (tällä hetkellä suunnitelmaa täydennetään): https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/72870

Annu Haho

Terveystieteiden tohtori, Etiikan tutkija ja kouluttaja yrityksessä ProEt Oy Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten etiikan kouluttaja, aiheet liittyvät palliatiivisen hoidon, saattohoidon, työyhteisön, sovittelun, työn kuormittavuuden, haastavasti käyttäytyvän asiakkaan kohtaamiseen liittyviin eettisiin kysymyksiin Miljoona hoitotahtoa kampanjan luoja www.miljoonahoitotahtoa.fi/ ETIIKKAKORTTI®-täydennyskoulutusohjelma Luennoi Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu