Uskonnonvapauden rajat

Kehotan kaikkia katsomaan tämän laatujournalismia edustavan australialaisdokumentin Jehovan todistajista. Tuore dokkari antaa hyytävän mutta totuudenmukaisen kuvan maailmanloppua odottavasta kultista, joka vaatii jäseniään karttamaan kaikkia ex-jäseniä, myös omia lähisukulaisia. Tämä perheitä rikkova käytäntö on ajanut ihmisiä itsemurhiin asti. Verensiirtokielto tappaa suoremmalla tavalla. Uskontoon kuuluva äärimmäinen homofobia tuhoaa myös elämiä.

Kultilla on oma oikeusjärjestelmänsä. Seurakunnissa toimivat ”oikeuskomiteat” käsittelevät ”vakavat synnit” kuten avioliiton ulkopuolisen seksin ja langettavat niistä rangaistuksia. Myös rikoksia tutkitaan seurakuntien sisällä ilmoittamatta niitä viranomaisille, ettei järjestön maine kärsi. Lasten hyväksikäytön järjestelmällinen salailu onkin tehnyt uskonnosta todellisen pedofiilien paratiisin.

Samoja ja samankaltaisia ongelmia esiintyy toki muissakin fundamentalistisissa uskonnoissa. Useimmissa maissa viranomaiset ja lainsäätäjä ovat haluttomia puuttumaan niihin, vaikka tässä on kyse monta kertaluokkaa joitakin päiviräsästen suvaitsemattomia lausuntoja vakavammista asioista. Ihmisiä todella kuolee ja sairastuu henkisesti.

Pitäisikö tällainenkin uskonnollisuus vain hyväksyä, koska uskonnonvapaus? Vai tulisiko uskonnonvapaus nähdä yksilönvapautena, jonka raja kulkee muissa ihmisoikeuksissa ja jota totalitaristinen uskonto todellisuudessa loukkaa?

Itse olen sitä mieltä, että uskonnollisilla järjestöillä on tällä hetkellä ihan liikaa vapautta.

+15
AnssiPajala
Sitoutumaton Kotka

Itsenäinen ajattelija, humanisti, arvoliberaali, uskontokriitikko, toipuva uskonnon uhri, mielenterveyskuntoutuja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu