Joukkoampuminen Jehovan todistajien valtakunnansalilla

Saksan Hampurissa sijaitsevassa Jehovan todistajien valtakunnansalissa on tapahtunut joukkoampuminen eilen noin klo 21. Välikohtauksessa on kuollut ainakin seitsemän henkilöä. Haavoittuneita on tämän hetken tietojen mukaan kahdeksan.

Vaikka motiiveista ei ole vielä mitään tietoa, ne luonnollisesti aina kiinnostavat. Miksi kukaan menisi Jehovan todistajien valtakunnansalille tarkoituksenaan joukkoampuminen? Jehovan todistajathan ovat rauhaa rakastavia, poliittisesti puolueettomia ja esimerkillisiä kansalaisia.

Syitä voi olla monia, eikä niistä tosiaan ole vielä tietoa juuri tähän tapaukseen liittyen. Samasta syystä kirjoitus ei ota kantaa Hampurin joukkoampumiseen, vaan avaa yleisemmin sitä, miksi juuri Jehovan todistajat saattavat joutua tällaisten välikohtausten kohteiksi.

Jehovan todistajat täyttävät miltei kaikki uskonnollisen kultin määritelmät. Uskonnollisille kulteille ominaisia käytänteitä ovat mm. yhteisöstä eronneiden ja erotettujen karttaminen. Karttaminen tarkoittaa Jehovan todistajissa sitä, että kartettu menettää kaikki tärkeät ihmiset elämästään. [1] Niin vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, ystävät kuin tuttavatkin. Kartettua ei saa yhteisön sääntöjen mukaan edes tervehtiä. [2]

Karttamista on puolusteltu toisinaan sillä, että ihminen kyllä tietää Jehovan todistajiin liittyessään, mitä seuraa, jos yhteisöstä erotetaan tai eroaa. Teknisesti tämä on aivan totta. Mutta kun otamme huomioon, että Jehovan todistajiin liittyvät uudet jäsenet ovat voittopuolisesti lapsia ja nuoria, eikä liittymispäätöstä voi perua enää koskaan, jäsenyyden sitovuudelle ei ole ihmisoikeudellisesti kestäviä perusteita. Lapsilla ja nuorilla ei ole edellytyksiä tehdä loppuelämää koskevaa päätöstä uskonnolliseen yhteisöön liittymisestä, varsinkaan jos päätös on mallia lopullinen ja peruuttamaton.

Kun ihminen hylätään totaalisesti ja hän menettää kaikki tärkeimmät ihmiset, se ei voi olla vaikuttamatta yksilön mielenterveyteen. Osa selviää vähemmillä henkisillä osumilla, toisille tilanne voi olla huomattavasti vaikeampi. Kun henkilö lähtee uskonnollisesta kultista, johon on perustanut koko elämänsä, henkilö tippuu monella tavalla tyhjän päälle. Jehovan todistajissa ulkopuolisten seuraa ja ystävyyttä pidetään ei-toivottuna, jolloin ulkopuolella ei välttämättä ole sosiaalisia turvaverkkoja, jonne voisi laskeutua.

Nykyaikaisen tietoyhteiskunnan hyvinä puolina voidaan pitää mm. sitä, että entisille kultin jäsenille on tarjolla vertaistukea. Vertaistuki voi olla äärimmäisen tärkeää ihmisen matkalla kohti omaa elämää. Kun voit keskustella asioista vertaisiesi kanssa, jotka tietävät mistä puhut, sillä voi olla äärimmäisen terapeuttinen vaikutus. Tiedät, ettet ole yksin.

Kaikki eivät kuitenkaan päädy kultista erottuaan tai erotetuksi tullessaan tuen piiriin, eikä tuki välttämättä anna kaikille yhtä paljon. On paljon erilaisia yksilöllisiä tilanteita, mielenterveydellisiä haasteita ja elämäntilanteita, jotka tekevät selviytymisen kultin jälkeisessä elämässä vaikeaksi.

Jos ihminen on riittävän epätoivoinen ja kaiken menettänyt, seuraukset voivat olla ihan arpapeliä. Läheisten menettäminen voi esimerkiksi aiheuttaa itsetuhoisuutta. Monet entiset todistajat tunnistavat toivottomuuden tunteet jotka liittyvät elämään hylättynä, kartettuna. Jokainen kartettu myös tiedostaa, mistä toivottomuuden tunteet johtuvat – uskonnollisen kultin epäinhimillisistä ja uskonnonvapauden vastaisista säännöistä. Epätoivo saattaa ajaa järjettömiinkin tekoihin.

Ilmiö on äärimmäisen ikävä. Samalla on kuitenkin selvää, että jos viet ihmisiltä pohjan heidän elämältään, jollain napsahtaa väistämättä jossain vaiheessa ja seuraukset voivat olla mitä tahansa.

Riippumatta Hampurin tapauksen taustoista ja motiiveista, siinä kuolleet ovat viattomia uhreja. Jehovan todistajien ihmisoikeudelliset ongelmat koskevat heidän uskonnollista järjestöään, joka vaatii jäseniään hylkäämään entiset jäsenensä, jopa perheenjäsenet. Jehovan todistajatkaan eivät hylkäisi toisiaan, jos siihen ei määrättäisi.

Lisäys: ”Saksalaislehti Der Spiegel kertoo omiin lähteisiinsä viitaten, että epäilty ampuja olisi entinen Jehovan todistajien yhteisön jäsen.” – Yle

Viitteet

1. Jehovan todistajien kirja Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa (2008): Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä. (sivu 207) Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. (sivu 209)
2. Valtakunnan Palveluksemme 8/2002: Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?