Väinämö I:n valtakausi

Elokuvateattereissa sai äskettäin ensi-iltansa hieno dokumentti
Tarja Halosen viimeisen virkakauden loppuvaiheista. Rouva presidentti – nimellä kulkeva elokuva on intiimi kansainvälistä tasoa oleva muotokuva Suomen historian ensimmäisestä naispresidentistä. Se tulee lähelle kohdettaan ja avaa paitsi Halosen persoonaa, myös hänen arvomaailmaansa ja poliittista linjaansa, jonka voi tiivistää siihen, että vääryyttä vastaan
on maailmassa taisteltava. Henkilökuvassa on myös lämmintä huumoria, vaikka
Halonen paljastuu samalla määrätietoiseksi ja ehkä luultuakin
autoritäärisemmäksi esimieheksi.

Itse elokuva on jo ehtinyt aiheuttaa kohun vesilasissa. Suomen yrittäjäpiirit
loukkaantuivat yhdestä elokuvan kohtauksesta. Siinä Halonen tapaa yrittäjien
etujärjestön johtoa sanoo heille, ettei usko sellaiseen ketjuun, jossa se mikä
on parasta yrittäjille, on parasta myös kaikille muille. Näin Halonen tuli
todenneeksi sen, miten asiat ovat. Ei yhteiskuntaa voi kehittää vain yhden eturyhmän
pillin mukaan.

Halosen kimppuun kävivät välittömästi ne samat kokoomusta ja Suomen
kauppakamareita lähellä olevat tahot, jotka ovat potkineet häntä nilkkaan
kummankin virkakauden ajan. Esimerkiksi vaalirahaskandaalin keskiössä ollut
liikemies Kyösti Kakkonen kutsui Halosta ”moukkamaiseksi” ja hänen puheitaan
”asenteellisen ylimielisiksi”. (Ilta-Sanomat 30.3.2012). Kakkonen on itse
aiemmin nimitellyt presidenttiä ”Tarja The Ensimmäinen Kostajaksi”. Missä on
yrittäjille kuuluva arvostus, liikemies aneli. Ainakin Kakkosen omaa arvostusta
punnitaan nyt Suomen oikeuslaitoksessa hänen saatuaan syytteen törkeästä
lahjonnasta kansanedustaja Ilkka Kanervan synttäri-illallisten jälkeen.

Erityisesti kokoomuksen suunnalla on kampanjoitu Halosta vastaan jo 12 vuoden
ajan. Puolueessa on samalla ajettu kiihkeästi presidentin valtaoikeuksien
leikkaamista. Sen taustalla on ollut tyytymättömyys Halosen henkilöön ja
erityisesti tämän kielteisiin Nato-kantoihin. Halosta on syytetty myös liiasta maailmanparantamisesta ja siitä, ettei tämä ole peitellyt omaa taustaansa työväenliikkeessä.

Erityisen koomista on ollut yhä jatkuva, oikeistolainen jankutus Halosen
huonoista Yhdysvaltojen suhteista, jonka manifestaatio on se, ettei kutsuja
Valkoiseen taloon ole tullut. Tosiasia kuitenkin on, että Halonen on
valtakausillaan tavannut usein virassa olleita Yhdysvaltojen presidenttejä
kansainvälisten kokousten yhteydessä. Siellä hän on illallispöydässä monesti istunut
Yhdysvaltojen presidentin ja Naton tai YK:n pääsihteerin välissä. Ei
sellaisessa seurassa varmaan vain säästä puhuta.

Todellisuudessa Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet ovat olleet hyvät ja toimivat koko
ajan, silloinkin, kun presidentti George W. Bushin regiimi käynnisti laittomia
hyökkäyssotia maailmalla ja kidutti kaappaamiaan ihmisiä salaisissa
kuulusteluvankiloissa myös Euroopan maaperällä.

Haloseen kohdistuneiden moitteiden takana onkin tavoite siitä, että Suomella
olisi (myös sotilaallinen) liittolaissuhde Yhdysvaltoihin. Tämä tavoite on
kirjattu muun muassa kokoomuksen ohjelmaan, Suomen Nato-jäsenyyden muodossa.

Yhdysvaltojen valokeilaan joutuminen ei usein myöskään tarkoita sitä, että
ollaan vain hyvää pataa. Kuten Kanadan Helsingissä oleva suurlähettiläs Chris
Zhapardanov on julkisuudessa sanonut: viimeinen asia, jota mikään maa haluaa,
on paljon huomiota Yhdysvalloilta.

Nythän esimerkiksi Syyria ja Iran ovat siitä onnellisessa asemassa, että ne ovat
Yhdysvaltojen erityishuomion kohteena ja vievät paljon Amerikan presidentin
kallista aikaa. Kysymys kuuluukin, milloin huomio materialisoituu niin, että
pommitukset alkavat.

Kokoomuksen suunnan kampanjointia Halosta vastaan ovat säestäneet ja tukeneet
myös useiden porvarillisten lehtien (onko enää muita?) pääkirjoitustoimittajat.
Ne voivatkin nyt huokaista helpotuksesta saatuaan mieleisensä presidentin.

Tätä taustaa vasten olikin mielenkiintoista silmäillä pääkirjoituksia Sauli
Niinistön ensimmäisen virallisen, Etelä-Korean ydinturvallisuushuippukokoukseen
suuntautuneen ulkomaanmatkan jälkeen. Alkaisiko Niinistön ylistäminen ja
jatkuisiko Halosen arvostelu? Tässä suhteessa ei tarvinnut pettyä.

”Presidentti Niinistöllä varsinainen unelma-alku”, iloitsi oululainen Kaleva.
”Niinistö on ollut presidenttinä reilut kolme viikkoa, mutta hän on ehtinyt
tavata jo useimmat maailman eturivin valtionpäämiehet”

Erityisesti lehdet ovat polvillaan presidentti Obaman edessä, jolla riitti
aikaa kätellä Niinistö ja vaihtaa tämän kanssa muutama sana.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat oli vakuuttunut, että ”tapaaminen (presidentti
Barack) Obaman kanssa luo ulkopolitiikan johdolle kanavaa, jota Suomi voi
käyttää kuullakseen suoraan suurvallan näkemyksiä ja esittääkseen omiaan.”

Savon Sanomien mielestä Niinistö ”pääsi suoraan maailmanpolitiikan ytimiin”. ”Kolme
supervaltaa, kolme valtionpäämiestä; kahdessa päivässä Niinistö koki nyt saman
kuin joku toinen valtionpäämies koko virkakaudellaan”, lehti hämmästeli.

Samalla lehti pyöritti vanhaa nauhaa Halosen huonoista Yhdysvaltojen suhteista,
mutta johtopäätös on melkoisen rohkea. ”Obaman ja Niinistön tapaamisen jälkeen
nämä vieraantumispuheet on syytä unohtaa. Suhde on nyt luotu, ja Niinistön
mukaan USA:n presidentti oli hämmästyttävän hyvin perillä Suomen asioista.”
Nopeastipa se taakka katosi.

Ehkä pisimmälle meni Etelä-Suomen Sanomat. Korean ydinturvakokous oli ”pieni
edistysaskel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus Suomen tasavallan uudelle
presidentille Sauli Niinistölle”, lehti riemuitsi.

”Niinistön kannalta huippukokous tuskin olisi voinut sattua parempaan aikaan.
Ensimmäistä kuukauttaan presidenttinä työskentelevälle Niinistölle tarjoutui
kuin kultalautasella tilaisuus tehdä itsensä kertaheitolla tutuksi maapallon
kaikkien tärkeimpien valtionpäämiesten kanssa. (…) Seuraavaksi odotetaan sitten
jännityksellä, milloin presidenttimme saa pitkästä aikaa kutsun Valkoiseen
taloon.” Päätoimittajilla taitaa olla jo maha jännityksestä sekaisin.

Niinistö ei toki ole kaikkia kannattajiaan valinnut. Virassa hän on ollut vasta
muutaman viikon. Siksi vasemmallakin on syytä arvioida hänen toimintaansa
rauhassa. Samalla on kuitenkin katsottava sen perään, että Niinistö pitää
kiinni puheistaan ennen vaaleja. Hänen mukaansa Suomella ei ole syytä ottaa
askelia kohti Natoa. Niinistön kannat joutuvat testiin, kun hallitus kokoaa jo
tänä vuonna ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa.

Uudenkin presidentin työssä korostuvat suurvaltasuhteet, hyvässä ja pahassa
myös Yhdysvallat. Tärkein, jos katsoo vaikka vain maantiedettä ja taloutta, on kuitenkin
Venäjä.

Suhteessa Venäjään Niinistöllä on ollut ainakin kaksi rohkaisevaa linjausta.
Ensinnäkin hän haluaa jatkaa Tarja Halosen luomalta pohjalta hyvissä
Venäjä-suhteissa. Toisekseen hän puhunut yhteistyön laajentamisen puolesta
niin, että se rakentuisi ennen muuta konkreettisten hankkeiden ympärille.
Niinistön taustan ja mielenkiinnon kohteet tuntien, hankkeet löytyvät
todennäköisesti talouden alalta. Tästä on suoraa hyötyä Suomelle.

Kuten tunnettua, kokoomuksen perustivat ne vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaiset,
jotka halusivat Suomesta kuningaskunnan. Puolueen suunnitelma ajaa Suomen
johtajaksi Hessenin prinssi, kuningas Väinö I ei onnistunut Saksan
keisarikunnan romahdettua ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Nyt saamme
tyytyä Sauli Väinämö Niinistöön, Väinämö I:een.

anteroeerola
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla aluevaaleissa

Kirjoittaja on vantaalainen toimittaja, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä aluevaaliehdokas.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu