Business Finland, hätärahoituksen huutokauppakeisari

Suomen Kuvalehti on 17.4.2020 julkaisemassaan jutussa selvittänyt Business Finlandin jakamia korona-hätätukia. Myöhemmin seuraavana päivänä aihetta käsitteli myös Ilta-Sanomat. Tukea on tarjolla kahdenlaista: esiselvitys uusien liiketoimintamallien kartoittamiseksi maksimissaan 10 000 € ja kehitysrahoitusta maksimissaan 100 000 €. Kumpikin edellyttää, että tukea haetaan liiketoiminnan kehittämiseksi koronakriisin aikana. Tukea ei saa operatiivisiin kustannuksiin, kuten palkkoihin ja muihin juokseviin menoihin. Lisäksi on todisteltava Business Finlandille, että liiketoiminta on ollut kestävällä pohjalla.

Sadan tonnin tukipotteja saivat Ilta-Sanomien muun muassa Huutokauppakeisarina tunnetun Aki Palsanmäen Hirvaskankaan kauppahuone, konsulttiyhtiö Miltton ja Huono Äiti -someyhteisö. Suomen Kuvalehden mukaan tukia sai suhteessa eniten IT-yhtiöt. Business Finlandin tuet on tarkoitettu yli 6 henkeä työllistäville PK-yrityksille. Onkin mielenkiintoista että esimerkiksi Hirvaskankaan kauppahuoneen ja Huono Äiti-someyhteisön henkilöstömäärä jää julkisten tietojen perusteella reilusti alle vaaditun. 

Suhteessa eniten hylättyjä hakemuksia sai matkailu- ja ravintola-alan yritykset. Koronakriisin hillitsemiseksi hallitus on kieltänyt ravintoloiden normaalin liiketoiminnan, sallittuja ovat vain työpaikkojen lounasruokalat ja take-away-myynti. Ravintolayrittäjät ovat ainoita, joiden elinkeinovapautta on rajattu, vaikka toki kriisi vaikuttaa taloudellisesti lähes kaikkien yritysten toimintaedellytyksiin. On erikoista, että tukea ei ole millään tavalla kanavoitu ravintoloille, vaan ne saavat hakea kehitysrahoitusta siinä missä muutkin yritykset. Koska tukea ei saa operatiivisiin kustannuksiin, on ravintoloiden keksittävä kehittämistoimenpiteitä. 

Mitä tarkalleen ottaen ravintolayrittäjän on valehdeltava hakemukseensa, jos yrityksen ydinliiketoiminta on kielletty ja take-away-myynnin volyymit eivät riitä edes kustannuksien kattamiseksi? Mitä toimintamalleja, logistiikkaketjuja, tuotannon tehostamisia on olemassa, jotka kompensoivat sen, että rahaa ei tule kassaan? Jo ennen koronapandemiaa ravintolayrittäjät pyörittivät toimintaansa kapeilla marginaaleilla, kilpailluilla ja suomalaisittain tiukasti säännellyillä markkinoilla. Taloudellista puskuria ei ole sen enempää kivijalkakuppilassa, kuuluisassa fine dining-ravintolassa kuin lounasravintolassakaan.

 Majoituspalvelut ja ravintolat työllistävät kokoaikaisesti lähes 90 000 henkilöä ja lisäksi kesätyöntekijöitä lähes 20 000, ja on sanomattakin selvää että liksat eivät vedä vertoja Milttonin konsulttien tai IT-firman asiantuntijoiden palkalle. Edellä mainituista matkailu- ja ravintola-alan työntekijöistä iso osa on nyt lomautettuna, koska pihvin kääntäminen ei onnistu etätyönä. Onneksi ravintola-alan ammattilaisilla on sentään Huutokauppakeisarin ja Huono Äiti -someyhteisön sisältö katsottavissa, vaikka laskut pääsisivätkin erääntymään. 

Tuntuu siltä että tukea hakevat ja saavat ensisijaisesti ne, joille starttirahoilla ja mulla tukiaisilla kikkailu on muutenkin tuttua. Milttonin konsultilta löytyvät ne taikasanat, joilla valtion rahahanat aukeavat. Samoja taitoja ei opeteta Perhossa, kondiittoriopinnoissa, tiskivuorossa tai yökerhon narikassa. Konsulttifirman asiakaskuntaa tuskin on estetty ostamasta konsulttipalveluita, ja IT-puljun duunit luonnistuvat keskeytyksettä etänä. Somen käyttö ja television katselu on kaikkea muuta kuin vähentynyt. 

Olemme astumassa tämän vuosituhannen pahimpaan taloudelliseen katastrofiin, eikä Suomen kansantalous ole palautunut vielä edellisestäkään iskusta. Ilmaista rahaa ei ole loputtomasti tarjolla, ja sille olisi nyt kysyntää muuallakin kuin yritystuissa, jotta meillä olisi mahdollisuus taittaa kriisin sosiaalisia ja terveydellisiä kustannuksia. Vakaampinakin aikoina valtaosa yritystuista on hyödyttömiä, ja usein jopa markkinatalouden kannalta haitallista. Silti täytyy ihmetellä, että hallitus ei kanna vastuuta yrityksistä, joiden elinkeinovapauteen on (hyvin perustein) kajottu. Sen sijaan rahaa riittää julkkisten, it-firmojen ja konsulttien taskuun aloille, joita epidemia koskettaa kaikista vähiten. 

Emme voi suojella kaikkia yrityksiä maailmanmarkkinoiden ailahtelulta tai kaikilta epidemian vaikutuksilta. Nyt tukea tarvitsevat ne, joiden elinkeino on rajoitusten vuoksi vaakalaudalla ja ne, jotka ovat sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa. Rahalle on aina ottajia, ja viimekädessä hallitus on vastuussa siitä, että se löytää sosiaalisesti vastuullisia kohteita ja korvaa poliittisista päätöksistä koituneita vahinkoja.

+15

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu