Demarien eväät pakkasen ja kaamoksen selättämiseen – huomioita Sdp:n vaihtoehtobudjetista

Yhteiskunnan ilmapiiri on viime aikoina vaikuttanut yhtä kylmältä ja synkältä kuin sää ulkona, jos Petteri Orpon oikeistohallituksen kriitikoiden puheenvuoroista voi jotain päätellä.

Loppuvuodesta oppositiopuolueet esittelivät vaihtoehto- tai varjobudjettinsa tarkoituksenaan opponoida hallituksen vuoden 2024 talousarviota. 

Tässä kirjoituksessa arvioin, onnistuuko Sdp:n vaihtoehto tuomaan tarvittavaa valoa ja lämpöä keskitalven pakkasen ja pimeyden keskelle. Koittaisiko sen myötä kevät muillekin kuin demareiden kannattajille?

En voi väittää tekeväni arviota objektiivisesta asemasta käsin, sillä liityin hiljattain Sdp:n jäseneksi. Pyrin kuitenkin rehelliseen näkemykseen siitä, miltä varjobudjetti minusta politiikan untuvikkona vaikuttaa.

Toivottavasti ääneen ajatteluani suvaitaan eikä tämä teksti tuhoa mahdollisuuksiani osallistua puolueen toimintaan ennen kuin ehdin oikeastaan edes kunnolla mukaan.

Demarit tarjoavat paksua vaihtoehtoa

Vaihtoehtobudjetteja ei voi pitää minään bestseller-kirjallisuutena. En muista, että olisin niihin aiempina vuosina tutustunut muuta kuin lehtien palstoilta.

Taustalukemistona olen kuitenkin perehtynyt pääministeri Orpon hallitusohjelmaan, jonka luin melko tuoreeltaan viime kesänä töiden puolesta. Vaikka en varsinaista vuoden 2024 talousarviota ole lukenutkaan, uskoisin, että minulla on sitä kautta jonkinlainen käsitys siitä, mitä Sdp varjobudjetissaan haastaa.

Demareiden varjobudjettia ei voi syyttää populismista ainakaan ulkoisilta puitteiltaan. Dokumentilla on mittaa peräti 92 sivua. Silmissä vilisee talouden lukuja ja selostusta poliittisesta tilanteesta ja tavoitteista.

Kiireisen lukijan on jokseenkin vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Eihän kukaan tällaisia ehdi eikä jaksa lukea, tuskailen. Ei ihme, jos politiikka ei kiinnosta.

Sen verran asian eteen kannattaisi minusta tehdä, että koittaisi tiivistää viestinsä helposti saavutettavaan muotoon. 

Vaihtoehtobudjetin oleellisin puoli ei kuitenkaan liity ulkoisiin seikkoihin vaan sisältöön. Siirrytään siis tarkastelemaan, mitä varjobudjetin kansien väliin kätkeytyy.

Uskallan kuitenkin väittää, että tuotoksen pituus kertoo jotain oleellista myös sen sisällöstä. Tästä lisää kirjoituksen loppupuolella.

Sdp ottaisi vähemmän velkaa kuin hallitus

Orpon hallitus on tehnyt opposition työstä vähän turhankin helppoa. Perusteltuja kritiikin kohteita on niin helppo löytää, että kestävien, vaikeampien ratkaisujen etsintään ei tarvitse laittaa kauheasti paukkuja.

Hallituksen tärkeimpänä lupauksena on ollut sopeuttaa julkista taloutta ja taittaa valtiontalouden alijäämien kasvu. Uskomatonta kyllä, näinkin näkemyksettömien ideoiden varaan voi Suomessa rakentaa hallitusohjelman.

Hallituksen tavoite on kuitenkin perusteltu. Merkittävästä sopeutuksen tarpeesta on varsin laaja yhteisymmärrys yli hallitus-oppositio rajojen. Suomen talouskasvu on ollut lähes olematonta jo viisitoista vuotta ja tuottavuuden kehitys heikkoa. Väestö vanhenee, ja valtio velkaantuu pitkän päälle kestämätöntä vauhtia.

Kovista tavoitteistaan huolimatta tällä hetkellä näyttää siltä, että Orpon hallitus epäonnistuu talouden sopeuttamisessa ainakin osin ja velkaantuminen jatkuu. Menoja kyllä leikataan, mutta niin leikataan tulojakin. Kokonaisveroaste on laskemaan päin. Talouskasvusta ennustetaan kituliasta, mikä vaikeuttaa talouden tasapainottamista.

Hallitus on lisäksi ajamassa kovaa vauhtia päin seinää edistämällä työllisyyden ja talouskasvun kannalta monia melko vähäpätöisiä työmarkkinauudistuksia. Vastakkainasettelu ay-liikkeen kanssa näyttää valtioneuvoston jäsenten hämmästyttävän tylyä retoriikkaa tarkastellessa aivan tietoiselta valinnalta.

Vaihtoehtobudjetissaan Sdp tasapainottaa valtiontaloutta suunnilleen yhtä paljon kuin hallitus, mutta tasapainotuksesta ei aiheudu yhtä raskasta taakkaa pienituloisten ihmisryhmien kannettavaksi. Tästä pisteet demareille.

Velkaa vuodelle 2024 Sdp ottaisi itse asiassa 430 miljoona euroa hallitusta vähemmän. Kokonaisveroastetta Sdp:n vaihtoehto ei laske. Puolue on valmis joihinkin veronkorotuksiin.

Äkkiseltään näyttää siis siltä, että Sdp:n vaihtoehto on valtion velkaantumisen hillitsemiseksi parempi kuin hallituksen ohjelma.

Demareiden eduksi on luettava myös sovitteleva ote työmarkkinoilla.

Onko se kuitenkaan tarpeeksi?

Valtiovarainministeriö esitteli ennen joulua uusimpia madonlukujaan. Talouden näkymät vuodelle 2024 eivät näytä hyviltä, ja ne tuskin helpottavat merkittävästi ainakaan vielä ensi vuonna. Hyvinvointialueiden alijäämät ja kuntien valtionosuuksien kompensointi pääsivät yllättämään ja edellyttävät valtion satsauksia. 

Eikä tässä vielä kaikki. Niin Orpon hallitusohjelmasta kuin demareiden vaihtoehdostakin voidaan nimittäin esittää kysymys siitä, ovatko niiden tavoitteet alun alkaenkaan aivan kohdallaan tai realistisia.

Nämä seikat huomioiden keskeinen kysymys on, onko Sdp:n vähemmän velkaa ottava vaihtoehto riittävä valtiontalouden tasapainottamista ajatellen.

Hallitus on tavoittelemassa kaudellaan valtiovarainministeriön esittämää kuuden miljardin euron sopeutusta. Tämä jää kuitenkin saavuttamatta, jos ohjelmassa esitetyt tavoitteet eivät toteudu oletetusti. Esimerkiksi hallitusohjelman työllisyystavoitteita on pidetty liioiteltuina. Uudistuksilla ei välttämättä ole hallituksen olettamaa tehoa.

Minulle jää jossain määrin epäselväksi, pitääkö demareiden vaihtoehto sisällään mitään toimia, joilla voisi olettaa edes teoriassa olevan hallituksen esityksen kaltaisia työllisyysvaikutuksia. Voi olla, että puolue katsoo, että nykyistä jo ennätyskorkeaa työllisyysastetta on vaikea korottaa etenkään tämän hetken heikossa talouden suhdanteessa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että demarit eivät lähtisi tavoittelemaan alijäämän korjaamista työllisyyttä kasvattamalla ainakaan nopeasti vaikuttavien ratkaisujen avulla.

Työllisyyden lisäksi yhtenä nostona voi mainita myös Orpon hallituksen sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistetut ylimitoitetut tuottavuustavoitteet. Hallitusohjelman kuuden miljardin sopeutuksesta yli miljardin potti on laskettu soten tuottavuuden parantamisen varaan.

Vastaavaa kehittämistyötä päivätyökseni tekevänä sanoisin, että digitalisaation, tietojohtamisen ja toiminnan järkeistämisen avulla ei saada tällaisia tuottavuushyötyjä ihan helpolla, ei ainakaan kovin lyhyessä ajassa.

En huomannut, että Sdp olisi kommentoinut tätä asiaa vaihtoehtobudjetissaan muuten kuin viittaamalla Sitran selvitykseen, jossa soteen on lupailtu 700 miljoonan euron kustannussäästöjä tietoon perustuvaa johtamista kehittämällä.

Näyttää siis siltä, että soten ylimitoitetut tuottavuustavoitteet sisältyvät oletuksina myös Sdp:n vaihtoehtoon.

Suunta, jonka Sdp:n vaihtoehtobudjetti asettaa, ei siten todennäköisesti tasapainota taloutta riittävästi, kun huomioidaan muun muassa talouden alavireiset näkymät, työllisyystoimien puute sekä todennäköisesti epärealistiset oletukset soten tuottavuuden kehityksestä. Ehkä hallitusohjelma ja demareiden varjobudjetti sisältävät muitakin turhan optimistisia näkemyksiä talouden kehityksestä.

Siitä, mikä on riittävästi ja millä aikavälillä tasapainottamista on perusteltua tavoitella, voidaan tietenkin keskustella. Vaikka kovin merkittäviä sopeutuksia voi olla hankala ottaa käyttöön ainakaan tämän vuoden aikana kituliaan talouskasvun vuoksi, olisi todennäköisesti tarpeen etsiä lisäsopeutuksia tai vaihtoehtoisesti veronkorotuksia.

Onko hallituksen säästötoimia peruutettava niin laajalti kuin demarit esittävät?

Keskeisenä teemana Sdp:n vaihtoehtobudjetissa on hallitusten säästötoimien peruuttaminen. Monet säästöjen peruuttamisista ovat perusteltuja, vaikka pelkkien peruutuksien sijaan jään kaipaamaan kirkkaampaa näkemystä hyvinvointivaltion uudistamisesta.

Demareiden varjobudjetti taklaisi muun muassa hallituksen sosiaaliturvan leikkauksia peruuttamalla ne kaikki. 

Orpon hallitus ei ole vaivautunut tekemään vaikutusarviointeja sosiaaliturvan leikkauksista tai on viitannut kintaalla leikkausten pienituloisille aiheuttamiin merkittäviin tulonmenetyksiin. Tässä demarit toimivat fiksummin.

Voi kuitenkin kysyä, taklaako Sdp sosiaaliturvan leikkauksia jopa liiankin kanssa. Onko aivan kaikki hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset tosiaan peruutettava?

Jos julkisen talouden vaikea tilanne otetaan tosissaan, yksi vaihtoehto demareille löytää lisäsopeutuksia voisi olla karsia osa näistä hallituksen säästötoimien peruuttamisista.

Tutkimustiedon valossa voi olla ihan perusteltua perua vaikutuksiltaan epätarkoituksenmukaisimpia leikkauksia, kuten asumistuen leikkaukset. Toisena esimerkkinä työttömyysturvan suojaosan poisto ohjaa ihmisiä valitsemaan osa-aikatyön sijasta kokoaikaisen työttömyyden.

Perusteltuja peruutuksia voivat olla myös muut sellaiset sosiaaliturvan leikkaukset, jotka ajavat ihmisiä joukoittain toimeentulotuelle, jolle joutuminen tuhoaa ihmisten edellytykset laittaa taloutensa kuntoon. Kyseenalaisia ovat lisäksi heikennykset, jotka kohdistuvat henkilöihin, jotka eivät omaan asemaansa voi vaikuttaa, kuten lapsiin ja työkyvyttömiin.

Sen sijaan esimerkiksi ansioturvan keston lyhentämisellä tai porrastamisella voi tutkimusten mukaan olla työllisyysvaikutuksia, vaikka niiden suuruudesta onkin erilaisia näkemyksiä. Ansioturvan heikennykset eivät kuitenkaan koske heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä toisin kuin perusturvan tai toimeentulotuen leikkaukset. Olisiko esimerkiksi tässä ollut demareilla paikka lisäsopeutuksille?

Sdp:n vaihtoehtobudjetista löytyy sosiaaliturvan peruutusten lisäksi muitakin fiksun oloisia isompia esityksiä.

Hallitus on esimerkiksi käyttämässä puoli miljardia euroa yksityisen sairaanhoidon kela-korvausten kasvattamiseen. Demarit peruisivat kalliin, kritiikkiä herättäneen muutoksen, jonka on epäilty menevän lähinnä terveysfirmojen ja hyvin toimeentulevien taskuihin.

Toisena esimerkkinä voi mainita listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen korjaamisen, jonka tuotoksi Sdp arvioi yli 400 miljoonaa euroa. Osinkoverotuksen vapautta voi pitää kilpailua vääristävänä etuna suhteessa isompiin firmoihin. Edun on kuitenkin esitetty myös kannustavan yrittäjiä kasvattamaan liiketoimintaa, minkä vuoksi jään tässä kohtaa epäilevälle kannalle. 

“Kaikkea hyvää”

Eräs häiritsevä piirre Sdp:n vaihtoehtobudjetissa on, että rahaa löytyy ehkä turhan helposti kaikkeen hyvään.

Esimerkkinä mainittakoon, että puolue haluaisi perua kokonaan hallituksen leikkaukset vapaaseen sivistystyöhön, taiteeseen ja kulttuuriin sekä liikunta- ja nuorisotoimiin.

Nämä hallituksen säästötoimet ovat yhdeltä kantilta katsottuna oikeastaan nappikauppaa. Mainitsemistani asioista haetaan noin 40 miljoonan euron säästöjä.

Mutta vaikka kyse on nappikaupasta eikä leikkaaminen perustelluista kuluista olisi itsetarkoituksellista, niin toisaalta voi jatkaa pohdintaa siitä, miten Sdp:n varjobudjetissa näkyy tietoisuus vaikeasta taloudellisesta tilanteesta. Miksi demareilla ei ole lainkaan halua leikata näistä kohteista? Monia muitakin esimerkkejä olisi voinut nostaa esiin.

Jäin siis kaipaamaan vahvempaa tietoisuutta vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja rohkeampaa näkemystä rahoitettavien asioiden priorisoinnista. Ehkä oppositiosta käsin on turhan helppo huudella.

Strateginen kokonaiskuva jää hämäräksi

Lähes satasivuisesta vaihtoehtobudjetista löytyy monenlaisia hankkeita eikä niiden yksityiskohtien selostuksessa ole säästelty. Konkretian puutteesta esitystä ei voi syyttää. 

Strategisen kokonaiskuvan puutteesta sen sijaan voi. 

Vaihtoehtobudjetista löytyy esimerkiksi itäisen Suomen elinvoimapaketti, jossa esitetään muun muassa Kuopion pelastusopiston riittävän rahoituksen turvaamista ja Saimaan alueen matkailun markkinointipanostuksia. Kuulenko siltarumpujen pärinän kaikuvan korvissani?

Mikään asia ei ole liian pieni kommentoitavaksi. Vaihtoehtobudjettiin sisältyy muun muassa kalastuslain yläikärajan noston kritiikki sekä arviot kalastuksenhoitomaksujen budjettivaikutuksista.

Myös asunto- ja liikennepolitiikoista löytyy ehkä tarpeettoman yksityiskohtaiset selostukset, vaikka pitäisikin rakennus- ja väylähankkeita perusteltuina rakennusalan vaikean suhdanteen vuoksi.

Yksityiskohtien runsaudesta päästään myös alussa mainitsemaani kysymykseen siitä, onko vaihtoehtobudjetin pituus vain esitystapaa koskeva vai myös sisällöllinen kysymys. 

Strategisempi ote, priorisointi ja tarkasteltavien kohteiden rajaaminen selkeyttäisi ajattelua ja auttaisi kohdistamaan toimet ja rahankäytön tehokkaasti ja vaikuttavasti. 

Vaihtoehdosta viestintä kirkastuisi, kun jokaista yksityiskohtaa ei tarvitsisi kommentoida.

Kohti näkemyksellisempää hyvinvointivaltion kehittämistä ja tarkempaa taloudenpitoa, kiitos!

Demareiden vaihtoehtobudjetissa on hyvät puolensa, mutta siinä on myös heikkoutensa. Monia tärkeitä asioita jäi tämän kirjoituksen ulkopuolelle tai maininnan asteelle.

Taloutta Sdp tasapainottaisi saman verran kuin hallitus, mutta siitä ei koituisi yksittäisille ihmisryhmille kohtuutonta taloudellista taakkaa. Tuottavuuden parantaminen ja koulutus sekä hallituksesta poiketen työperäinen maahanmuutto nähdään tärkeinä satsauksina. Pisteet demareille.

Varjobudjetista jäin kuitenkin kaipaamaan strategisempaa otetta, huolellisuutta rahankäytön priorisoinnissa sekä kirkkaampaa viestiä hyvinvointivaltion kehittämisestä ja tehtävien kirkastamisesta. Kokonaiskuva hukkui yksityiskohtiin. Rahaa tuntui löytyvän moniin hyvinä pidettyihin asioihin, vaikka vaikeasta taloudellisesta tilanteesta on melko laaja yhteisymmärrys.

Kun hallitus painelee menemään kaukana oikealla, ei tarvitsisi esittää edes kovin vasemmistolaisia vaihtoehtoja, jotta erottuisi linjasta.

En ole aivan varman, kuinka kriittisesti oman puolueen tuotoksia kannattaa kommentoida ainakaan julkisesti. Toivottavasti tekstiä lukevat demari-aktiivit näkevät kriittiset huomioni kuitenkin puolueelle tärkeänä, rakentavana keskusteluna.

Antti Kääriälä
Sosialidemokraatit Helsinki

Kirjoitan yhteiskunnasta ja politiikasta sekä lukemistani kirjoista. Ehkä jostain muustakin, katsotaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu