Lastensuojelun suunnanmuutos vähentäisi inhimillistä kärsimystä ja merkitsisi jopa satojen miljoonien eurojen säästöä

Lastensuojelu on vuodesta toiseen esillä mediassa hyvin kielteisillä tavoilla esillä. Vaikka ongelmat ovat tiedossa, niitä ei korjata. Lastensuojelulle on käynyt vähän kuin perusterveydenhuollolle, josta työterveyshuoltoa ja yksityisiä lääkäripalveluita käyttävä keskiluokka ei ole enää kovin kiinnostunut. Poliittinen paine heikossa asemassa olevien perheiden palveluita kohtaan ei kasva riittävän suureksi, jotta ne korjattaisiin. Muutos on kuitenkin mahdollinen.

Olen kirjoittanut lastensuojelun ongelmista vuosien varrella useita kertoja (mm. täällä, täällä, täällä ja täällä). Asiaa on kuitenkin tarve pitää toistuvasti esillä, sillä ongelmat vaikuttavat suurista inhimillisistä ja taloudellisista kustannuksista huolimatta pysyviltä.

Viimeisimpänä Helsingin sanomat uutisoi lastensuojeluilmoitusten määrän kasvaneen huolestuttavasti. Viime vuonna lastensuojeluilmoituksia tehtiin noin 110 000 lapsesta, mikä vastaa noin 10 prosenttia lapsiväestöä. Ilmoitusten määrä kasvoi kaikilla hyvinvointialueilla.

Aiemmin tänä vuonna Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi viime kesänä Joensuussa tapahtuneesta nelivuotiaan lapsen kuolemasta ehdotonta vankeutta lapsen äidille ja isäpuolelle. Tapaus herätti jälleen kerran laajan keskustelun lastensuojelun kipupisteistä.

Keskustelu lastensuojelun ongelmista kuitenkin laantuu aina yhtä nopeasti kuin se alkaakin, vain käynnistyäkseen uudelleen jälleen seuraavan kohun koittaessa. Ongelmat kuitenkin jäävät korjaamatta.

Vuonna 2012 Suomea järkytti kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan murha. Tapaus johti laajaan julkiseen keskusteluun ja selvityksiin lastensuojelun tilasta. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi selvitystyön tuloksena Toimiva lastensuojelu -raportin. Raportissa esitetyistä 54 suosituksesta suuri osa odottaa edelleen toteuttamista.

Lastensuojelun ongelmista suurin on sijaishuollon roolin korostuminen

Edellä mainittujen lastensuojelun ongelmien lisäksi pysyvä ongelma on lisäksi lastensuojelun painopisteen voimakas kääntyminen viimesijaisiin kodin ulkopuolisiin sijoituksiin. 1990-luvulta 2010-luvulle kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kaksinkertaistui.

Vuonna 2023 kodin ulkopuolelle sijoitettuja 0–17-vuotiaita lapsia oli yli 17 000, mikä vastaa noin 1,6 prosenttia lapsiväestöstä. Hyvä uutinen on, että yli 20 vuoden nousun jälkeen määrä on pysynyt melko vakaana vuodesta 2018 alkaen.

Sijaishuollon painottuminen kertoo lastensuojelun yksiselitteisestä epäonnistumista. Inhimillisesti se kertoo ongelmista, jotka ovat kärjistyneet liian pitkälle. Tutkimustemme valossa sijaishuolto on myös vaikuttavuudeltaan kyseenalainen keino hoitaa lasten, nuorten ja perheiden ongelmia.

Sijoitus kodin ulkopuolelle on kuitenkin epäonnistuminen paitsi inhimillisestä myös taloudellisesta näkökulmasta. Laitoshuollon jyrkän hinnan nousun vuoksi lastensuojelun kustannukset ovat nousseet jopa sijoitettujen lasten määrää nopeammin ja jatkaneet kasvua edelleen viime vuosina, vaikka sijoitettujen lasten määrän kasvu onkin pysähtynyt.

Vuonna 2022 lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset olivat yhteensä 1,3 miljardia euroa. Sijaishuollon osuus tästä oli 954 miljoonaa euroa. Miljardin euron haamurajan rikkoutuu pian.

Lastensuojelun sijais- ja avohuollon sekä lasten ja perheiden sosiaalihuollon avopalveluiden kustannukset ovat kasvussa (lähde: Sotkanet).

Eräs kummastusta aiheuttava asia on, että suurista inhimillisistä ja taloudellisista vaikutuksista huolimatta kukaan ei ole tietääkseni edelleenkään arvioinut, mistä kodin ulkopuolisten sijoitusten määrän huikea kasvu johtuu. Asia ei ole toki mitenkään yksinkertainen selvitettäväksi.

Vaihtoehtoja on teoriassa kolme. Ensinnäkin on mahdollista, että lasten, nuorten ja perheiden tilanteet ovat menneet huonommaksi 1990-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Väite ei saa ainakaan yksiselitteisesti tukea 1990–2010-luvun tilastotietoja tarkastellessa, vaikka tuolloin puhuttiinkin paljon perheiden polarisaatiosta. Viime vuosien aikana monet tilastot ovat viitanneet nuorten ongelmien lisääntymiseen, mutta sijoitettujen nuorten määrä on pysynyt vakaana.

Toinen vaihtoehto on sosiaalihuollon ja lastensuojelun avopalveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden heikentyminen. Kolmanneksi on yksinkertaisesti mahdollista, että kynnys sijoittaa lapsia kodin ulkopuolelle on madaltunut.

Tutkimusnäyttö ensimmäisen ja toisen selityksen osalta ei ole mielestäni mitenkään selvää. Kolmannen osalta viitteitä saa esimerkiksi siitä, että rikoksia tehneistä nuorista selvästi suurempi osa sijoitetaan kodin ulkopuolelle kuin aiemmin. Käytämme siis mahdollisesti entistä järeämpiä toimia nuorten tilanteisiin puutumiseksi.

Muutos viimesijaisista palveluista ennaltaehkäisyyn on mahdollinen

Paljon puhutaan siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi siirtää painopiste korjaavista palveluista ja erikoissairaanhoidosta ennaltaehkäisyyn.

Etelä-Karjalassa sijoitettujen lasten määrän ja kustannusten kasvuun havahduttiin jo 2010-luvun taitteessa. Alueella tehtiin strateginen valinta sijaishuollon vähentämisestä ja panostamisesta perhetyön ja lastensuojelun avohuollon tukeen.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä saatiin muutamassa vuodessa jyrkkään laskuun. Vuoden 2018 jälkeen sijoitettujen lasten osuus on vakiintunut noin puoleen siitä, mitä se on koko maassa.

Etelä-Karjalassa sijoitettujen lasten määrä on laskenut puoleen siitä, mitä se on koko maassa ja Helsingissä (lähde: Sotkanet).

Yhtenä mahdollisena selityksenä tälle olen kuullut, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä on yksinkertaisesti kielletty tekemästä sijoituksia. Tämä on kuitenkin huhupuhetta, mutta vaikka se olisikin totta, niin tilanteessa, jossa sijoitettuja lapsia on paljon, tämä voi olla ihan perusteltu ratkaisu, kun huomioidaan tutkimustulokset, joiden mukaan sijoituksen marginaalilla oleville lapsille kyse voi olla jopa haitallisesta toimenpiteestä.

On kuitenkin aivan mahdollista, että Etelä-Karjalan esimerkki osoittaa aidon onnistumisen lastensuojelun painopisteen muutoksessa. Systemaattisia tutkimuksia asiasta en ole nähnyt.

Kustannuksia tarkastellessa Etelä-Karjalassa sijaishuollon kustannukset ovat laskeneet huippuvuoden 2011 noin 16 miljoonasta eurosta alle 11 miljoonaan euroon vuonna 2022.

Etelä-Karjalassa lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat laskeneet merkittävästi (lähde: Sotkanet).

Jos vastaava kehitys toteutuisi koko maassa eli sijoitettujen lasten määrä saataisiin laskemaan samalle tasolle kuin se oli 1990-luvulla, puhuttaisi nykykustannustasolla noin 500 miljoonan euron vuosittaisesta säästöstä.

Vaatimattomampikin onnistuminen tarkoittaisi siis helposti merkittävää mahdollisuutta hillitä laitoshuollonkustannusten nousua ja mahdollisesti satojen miljoonien eurojen säästöä. Voimavaroja ennaltaehkäiseviin palveluihin jäisi aiempaa enemmän.

Lastensuojelun painopisteen muutos siten on eettisesti ja taloudellisesti erittäin kannattavaa.

Oma lukunsa olisi vielä selvittää, miten laitoshuollon kustannustason aivan tolkutonta nousua saisi suitsittua. Lastensuojelusta on tullut huomattava bisnes.

Antti Kääriälä
Sosialidemokraatit Helsinki

Kirjoitan yhteiskunnasta ja politiikasta sekä lukemistani kirjoista. Ehkä jostain muustakin, katsotaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu