Miten maahanmuutosta voi olla edelleen näin hankala keskustella? Maahanmuuttopolitiikka on pelastettava persuilta – ja vihreiltä

Jos halutaan etsiä rakentavia ratkaisuja turvapaikkapolitiikkaan, niin hyvä lähtökohta on muodostaa yhteinen käsitys faktoista. Laitaoikeistolle povataan äänivyöryä kesäkuun eurovaaleissa. Yksi tapa taklata tätä on vastata kansalaisten huoliin heitä paremmilla ratkaisuilla.

Otsikon kysymys tuli mieleeni, kun katselin A-studiota aiemmin tällä viikolla. Studiossa nähtiin, jos ei nyt aivan maailmanennätystason ohipuhumista, niin vähintäänkin karsintarajan ylittäviä suorituksia.

EU:n turvapaikkapolitiikasta olivat keskustelemassa nykyinen ja entinen sisäministeri: ministeri Mari Rantanen (ps) ja kansanedustaja Maria Ohisalo (vihr).

Perussuomalaisten motiivit maahanmuuttopolitiikan uudistamisessa voi toki kyseenalaistaa aivan aiheellisesti. Ministeri Rantasen puheenvuoroista voi kuitenkin helposti kuulla myös perustellun huolen turvapaikkajärjestelmän toimivuuden ongelmista. Niitä riittää.

Häntä opponoinut Ohisalo puolestaan puhui, kuin mitään ongelmia ei olisi olemassakaan. Vihreät kantavat tietenkin aivan syystä huolta turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisesta. Perussuomalaisten aatemaailmaa vasten on helppo ymmärtää myös se, että vihreillä ei oikein riitä luottamusta siihen, että persujen ratkaisut olisivat hyväksi suojelua tarvitseville ihmisille tai edes Euroopalle ja Suomelle.

Keskustelijat tuntuivat kuitenkin olevan kaukana toisistaan, eikä keskustelun pohjana vaikuttanut olevan jaettua tilannekuvaa siitä, minkälaisia ongelmia on tarve lähteä ratkomaan.

Tämä johti vähän kummalliseen ohipuhumiseen siitä, miten ongelmia tulisi ratkaista. Esillä oli muun muassa persujen ajama ns. Ruanda-malli, josta olisi ehkä parempi puhua Iso-Britannian mallina. Siinä on kyse siitä, että persut ajavat Iso-Britanniassa valmistellun mallin kaltaista politiikkaa, jossa turvapaikanhakijat voitaisi lähettää Ruandaan tai vastaaviin turvallisiin kolmansiin maihin.

Kallis ja ihmisoikeusvaikutuksiltaan epäselvä malli on herättänyt kritiikkiä, mutta mitään selviä ratkaisuja taustalla olevaan ongelmaan eli suureen maahantulijoiden joukkoon ei vihreidenkään ratkaisut oikein tarjonneet eväitä.

Minusta vaikuttaa siltä, että on turha lähteä keskustelemaan ratkaisuvaihtoehdoista, kun tämän hetken tilannekuvastakaan ei vaikuta olevan jaettua käsitystä. Ennen ratkaisuja olisikin hyvä muodostaa yhteinen käsitys faktoista.

Turvapaikkajärjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti

Asiantuntijakeskustelussa turvapaikkajärjestelmän monet ongelmat ymmärretään hyvin.

Järjestelmä on rakennettu aivan toisenlaiseen maailmaan, kuin missä nykyisin elämme. Perusongelma on, että turvapaikanhausta on tullut yleinen maahantulon väylä. Maahantulijoita on todella paljon. EU:ssa turvapaikanhakijoista enää vain noin 40 prosenttia on oikeutettuja kansainväliseen suojeluun.

Tämä on ongelma turvapaikanhakijoiden kannalta, sillä heidän oikeuksiensa toteutumiselle tärkeää on hakemusten tehokas ja nopea käsittely. Ja tietenkin se, että kansainvälistä suojelua tarvitsevat henkilöt suojelua myös saavat, eikä järjestelmä ole sellaisten henkilöiden kuormittama, jotka saapuvat maahan työn perässä.

Ongelma on myös maahantulobisnestä pyörittävä järjestäytynyt rikollisuus. Rikolliselle toiminnalle ei kannata luoda näin hyviä olosuhteita omilla toimilla.

Yhtenä uutena ongelmana on noussut välineellistetty maahanmuutto, jonka kohteeksi Suomikin on Venäjän takia joutunut. Monet itärajan EU-valtiot vaativat tiukempia toimia sen hallintaan. Suomessa käyty kiihkeä keskustelu hallituksen valmistelemasta poikkeuslaista onkin mielekästä asettaa tähän laajempaan kokonaisuuteen, jossa koko EU:ssa etsitään ratkaisua uudenlaiseen ongelmaan. Lainsäädäntö ei ole ajan tasalla Suomessa eikä muuallakaan, yhteisiä ratkaisuja tarvitaan.

Tarvetta turvapaikkapolitiikan uudistamiseen siis on.

Pienet Suomen kaltaiset maat eivät voi ratkoa mittavia ongelmia yksin, vaan tarvitaan yhteisiä uudistuksia. EU:n uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus on tähän yksi keskeinen keino. Euroopan parlamentti ja neuvosto saavuttivat asiasta viime vuonna poliittisen yhteisymmärryksen.

Tätä voi pitää jonkinlaisena menestystarinana. Usko siihen, että lähes 10 vuotta kestäneet neuvottelut johtavat lopulta sopimukseen, oli monessa kohtaa koetuksella.

Uudesta sopimuksesta ei kannata toki odottaa pikahelpotusta kaikkiin ongelmiin. Monia kysymyksiä jää ratkaistavaksi tulevaisuudessa.

Tilannekuva on joka tapauksessa selvä. Euroopassa on varsin laaja ymmärrys turvapaikkapolitiikan uudistamistarpeista, asiaa on myös työstetty pitkään, ja työ tulee jatkumaan tulevaisuudessakin.

Tätä taustaa vasten A-Studiossa ja muuallakin nähty hapuileva keskustelu on jokseenkin erikoista. Nämä asiat ovat ihan valtavirran teemoja, joista jokaisen varteenotettavan poliittisen puolueen pitäisi kyetä muodostamaan perusteltuja näkemyksiä.

Maahanmuutto on pelastettava laitaoikeistolta

Laitaoikeistolle povataan äänivyöryä kesäkuun eurovaaleissa.

Jos minulta kysytään, niin se ei ole mikään ihme. Perinteisen puolueet jättivät pitkään 2000-luvulla monia tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelemättä tai esittivät niihin toimimattomia ratkaisuja.

Yksi tällaisista aiheista on tietenkin maahanmuutto, jota koskevissa keskusteluissa laitaoikeistolla on retorinen yliote.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa toimivien ratkaisujen kehittämisen sijaan ihmisten huolia lieventää jo pelkästään se, että oikeisto pääsee vallankahvaan. Kuten SK:n blogisti Antti Ronkainen kirjoittaa, ”maahanmuutosta huolestuneet äänestävät laita- ja keskustaoikeistoa, mutta näiden puolueiden ollessa vallassa äänestäjien pelot sen sijaan hellittävät, vaikka maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät vähenisi.”

Perinteisten puolueiden haluttomuutta ottaa maahanmuutto asiakseen voi selittää yhtä lailla kyyninen poliittinen peli kuin pelkuruuskin. Kyyninen peli siksi, että vakiintuneet puolueet eivät pitkään halunneet legitimoida nousevien oikeistopopulistien agendaa ottamalla heitä suosivia aiheita mukaan keskusteluun. Pelkuruutta puolestaan on jättää maahanmuutto käsittelemättä, koska aiheesta keskustelevat saatetaan leimata rasisteiksi riippumatta siitä, mitä he oikeasti ajattelevat.

En väitä, että laitaoikeiston nousu olisi ollut mahdollista padota, jos muut puolueet olisivat olleet paremmin hereillä maahanmuuton tai muiden ajankohtaisten aiheiden kanssa. Laitaoikeisto on noussut likipitäen kaikissa maissa, eikä helppoa reseptiä sen estämiseen ole keksitty.

Totean kuitenkin sen itsestään selvän asian, että politiikassa tulisi etsiä ratkaisuja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin siitä riippumatta, minkä puoleen agendalla ne ovat ensinnä olleet.

Joko olisi aika ottaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka haltuun?

Jos turvapaikka-asiat jätetään persuille, jälki voi olla pahaa, mutta ei sitä oikein vihreillekään voi ainakaan yksin jättää.

Parasta olisi, jos kaikilla varteenotettavilla puolueilla olisi aiheesta harkittuja näkemyksiä ja keskustelu asiasta aktiivista ja asiaperustaista.

Antti Kääriälä
Sosialidemokraatit Helsinki

Kirjoitan yhteiskunnasta ja politiikasta sekä lukemistani kirjoista. Ehkä jostain muustakin, katsotaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu