Wahlroosin vauhdikas elämä, puuduttavat muistelmat

Björn Wahlroos: Barrikadeilta pankkimaailmaan. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021.

Pankkiiri emeritus Björn Wahlroos oli syksyllä tavallistakin enemmän otsikoissa hiljattain julkaistun elämäkertansa toisen osan myötä. Hänen kirjansa oli syksyn myydyimpiä tietokirjoja.

Tämä noste vaikutti kenties alitajuisesti myös minuun, sillä kirjaston hyllyssä silmiini osui Wahlroosin elämäkerran ensimmäinen osa Barrikadeilta pankkimaailmaan. Nyt kun muut ahmivat jo muistelmasarjan toista osaa, oli oikein sopiva hetki tarttua talousvaikuttajan muutama vuosi sitten julkaistuun ensimmäiseen muistelmateokseen.

Teoksen alaotsikko Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992 kertoo tärkeän seikan kirjan lajityypistä: Wahlroosin muistelmat ovat päiväkirjamaiset, ainakin “eräällä tavalla.” Kirja kattaa aikajakson -50-luvun alusta, Wahlroosin syntymästä, -90-luvun alkuun, jolloin hän perusti vaurautensa perustana toimineen Mandatum-investointipankin.

Elämäkerran päiväkirjamaisuus tekee kirjasta monin paikoin varsin puuduttavan lukukokemuksen. Selostuksen yksityiskohtaisuus ja laaja henkilökavalkadi läkähdyttävät. Kirja ei kontekstualisoi tapahtumien taustalla vaikuttaneita yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja liike-elämän muutosta kovinkaan paljoa, vaan kerronta painottuu tapahtumien kulun kertaamiseen.

Muistelen, että vuosia sitten lukemani Erkki Tuomiojan päiväkirja oli lukukokemuksena hieman samantapainen. Tällaisilla kirjoilla on varmasti paikkansa historiallisina dokumentteina ja tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden muisteloiden kannalta, mutta kovinkaan kiinnostavina lukukokemuksina niitä on vaikea pitää.

Wahlroosin tyyli on rennon arrogantti ja minäkeskeinen. Itsekorostukselta ei vältytä, kuten ei monissa muissakaan omaelämäkerroissa. Tyyli tuntuu olevan linjassa Wahlroosin julkiseuudessa esittämän minäkäsityksen kanssa. Muistan hänen joskus jossain haastattelussa kertoneen, että hän ihailee arrogantteja ja älykkäitä ihmisiä, jollaisena hän itseäänkin pitää. Lol.

Moni saattaa pitää tätä asennetta ongelmallisena. Olen siinä mielessä eri linjoilla, että minusta on ihan toivottavaa, että ihmisten persoona näkyy heidän olemuksessaan ja ilmaisussaan, vaikka se ei vastaisikaan nöyrän ja normeihin mukautuvan kansalaisen ihannetta. Tärkeintä kuitenkin on, että tämä asenne ei vähennä Wahlroosin kirjan kiinnostavuutta, joka syntyy hänen keskeisestä asemastaan suomalaisen rahoitusalan ja liike-elämän huipulla ja siellä karttuneista kokemuksista ja näkemyksistä.

Lapsuus ja nuoruus käydään kirjassa lävitse melko nopeaan. Näin tehdään siitä huolimatta, että kirjan otsikon, Barrikadeilta pankkimaailmaan, perusteella olisi voinut odottaa, että nuoruusvuosien “barrikadeilla” on muistelmissa suurempikin osuus.

Wahlroosin haastatteluissa ja häntä koskevissa artikkeleissa muistutetaan toistuvasti hänen sosialistimenneisyydestään. Kirjan perusteella näin tehdään ehkä hieman turhankin usein. Wahlroos kyllä osallistui nuorena yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta tämä ajanjakso jäi lopulta melko lyhyeksi. Aktiivisinta aikaa ei kestänyt kuin lukiosta kauppakorkeakoulun opintojen alkuun saakka.

Näillä nuoruusvuosilla on monille toki elämänkulkua tärkeällä tavalla muokkaava vaikutus. Näin on saattanut olla myös Wahlroosilla, mutta muistelmissa ei kuitenkaan liiammin avata, miten Wahlroos kokee tämän aikajakson itseensä vaikuttaneen, ehkä rakentuneita verkostoja ja sosialismin vierastamista lukuun ottamatta.

Kirjan kiinnostavinta antia ovat Wahlroosin muistelot 1980-luvun pankkimaailmasta, pankkikriisin taustoista ja teollisuuden rakennemuutoksesta.

Ikävä kyllä muistelmien päiväkirjamaisuus aiheuttaa eniten hallaa juuri näiden aiheiden käsittelylle, sillä tapahtumakulut jäävät jossain määrin irrallisiksi ja kokonaisuus epäselväksi ilman kunnollista kontekstualisointia. Kirja muun muassa vilisee rahoitusalan ja teollisuuden entisten vaikuttajien nimiä, jotka eivät kerro samalla vuosikymmenellä pikkukakkosta katselleelle lukijalle oikein mitään ilman Wikipediaan tarttumista.

Wahlroosin kuvaus 1980-luvun suomalaisesta pankkimaailmasta ei anna alasta kovin ammattitaitoista vaikutelmaa. Rahoitusalan tiukka sääntely sekä politiikan ja idänkaupan vaikutus liike-elämään selittävät osaltaan heikkoa tilannetta. Bisnesosaaminen vaikuttaa olleen heikkoa ja toiminta jähmeän byrokraattista. Tuskin muuten noin kolmekymppistä Wahlroosiakaan olisi kutsuttu lyhyen akateemisen uran jälkeen suoraan johtajistoon yhteen suurimpaan liikepankkiin.

Kirja kuvaa suomalaisen rahoitusalan ja liike-elämän kannalta tärkeitä ja kiinnostavia avautumisen vuosia sekä yhteiskuntaa, jota ei onneksi enää ole. Uskon, että teos on kuitenkin harmillisen puuduttavaa luettavaa useimmille muille kuin 1980-luvun pankkimaailmassa ja teollisuudessa mukana olleille henkilöille sekä historioitsijoille.

Tämän perusteella en tarttuisi Wahlroosin elämäkerran jatko-osiin, mutta jos jollakulla ensimmäisen osa lukeneista on kirjasarjan jatkosta parempi vaikutelma, kommentit ovat tervetulleita.