Jakomielistä vieraslajipolitiikkaa
Jakomielistä vieraslajipolitiikkaa
Suomessa ei ole alkuperäisiä kasvi- tai eläinlajeja, koska vähän yli kymmenentuhatta vuotta sitten Suomi oli mannerjään peitossa. Monet lajit ovat tulleet tänne luonnollisesti leviämällä, ilman ihmisen apua. Mutta suuri osa lajeista on tuotu tänne ihmisen toimesta tarkoituksella tai vahingossa.
Käytännössä on mahdotonta tunnistaa mikä laji on kävellyt tänne omin jaloin tai ihmisen avustuksella. Tästä huolimatta suomalaisessa lainsäädännössä eliöt jaetaan ihmisten myötävaikutuksella leviäviin vieraslajeihin ja omin voimin leviäviin tulokaslajeihin.
Lainsäädäntö kohtelee kotoperäisiä, tulokaslajeja ja vieraslajeja hyvin eri tavalla, vaikka meidän ihmisten viihtyvyyden, sekä luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden kannalta, lajin leviämistavalla ei ole kerrassaan mitään merkitystä.
Kasvin tai eläimen haitallisuus ei riipu siitä, miten ja milloin se on tänne tullut – vaan siitä miten niiden leviäminen vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen, maanviljelykseen, luonnon virkistyskäyttöön tai tautien ja tuholaisten leviämiseen.
Itse asiassa monet vieras- ja tulokaslajit lisäävät luontomme monimuotoisuutta, jos kantojen ei anneta kasvaa ylisuuriksi. Ne tukevat kestävää kehitystä, koska monimuotoisuus puskuroi luontoa ja maanviljelystä jatkuvaa ympäristönmuutosta vastaan.
Hienot vanhat puutarhat ja nykyiset taimimyymälät ovat täynnä hyödyllisiä vieraslajeja. Täpläravut tervehdyttävät järven ekosysteemiä jos jokirapu ei siinä kasva. Toisaalta joidenkin haitallisten lajien, kuten jättiputkien, minkkien ja siruetanan kantoja on vaikea säädellä, siksi ne on syytä hävittää.
Lajien haitallisuus riippuu voimakkaasti ympäristöstä, esimerkiksi joillakin paikoilla kotimainen kielo, järviruoko tai saniainen toimivat rikkaruohon tavoin. Tästä johtuen EU:n vieraslajiasetusta ei ole viisasta soveltaa kaikkialla, vaan haitallisuus tulee voida arvioida paikallisesti maa- ja maakuntatasolla.
Suomessa vieraslajikeskustelu ei ole loogista, koska toisaalta esimerkiksi painolastilajeja halutaan suojella, mutta yleisesti ottaen vieraslajeihin suhtaudutaan negatiivisesti. Tavoitteena näyttää olevan kaikkien vieraslajien hävittäminen, vaikka vain pieni osa vieraslajeista aiheuttaa todellista haittaa.
Toisaalta taas joitakin äärimmäisen vahingollisia vieras- ja tulokaslajeja kuten peuroja, valkoposkihanhia, merimetsoja ja villisikoja halutaan suojella viimeiseen asti – vaikka ne aiheuttavat suuria taloudellisia menetyksiä, liikenneonnettomuuksia ja levittävät vaikeita tauteja.
Nykyinen lainsäädäntö johtaa siihen, että yksittäiset ihmiset ja maatilat kantavat haitallisten tulokas- ja vieraslajien kustannukset – ja metsästäjät ja luontointoilijat korjaavat hyödyn. Lisäksi primitiivinen lainsäädäntö johtaa siihen, että yksittäisistä vieraslajeista yritetään väkisin tehdä kotoperäisiä.
Esimerkiksi Suomeen levinnyt merimetso oli alun perin hollantilaisten kalastajien kotieläin, joka oli tuotu laivalla Kiinasta Hollantiin. Karanneista yksilöistä tuli ongelma vasta kun asiaa täysin ymmärtämättömät henkilöt rauhoittivat sen EU-alueella ja kannat kasvoivat ylisuuriksi.
Oikeusistuimissa tuomiot eivät riipu siitä milloin ja miten Suomen kansalainen on Suomeen tullut. Tässä mielessä on kummallista, että lainsäädännössä kasvien ja eläinten kohdalla lakipykälät riippuvat sellaisista seikoista, joita on mahdoton todentaa ja joilla ei ole käytännön merkitystä.
Ympäristöä koskevaa lainsäädäntöä tulee kehittää niin, että kaikkien haitallisten lajien ylisuurta kantaa voidaan nopeasti harventaa, riippumatta siitä onko kyseessä kotoperäinen, tulokas- tai vieraslaji. Päätös tulee voida tehdä paikallisten viranomaisten toimesta ja ilman raskasta byrokratiaa.
Antti Roine, Ulvila 17.7.2022
JULKAISTU:
18.7.2022 Satakunnan Kansa
19.7.2022 Länsi-Suomi
19.7.2022 Ilkka-Pohjalainen
19.7.2022 Merikarvialehti
20.7.2022 Aamulehti
23.7.2022 Etelä-Suomen Sanomat
26.7.2022 Turun Sanomat
28.7.2022 Lapin Kansa
Vieraslajit ovat luokiteltu haitallisiksija ei- haitallisiksi. In itsetuhoista olla rajoittamatta haitallisten ja invasiivisten lajien leviämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, haitallisten ja invasiivisten lajien kantojen kasvua kannattaa rajoittaa. Ongelma on kuitenkin määritellä haitallisuus. Kenellä on oikeus määritellä mikä laji on haitallinen ja invasiivinen?
Esimerkiksi koivu voi joillakin biotoopeilla haitata männyn kasvua, kielo on varsinainen mestari myrkyttämään kilpailevia kasveja ja yleensäkin luonnossa periaate on, että vahvin voittaa.
Toisaalta helpompiakin esimerkkejä löytyy, kuten hukkakaura, joka pilaa viljasadot; koloradokuoriainen, joka syö perunanlehdet ja liljakukko joka tappaa kaikki liljat ja jättipalsami joka valloittaa joenrannat.
Myös kissat täyttävät hyvin haitallinen vieraslaji määritelmän.
Että kyllä tällä alueella töitä riittää jos Suomesta aiotaan kaikki haitalliset vieraslajit kitkeä pois. Kurtturuusut ja lupiinitkin kukkivat edelleen kauniisti tienvarsilla.
Ilmoita asiaton viesti
Haitallisia voivat olla siis kasvit ja eläimet…… entä ihmiset ?
Ilmoita asiaton viesti
Pari sataa vuotta sitten ihminen oli luonnon armoilla. Nyt luonto on ihmisen armoilla.
Toivottavasti ihmiskunnalle on kertynyt riittävästi viisautta kantamaan tämä uusi raskas ja upea vastuu. Ikävä kyllä, nykytilanne ei siltä näytä, luonnonsuojelussa tunnetta riittää, mutta ei järkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkästää Urjalassa myönnettiin vajaat 3000 kaatolupaa peuroille pari vuotta sitten. Ei se vaikuta siltä, että niitä erityisesti suojeltaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi kanta päästettiin niin suureksi? Onko Urjalassa edes asukkaita noin paljon?
Onhan nää aika järjettömiä, suojella merimetsoa, jonka kanta ei edes pysty laskemaan suuren lukumäärän takia. Sama koskien hanhia.
Liito-orava suojeltiin kun oltiin ainoita EU:ssa jossa niitä oli. Nyt Baltian liityttyä EU:hun, on Baltiassa pilvin pimein liito-oravia. Venäjällä niistä ei ole mitään puutetta mutta niitä ei oteta huomioon vaarantumisarvioinneissa.
Kurtturuusu on ihan oma lukunsa. Uskomatonta luonnon tuhoamista, hävittää kasveja jotka estävät eroosiota rinteissä ja rannoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Urjala sijaitsee aika lähellä Laukon kartanoa, joka toi peurat Suomeen.
Urjalasta tuskin löytyy riittävästi metsästäjiä 3000 peuraa kaatamaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi kanta päästettiin niin suureksi?”
Tapetaan pedot ja ne viimesetkin papat joilla pyssyt niistä viimeisiä jahtaa, peurat nauraa. 😀
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, mikä tilanne on Urjalassa, mutta yleisesti metsästäjät harrastavat peurojen talviruokintaa, millä on kannan säätelyyn merkittävä vaikutus.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000008875138.html
Ilmoita asiaton viesti
Peuroja ruokitaan massiivisesti, eihän niitä olisi edes 3000 yksilöä ilman ruokintaa.
Lopputuloksena peurat syövät kallioilta maksaruohot, tällöin niillä elävät perhoset kuolevat sukupuuttoon, kuten upeat apollo perhoset ja kalliosinisiipi. Eli vieraslaji aiheuttaa alkuperäisten suomalaisten lajien sukupuuton.
Sama ongelma syntyy lintujen ruokinnassa. Ylisuuri talitiaskanta syö talvella komean haapaperhosen talvehtivat toukat haavanlehdiltä. Tutkimusten mukaan näin ikävästi kävi lähes kaikille haapaperhosen toukille ja siksi näitä perhosia näkee harvoin.
Tiaset syövät 500 – 1000 hyönteistä päivässä, eivätkä ne juuri erottele mitkä ovat rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja. Käytännössä lintujen talviruokinta tarkoittaa sitä, että uhanalaisten hyönteislajien määrä kasvaa.
Toisaalta taas fasaanien ruokinta tuo ruokaa kanahaukoille, joiden kanta sitten taas kasvaa.
Perusongelma ja haaste tässä luonnonsuojelussa on, että meidän pitäisi osata ottaa huomioon kokonaisuus, eikä vain pientä osaa siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät sublimoivat rasistiset tunteensa viattomiin kasveihin ja luontokappaleisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Eskoseni saatat olla oikeassa.
Olenkin ihmetellyt miksi ihmeessä luontoaktivisteilla on kauhe hinku palauttaa ns. alkuperäisiä lajeja suomen luontoon – ja toisaalta kitkeä vieraslajit Suomesta. En ymmärrä kenellä on oikeus päättää mikä vuosi on se alkuperäisyyden raja?
Mitä käytännön merkitystä on sillä onko joku kasvi, eläin tai ihminen tullut tänne 10000 vuotta tai 10 vuotta sitten? Minusta käytännössä tärkeintä yhteiskunnalle on miten kasvit, eläimet tai ihmiset käyttäytyvät. Eli hajottavatko vai rakentavatko ne/he tätä yhteiskuntaa?
Tässä mielessä tämä kasvien ja eläinten jaottelu muinaistulokas, uustulokas, vieraslaji, tulokaslaji, ja alkuperäislaji laareihin johtaa harhaan.
Metsäpeura on hyvä esimerkki. Alunperin sata vuotta sitten Suomessa ei ollut yhtään metsäpeuraa. Nyt jostain syystä ne pitäisi palauttaa luontoon, koska ”alunperin” 300 vuotta sitten meillä oli metsäpeuroja. Todennäköisesti saamme metsäpeurasta uuden punkkikasvattamon ja puutarhojen tuholaisen.
Putinin mielestä Venäjän ”alunperin vuosi” on 1914. Miksi se ei voisi olla yhtä hyvin 1805, jolloin Pietari oli suomalais-ruotsalainen alue? Tai 1300-luku, jolloin Venäjä oli mitätön valtio Moskovan ympärillä?
Eli, kenellä on oikeus määrittää tämä ”alunperin” vuosi, johon meidät pitäisi palauttaa, ja miksi? Luonto ja yhteiskunta ovat jatkuvassa muutostilassa, ihmisen tulisi pikemminkin tehdä muutoksia, jotka parantavat maailmaa eivätkä palauta sitä historiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin jakomielistä suhtautumista luontoon edustaa HS tänään Heli Saavalaisen kirjoitus merimetsoista.
Luonto kuulemma oikaisee merimetsokannan sillä että merikotkat vähentävät merimetsokantaa.
Todellisuudesta vieraantunut väite ei huomioi että suuri merikotkakanta vähentää myös monia muita lintulajeja.
Se varsinainen jakomielisyys sisältyy ajatukseen että merimetsokanta on luonnollinen, kun se nimenomaan on ihmisestä johtuvista syistä päässyt suurenemaan.
Ja toisaalta samaan aikaan jokaikinen laji joka on vähenevä, vähenee ihmisen aiheuttamana. Erittäin halukkaasti selitetään jokainen negatiivinen muutos lintukannassa ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi.
Eli, vihreän periaatteen mukaan ilmastonmuutos eli ihminen vähentää lintukantoja ja aiheuttaa luontokatoa (joka on siis virheellinen ja väärä väite).
Toisaalta ne harvat kannat jotka lisääntyvät ja nimenomaan ihmisen vaikutuksesta, ovat luonnollisia kantoja joihin ei ihminen ole vaikuttanut eikä saa jatkossakaan vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mulla on muutama vakiopaikka mistä nousee jigillä isoa ahventa yleensä aina niin paljon kuin viitsii niitä nostaa. Nyt yhdestä paikkaa ei ole tullut pitkään aikaan. Kävin samassa paikassa pohjaongella ja pilkillä koittamassa että onko niitä siellä niin tuli muutama mustatäplätokko. Se on vieraslaji ja kuulemma agressiivinen reviirin puolustaja joka ajaa kaikki muut kalat pois. Ihmetyttää jos se pystyy puolen kilon ahvenet pois karkoittamaan mutta ilmeisesti pystyy.
Tossa KUVA otuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei hyvältä kuulosta. Hiton vaikea tätä tokkoa on saada kitkettyä pois jos se tänne on päässyt. Hiton vaikea on myös estää tällaisten tuholaisten leviämistä laivojen, rekkojen ja junien salamatkustajina. Mutta siitä huolimatta kannattaa kehittää lainsäädäntöä, jolla haitallisten lajien invasiivista leviämistä voidaan hillitä, riippumatta siitä onko kyseessä muinaistulokas, uustulokas, vieraslaji, tulokaslaji tai alkuperäislaji.
Ilmoita asiaton viesti
Pidettiin kaverin (rip) kanssa verkkoja Naantalin vesillä Ukkopekan sillan seudulla ja saatiin joskus 2002? paikkeilla liejutaskurapuja. Niitä ihmeteltiin ja vein muksuillekkin niitä pesofadissa ihmeteltäviksi. Muutaman vuoden päästä se löydettiin virallisesti ja todettiin vieraslajiksi. Hyvä puoli on se että noita löytyy isojen Ahvenien sisältä eli ovat oppineet niitä syömään.
Ilmoita asiaton viesti
Kalastelin minäkin ahkerasti siellä päin Askaisissa, Velkualla ja Merimaskussa 1960 – 1980 luvulla. Vedet olivat kirkkaita, kaloissa ei ollut tauteja ja rakkolevää kasvoi saarien rantavesissä. Virvelöimme rantapusikoista ja yhtään punkkia tai peuraa ei näkynyt missään.
Nykyään vesi on vihreää puuroa, kaloissa on kaiken mailman sarkomatoosia ja rakkolevää ei juuri erota vihreän mönjän joukosta. Peuroja juoksentelee joka paikassa ja punkki armeija hyökkää kimpuun rantapusikossa.
Tuntuu siltä, että jotakin on tehty ihan väärin.
Ilmoita asiaton viesti