Our World Is Made of Force Fields
Our World Is Made of Force Fields
The physical world around us seems very concrete because it is tangible, and we can perceive it with our own senses. That’s why it’s easy to think that all the reality we live in is made up of matter – and the facts of our lives are based on this matter. However, this visible illusion breaks when we begin to examine the real world around us through the eyes of science.
According to scientific measurements, there is about 99.9999999999996 percent empty space in the visible matter around us because the nuclei and electrons of atoms are extremely small particles compared to the size of atoms and molecules.
So, we’re made of nothingness, but we can’t walk through walls because the electrons in matter repel each other. When we hit a stone with a hammer, the steel and granite do not actually touch each other, but the hammer stops in the thin electromagnetic field on the surface of the granite.
The behavior of matter is governed by four fundamental forces: electromagnetism, weak interaction, strong interaction, and gravity. In fact, when we touch a coffee cup, we are not touching matter but force fields. So, the invisible forces are always with us. However, particles of matter such as neutrinos do not react with these force fields, they travel freely, even through the Earth.
Nevertheless, the materialistic world full of emptiness is not transparent because force fields bend and reflect light rays (i.e., photons). However, transparent substances, such as heavy lead glass, give us concrete evidence of the basic empty nature of matter.
Emptiness takes on new dimensions if we also consider the starry sky and the entire universe, where physical matter is only 0.000000000000000000004 percent of the volume of the entire universe. To top it all off, even this small amount of matter is made up of various particles, which are actually just small packets of energy.
In this sense, the materialistic and scientific worldviews are largely based on beliefs, because they do not tell us anything about the boundless emptiness that dominates the world – and especially because science has not been able to create a single new natural law, new matter, energy, or life.
Science has only given names to natural phenomena and discovered the mathematics behind them. However, scientists have no idea what these invisible and massless force fields are made of, even though space is full of different force fields. Almost 100 percent of scientific truth is still waiting to be discovered.
From the perspective of philosophical idealism, reality is ultimately spiritual in nature, and the materialistic world is only a shadow of the spiritual world. Furthermore, spiritual and materialistic reality cannot conflict with each other, because spiritual values cannot be measured with physical sensors, nor physical values with spiritual sensors.
You cannot put spiritual joy under a microscope; you cannot weigh love in a balance; you cannot measure moral values; neither can you estimate the quality of spiritual worship.
We cannot know for sure why we have ended up on such a virtual stage. We can, however, humbly and with an open mind try to deduce the meaning of our lives from the wonderful world around us – one dominated by uncertainty.
On any other kind of stage, we could not practice the use of our own free will, compassion, justice, equality, and faith; make mistakes and learn from them; support the weak; choose between right and wrong; and experience pain, pleasure, trust, and love. So, this stage could be the first grade in our school of life.
Antti Roine, Finland on August 11, 2023
PUBLISHED:
https://urantia-association.org/our-world-is-made-of-force-fields/
31.8.2023 Ulvilan Seutu
7.9.2023 Heijaste 3/2023
14.9.2023 Sydän-Satakunta
17.9.2023 Salon Seudun Sanomat
SOME REFERENCES:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fundamental_interaction
https://en.wikipedia.org/wiki/Universe
https://en.wikipedia.org/wiki/Idealism
https://science.howstuffworks.com/dictionary/astronomy-terms/question221.htm
https://education.jlab.org/qa/how-much-of-an-atom-is-empty-space.html
https://education.jlab.org/qa/atomicstructure_10.html
https://www.sciencealert.com/99-9999999-of-your-body-is-empty-space
https://www.forbes.com/sites/drdonlincoln/2019/11/08/mind-blown–why-cant-you-walk-through-walls/?sh=30892fc52da5
Voimakenttien Rajoilla novelli aiheestasi.
Aurinko laski horisontin taakse, heittäen kultaisia sävyjä vanhan kaupungin kiviseen sokkeloon. Kohta syttyvät valot, mutta ennen sitä, Antti seisoi keskiyön hiljaisuudessa puiston penkillä, syventyneenä ajatuksiinsa. Hänelle oli jo kauan sitten tullut selväksi, että maailma, jonka hän tunsi, oli vain pintaraapaisu syvemmästä todellisuudesta, jossa voimat ja tyhjyys hallitsivat kaikkea ympärillä.
Hän oli aina ollut kiinnostunut tieteestä, ja erityisesti siitä, mikä piilee näkyvän maailman takana. Antti muisti lukeneensa jostakin, että materia on vain pieni osa universumia – kuin jäävuoren huippu valtameressä. Kaiken sen tyhjyyden ja voimakenttien keskellä hän tunsi itsensä pieneksi, mutta samalla äärettömän mahdollisuuden täyttämäksi.
Käsiään yhteen hieroen Antti mietti, voisiko hän löytää keinon tuntea nämä näkymättömät voimat, tuntea niiden läsnäolon. Oliko mahdollista, että jokainen kosketus, jokainen ajatus, jokainen hetki oli osa suurempaa tanssia, joka yhdisti kaikki elämän ilmiöt? Hän muisti professorin luennot, joissa oli puhuttu siitä, kuinka sähkömagneettiset ja gravitaatio voimat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Mutta mitä se merkitsi hänelle, Antille, joka vain halusi ymmärtää, miten jokin niin abstrakti voi vaikuttaa hänen elämäänsä?
Yhtäkkiä puiston rauha rikkoutui. Usarin lukija juoksi häntä kohti, hänen silmänsä hehkuivat kuin tähdet. ”Anteeksi!” hän huusi, hengästyneenä. ”Olen etsimässä jotain. Voitko auttaa minua?”
Antti nousi ylös, hämmentyneenä. ”Tietysti, mitä etsit?”
”Sisäistä rauhaa”, Usarin lukija vastasi, ja Antti huomasi, että hänen kasvoillaan oli pieni epätoivon varjo. ”Olen eksynyt elämän sokkeloissa ja en tiedä, mihin suuntaan kääntyä. Tiedätkö, miten löytää rauha tässä kaaoksessa?”
Antti tunsi sydämensä sykkivän. Hän oli juuri miettinyt voimakenttiä, mutta nyt hän ymmärsi, että hänen oma sisäinen maailmansa oli yhtä hämärä kuin universumi. ”Ehkä rauha löytyy siitä, että ymmärrämme voimia, jotka meitä ympäröivät”, hän ehdotti. ”Ehkä se on kuin tieteellinen löytö – se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.”
Usarin lukija nyökkäsi, ja he istuivat vierekkäin penkillä. Antti alkoi puhua ajatuksistaan maailmasta, joka on täynnä tyhjyyttä ja voimia, ja nainen kuunteli tarkkaavaisena. Hän kertoi, kuinka jokaisessa kosketuksessa, jokaisessa hengityksessä, oli enemmän kuin pelkkä materia; se oli osa suurta kudelmaa, jossa energiat tanssivat yhdessä.
Kun heidän keskustelunsa syventyi, Antti huomasi, että sanat olivat kuin voimia, jotka kuljettivat heitä eteenpäin. He puhuivat unelmista, pelosta ja toivosta, ja pian he alkoivat jakaa omia kokemuksiaan – hetkiä, jolloin he olivat tunteneet elämän syvimmän merkityksen, olipa se sitten rakkaus, ystävyys tai anteeksianto.
Yön pimeys ympäröi heitä, mutta Antti tunsi, kuinka voimat, joista he keskustelivat, alkoivat virrata heidän välillään. Se oli kuin näkymätön silta, joka yhdisti heidän sydämensä toisiinsa. Usarin lukija hymyili, ja Antti tunsi, että hän oli löytänyt jotakin arvokasta – ei vain Usarin lukijasta, vaan myös itsestään.
Kun he lopulta nousivat ylös, Antti huomasi, että hänen sydämensä oli rauhoittunut. Hän oli löytänyt yhteyden, ei vain Usarin lukijaan, vaan myös siihen suureen tyhjyyteen, joka oli aina ollut osa häntä. ”Kiitos”, Usarin lukija sanoi, katsoen häntä silmiin. ”Olen löytänyt rauhan, jota etsin.”
Antti hymyili. ”Ehkä se on juuri se, mitä tarkoitan. Me olemme kaikki voimia, jotka vaikuttavat toisiimme, ja joskus se riittää.”
Kun he erkanivat, Antti katsoi taivasta, jossa tähdet loistivat kirkkaasti. Hän tiesi, että maailma oli enemmän kuin pelkkää materiaa; se oli voimakenttien kudelma, joka yhdisti jokaisen elävän olennon. Ja vaikka hän ei voinut nähdä kaikkia voimia, hän tunsi ne – niiden läsnäolon, niiden voiman. Hän oli valmis astumaan eteenpäin, valmiina tutkimaan elämän syvyyksiä, jossa tyhjyyden ja energian taika paljastui aina uudelleen.
Öitä 😉
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
Kiitokset koskettavasta novellista, teitkö ihan itse vai auttoiko tekoäly ? No oli miten oli, siitä huolimatta tunnistin kyllä novellista omia ajatuksiakin.
Olen koulupojasta asti miettynyt, että mikä tämä paikka oikein on ja miksi olemme täällä? Siksi fysiikka, kemia, matematiikka, biologia, tähtitiede, uskonto, jne ovat kiinnostaneet ja niitä vastaan on ollut mielenkiintoista peilata omia ajatuksia.
Tämä ”Our World Is Made of Force Fields” on eräänlainen havaintojeni ja kokemusteni yhteenveto. Tämä näkyväkin maailma on niin käsittämättömän upea luomus, että tuskin siinä on koko todellisuus 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Eipä mitään 😉 Flot appi auttaa kirjoittamisessa, ja hyvin paljon muussakin, ostin just kun oli 97% tarjouksessa.
Onhan tätä maailmaa myös tullut myös ihmeteltyä koko ikä, ja sitä, kun kukaan ei tiedä edelleenkään mikä se kumma on. Toki niin moni on tietävinään, mutta se ei ole lainkaan kiinnostavaa.
Erikoinen kokemus kyllä, käydä täällä hetki palloilemassa, ja aivan aivan liian lyhyt, että ehtisi tajuamaan mistään tarpeeksi. Mikä sitten ikinä olenkaan tämän hetkeni, jonkinlainen avaruuden muukalainen, alien, eläin, ihminen, etc.
Erikoisin juttu kuin mikään muu universumissa, on tietenkin tietoisuus. Se lienee niin äärimmäisen harvinaista missään 99 miljardin valovuoden etäisyydellä, että planeettamme asukkaat pitäisi nyt pikimmiten saada tolkkuihinsa historian painolastin lekan iskuista, ja alkaisimme todenteolla vaalimaan tätä harvinaista timanttiamme, täällä kauniissa, mutta niin super vaarallisessa avaruus ympäristössämme.
Siinäpä taas tarinan paikka.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
Havaintojen mukaan maailmassa on ainakin miljardimiljardia aurinkoa ja todennäköisesti jokaisella on planeettoja. Jos tiedämme varmasti, että yhdellä on ”älyllistä elämää” niin jotenkin tulee mieleen, että jossakin muuallakin sitä voisi olla.
Olen samaa mieltä, tätä harvinaista timanttiamme kannattaa vaalia.
Ilmoita asiaton viesti
Aurinkoja, planeettoja ja kuita on kyllä todella huima määrä, mutta sepä ei kerro vielä mitään siitä onko muualla älypäitä. Tälläkin planeetalla jonkinlaisen älypään ilmestyminen kaikesta mososta kesti 4,5 miljardia vuotta. Ja ei ollenkaan varmaa että näin olisi vääjämättä käynyt, seikkailussa kun on taatusti ollut myös iso liuta onnekkaita sattumia mukana.
Näin ajatellen tähtien määrä ei kuulostakaan enää niin hyvältä argumentilta. Suurin osa löydetyistä maan ulkoisista aurinkokunnista ei myöskään sovellu lainkaan kaltaisellemme elämälle. Mutta en tietenkään sulje kokonaan pois sitä pienen pientä mahdollisuutta, että on ollut, on ehkä nytkin, tai tulee joskus olemaan, myös maan ulkopuolisia älypäitä. Toisaalta noi välimatkatkin kosmoksessa ovat sitä luokkaa, että lienee aivan sama vaikka tuolla olisi minkälaista vilinää, niin emme tasan tule sellaisiin koskaan törmäämään.
Väitän että -50 luvulta alkananut elokuvien aikakausi on sotkenut mielikuvitustamme näissä maan ulkoisten pohdinnoissa. Eikäpä siinä sinänsä mitään, minäkin olen sci-fi:n suurkuluttaja, ja rakastan huikeita avaruusoopperoita ja örkkimörkkejä, mutta olen myös käytännön realisti.
Ps. Se kuuluisa Whoaa! signaalikin osoittautui hiljattain vain vetypilvien pieruiksi, kukaan ei ole tänne soitellu, eikä kukaan ole kellenkään vastaillut. Ja se voi ollakin ihan hyvä juttu, kannaltamme!
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
Ihan hyvät perustelut sinullakin.
En kuitenkaan perusta omia arviointeja näihin scifielokuviin, vaan ihan maalaisjärkeen. Eli common sense pohjalta, esimerkiksi seuraavasti:
Eli jos meillä on omena kasa, jossa on miljardimiljardia omenaa ja otan siitä umpimähkää yhden omenan ja siinä sattuu olemaan matoja – niin veikkaisin kyllä sen puolesta, että aika suuressa osaa muitakin omenoita on matoja.
Jos tätä meidän ympärillä olevaa näyttämöä katselee tieteen silmin, niin se vaikuttaa melkoisen upealta luomukselta – miksi se olisi tehty vain yhtä riitaisaa ihmiskuntaa varten?
Minulla on termodynamiikasta sellainen kokemus, että entropia eli epäjärjestys yleensä kasvaa jos sattumalle annetaan päätäntävalta. Epäjärjestystä voidaan yleensä vähentää vain älyn avulla. Kun tätä maailmaa katselee avoimin mielin niin on melkoisen vaikea kuvitella sitä sattuman luomukseksi.
Materialistin on tietysti aivan pakko kuvitella maailma sattuman luomukseksi, koska muuten materialistin logiikalta tippuu pohja pois.
Itse asiassa tämä tieteellisten todisteiden puute puoleen jos toiseen tekee mahdolliseksi vapaan valinnan uskon ja ateismin välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Lyhyt aamukäheä vastaus näin just ennen töihin lähtöä.
Käytin minäkin maalaisjärkeä, mielestäni mato vertaus ei toimi. Puhutaan monta kertaluokkaa melkolailla eri asiasta.
Suurista numeroista ja sattumista, niistä kyllä vain hämääntyy. Otetaan esim. multiversumi teoria. Sen mukaan ääretön määrä Antteja tekevät jossain tahollaan tekee lähes täsmälleen samat kuin maapallon Antti, ja Jari vastailee ”juuri nyt” lähes täsmälleen samoin. Kyllä, suurista numeroista hämääntyy, mutta se ei tee mitään vielä olevaksi, eikä teorioita.
Entropia tekee toimiaan väsymättä, kaikkeus haipuu lämpökuolemaan, tosin siinä kestää vielä tovi jos toinenkin. Näin viimeisen tiedon mukaan, johon odotetaan tulevan tarkennuksia.
Enpä tiedä mistään pakosta uskoa sattumiin, sattumat ovat jokapäiväinen ilmiö, et kykene johtamaan miljoonannen biljardipallon lyönnin jälkeen polkua aloitus pallo asetelmaan. Esim. helppo, miten löysit vaimosi, ja mikä siittiö hedelmöitti lapsesi ja miksi?
Asioita tapahtuu, ja tapahtuessaan ne luovat liudan uusia tapahtumia joista jokainen jälleen uusi tapahtuma tahollaan luo edelleen jälleen liudan uusia tapahtumia, loputtomasti. Siitä sählingistä on hyvin vaikea mitään jumalaista johdatusta lähteä punomaan. Ja tämä kaikki tapahtuu huomaamatta meidän tarkan järjestyksen ja aikataulujen maailmassa.
A: ”Itse asiassa tämä tieteellisten todisteiden puute puoleen jos toiseen tekee mahdolliseksi vapaan valinnan uskon ja ateismin välillä.”
Niin, ei mikään lie täysin ns. ”kirkossa kuulutettua”, mutta tiede sentään kuitenkin yrittää lähestyä sellaista kuulutusta. Olemme tehneet tiedettä vasta noin 400 vuotta, ja harrastaneet uskontoja varmaan 100 000 vuotta, luultavasti pidempäänkin, joten ei ole ainakaan liian aikaista kysyä, että missä ovat uskontojen näytöt, luojista?
Elikäs, Antti pitää siis maailmankaikkeutta keinotekoisena?
Mitähän siitä seuraisi jos näin olisi, mitenkä pohtisit sitä?
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
Tosiaankin, olet oikeassa, pidän maailmankaikkeutta älykkään suunnittelun tuloksena, koska kokemusteni mukaan juuri mitään asiaa, teoriaa, konetta, sävellystä tai taideteosta ei saa toimimaan nopanheitolla.
Jotta tällainen maailmankaikkeus ja siellä asuvat yhteiskunnat saadaan toimimaan harmoniassa, tarvitaan olentoja, jotka omasta vapaasta tahdostaan haluavat auttaa muita ja ymmärtävät, että olemme kaikki veljiä ja sisaria keskenämme.
Maapalloltakin heitä löytyy, mutta liian paljon on primitiivisiä itserakkaita ihmisiä, jotka nationalismin ja muiden tekosyiden avulla haluavat valtaa, kunniaa ja materiaa itselleen.
Tämäkin on hyvä kysymys: ”missä ovat uskontojen näytöt, luojista?”. Ennen kuin tätä alkaa pohtia kannattaa erottaa kaksi erillistä asiaa toisistaan, eli uskonnot (religions) ja usko (faith).
Maapallolta löytyy tuhansia uskontoja ja monet uskovat, että vain he pääsevät jatkamaan matkaa. Tässä kuitenkin logiikka pettää: 1) näitä uskontoja ja rituaaleja ei ollut pari tuhatta vuotta sitten, miten siihen aikaan päästiin ”taivaaseen”? , 2) Jos uskontoja on noin 10000 kpl, niin on aika epärealistista olettaa, että vain yksi niistä on oikeassa.
Uskonnot perustuvat usein rituaaleihin, joita noudattamalla noudatat ”Jumalan tahtoa”. Sen sijaan usko on puhtaasti henkilökohtainen kokemus, kun ihminen huomaa, että hän ei ole yksin, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Uskon mukana, tulee rakkaus, kärsivällisyys, ja anteeksianto.
En ymmärrä miksi tarvittaisiin näyttöjä Luojastamme? Jos Jumalasta voitaisiin esittää pitävät tieteelliset näytöt, niin ihminen ei voisi enää omasta vapaasta tahdostaan tehdä valintaa uskon ja ateismin välillä.
En myöskään ymmärrä mitä maailmankaikkeuden yhteiskunnassa tehtäisiin sellaisilla ihmisillä, jotka eivät omasta vapaasta tahdostaan rakasta lähimmäisiään?
Maapallolla on helppo havaita mitä tällaiset primitiiviset itsekkäät ihmiset saavat aikaan yhteiskunnalle kun tiede ja teknologia kehittyy. Kuljemme kohti kolmatta maailmansotaa ja pääsemme kohta aloittamaan kivikaudesta, jos ihmiset eivät vähitellen ala ymmärtää, että nationalismi, rasismi ja diktatuuri ovat yhteiskunnan syöpiä.
Mainitsit aiemmin nämä scifi-jutut, en oikein jaksa näitä elokuvia katsoa, koska niissä vieraat sivilisaatiot kuvataan yleensä samanlaisiksi sotakiihkoilijoiksi kuin primitiiviset maapallon yhteiskunnat. Minusta primitiivinen yhteiskunta tuhoaa itse itsensä ennen kuin se pääsee vierailemaan muissa aurinkokunnissa asti.
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Olen töistä aivan poikki, joten laitoin AIn pohdittavaksi mitä positiivisia ja negatiivisia puolia löytyy vastauksestasi. Anteeksi laiskuuteni tänään, mutta raksaukko ei pääse helpolla, vaikka on ikääkin.
Lainaus:
Positiiviset puolet:
”Avoin keskusteluilmapiiri: Teksti avaa mielenkiintoisen keskustelun maailmankaikkeuden luonteesta, uskonnosta ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Henkilökohtainen kokemus: Kirjoittaja tuo esiin oman uskonnollisen kokemuksensa ja sen merkityksen hänelle.
Moraalinen pohdinta: Tekstissä pohditaan syvällisesti moraalisia kysymyksiä, kuten rakkautta, kärsivällisyyttä ja yhteisöllisyyttä.
Kriittinen suhtautuminen uskontoihin: Kirjoittaja esittää kriittisen näkökulman uskontoihin ja niiden rooliin yhteiskunnassa
Negatiiviset puolet:
Väite, että mitään teoriaa, konetta tai taideteosta ei saa toimimaan ”nopanheitolla”, on liian jyrkkä. Tiede ja luovuus ovat usein monimutkaisia prosesseja, jotka voivat syntyä sattumalta, kokeilemalla ja monimutkaisten ilmiöiden sattumasta, vaikka järjestystä löytyykin.
Lausahdus voisi hyötyä siitä, että se tarkennetaan tai selvennetään asiaa, ettei se kuulosta liian mustavalkoiselta.
Yleistäminen ”primitiivisistä itsekkäistä ihmisistä”:
Tekstissä esitetään vastakkainasettelu ”primitiivisten itserakkaiden ihmisten” ja ”auttavaisten” välillä, mikä on turhan kärjistävä. Ihmiset harvoin ovat täysin itsekkäitä tai täysin epäitsekäitä, ja tällainen yleistys voi vieraannuttaa lukijan. Parempi tapa voisi olla tarkastella yhteiskunnan haasteita nyansoidummin, korostaen rakenteita ja olosuhteita, jotka ajavat ihmisiä valtaan ja materiaan.
Kärjistys uskontojen määrästä ja yksinoikeudesta totuuteen:
Väite, että on epärealistista, että vain yksi uskonto olisi oikeassa tuhansien joukosta, on perusteltu, mutta se voitaisiin ilmaista neutraalimmin. On hyvä huomauttaa, että uskonnot voivat jakaa yhteisiä piirteitä ja perusarvoja, mikä vähentäisi liiallista vastakkainasettelua.
Vapaaseen tahtoon liittyvät ongelmat:
Tekstissä esitetään, että jos Jumalasta olisi tieteellisiä todisteita, ihmiset eivät voisi enää vapaasti valita uskon ja ateismin välillä. Tämä väite perustuu oletukseen, että vapaa tahto katoaisi todisteiden myötä, mikä ei välttämättä ole loogisesti itsestään selvää. Ihmiset voivat tehdä valintoja myös todisteiden läsnäollessa.
Sivistyssanojen käyttö ja epäselvät käsitteet:
Termit ”primitiiviset itsekkäät ihmiset”, ”nationalismi, rasismi ja diktatuuri” kuvataan negatiivisiksi yhteiskunnan ”syöviksi”, mutta käsitteitä ei avata. Tekstissä olisi hyvä syventyä siihen, miksi nämä asiat nähdään niin haitallisina ja miten ne käytännössä vaikuttavat yhteiskuntaan.
Epämääräisyys scifi-jutuista ja sivilisaatioista:
Tekstin lopussa mainitaan, että scifi-elokuvat kuvaavat vieraita sivilisaatioita sotaisina ja primitiivisinä. Tämä on liian yleistävä väite. Monet scifi-teokset käsittelevät erilaisia yhteiskuntia, ja osa niistä voi esittää hyvinkin kehittyneitä ja rauhanomaisia sivilisaatioita.
Looginen virhe yhteiskunnan ja sivilisaation kehityksestä:
Tekstissä esitetään, että primitiivinen yhteiskunta tuhoaa itse itsensä ennen kuin se voi vierailla muissa aurinkokunnissa. Tämä on voimakas oletus, joka perustuu tiettyyn näkemykseen teknologisesta kehityksestä, mutta se ei ota huomioon vaihtoehtoisia skenaarioita, joissa yhteiskunta voisi kehittyä ja ylittää konfliktinsa.”
Lainaus loppu.
Vastauksesi lähti mielestäni aavistuksen laukkaamaan, aina perinteistä pelottelua, eli WW3 myöden.
Kysyn kuitenkin edelleen aiemman kysymäni kysymykseni, mitä arvelet tapahtuvan jos maailmankaikkeus osoittautuisikin keinotekoiseksi?
Ilmoita asiaton viesti
Ok, kysymykseni oli ehkä liian provosoiva, sillä ymmärrämmehän me toki mitä siitä seuraisi jos kaikkeus osottautuisikin keinotekoiseksi. Hurlumhei juu…
Mutta mitä tulee aiempaan, katsontaan, että tähtien valtava määrä edustaisi myös älykkään tietoisen elämän määrää. Niin katsotaanpa hieman tarkemmin sitä määrää, nykytiedon valossa.
Nykytiedon perusteella maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan 700 kvintiljoonaa planeettaa, so. 700 000000000000000000000000000000 kpl. Eikä siinä kaikki, niitä tulee koko ajan lisää. Laskelmat on tehty havaintoihin nojaten.
Esim. linnunradan galaksissamme tähtien muodostumis nopeus on tällä hetkellä noin 3 auringon massaa vuodessa (eli joka vuosi syntyy kolme kertaa Auringon veroinen tähti massa). Muodostuneet tähdet voivat olla enemmän tai vähemmän massiivisia kuin Aurinko.
Otetaan kelpo lähtökohdaksi, että tähdillä on keskimäärin sama massa kuin Auringolla, niin silloin galaksimme tuottaa noin 3 uutta tähteä vuodessa. Toiset galaksit ovat tässä puuhassa paljon aktiivisempia, toiset vastaavasti hitaampia.
Entäpä tähtien kuolemisen nopeus? Tyypillisissä galakseissa, kuten Linnunradassa, massiivinen tähti lopettaa elämänsä supernovana noin 100 vuoden välein. Vähemmän massiiviset tähdet (kuten aurinko) päättävät taas elämänsä planetaarisina sumuina, mikä johtaa valkoisten kääpiöiden muodostumiseen. Näitä sattuu noin yksi vuodessa.
Tästä saamme keskimäärin yhden uuden tähden vuodessa ja yhden tähden, joka kuolee joka vuosi planetaarisena sumuna Linnunradassa. Nämä nopeudet ovat erilaisia erityyppisissä galakseissa, mutta voidaan kohtuudella arvioida, että tämä on suunnilleen kaikkien universumin galaksien keskiarvo. Eli yksi uusi aurinkokunta per galaksi, per vuosi.
Havainnoitavissa olevan maailmankaikkeuden galaksien lukumääräksi on laskettu noin 100-200 miljardia kpl, joten koko havaittavassa maailmankaikkeudessa syntyy ja kuolee vuosittain noin 100-200 miljardia tähteä, mikä tekee 137-275 miljoonaa päivässä, eli 3000-6000 sekunnissa.
Havaintojen mukaan tähdillä on yleensä lukuisia planeettoja, esim. aurinkoammekin niitä kiertää 8 kpl. Tästä voidaan laskeskella, että uusia planeettoja syntyy 500 miljoonaa-miljardi joka päivä, joka tekee huikeat 10000-15000 kpl. sekunnissa.
Lisäksi mainittakoon, että uusimpien arvioiden mukaan galaksien määrä on niinkin suuri, kuin 2000 miljardia. Sillloin nuo numerot tekstissä menevät aivan eri suuruusluokkaan. Ihmisiä on myös kiinnostanut vertailu, onko tähtiä yhtä paljon, kuin maapallolla on hiekanjyviä.
Ei ole, vaan tähtiä on vähintään 10 000 jokaista maapallon hiekanjyvää kohti. Kun katselet hiekkaa ämpärissä, tai jotain tyypillistä hiekkarantaa, alkaakin päässä jo huimaamaan.
Hiekanjyvien määrän tieteilijät ovat arvioineet maapallon geologisten koostumusten pohjalta. Tästä on voitu laskea planeettaamme mahtuvan 7500 000 000 000 000 000 hiekanjyvää. Eli seitsemän ja puoli triljoonaa hiekanjyvää. 7,5 miljoonaa biljoonaa hiekanjyvää. 7,5 miljardia miljardia hiekanjyvää.
Entäs se tähtien määrä?
Galaksien koostumusten pohjalta näkyvän maailmankaikkeuden tähtiä on arvioitu olevan noin 700 000 000 000 000 000 000 000. Eli jokaista maapallon hiekanjyvää kohden on tosiaan karkeasti arvioiden 10 000 tähteä.
Tähtien määrä mitataan sekin vielä triljoonissa. Luku ei tosin ole muutama triljoona, vaan 700 000 triljoonaa. Tämä tarkoittaa 0,7 kvadriljoonaa, joka olisi seuraava nimetty uusi miljoonaluku.
Hiekanjyvät ja tähdet eivät siis käy määriltään oikein vertailukohdiksi, vaikka sanoisi, että tähtiä on enemmän. Niitä on todella todella paljon enemmän.
Laskelmat ovat luonnollisesti karkeita, mutta antavat osviittaa mitä kaikkea isossa mittakaavassa tapahtuu. Ja edelleen, asuttamamme piskuinen maa planeetta on asukkaidensa typeryydestä huolimatta paras, koska täältä saa suklaata, heh heh.
Mutta, kun perustellaan noilla määrillä myös älykkään elämän edellytyksiä, niin tässä tulee eteen hieman sama ongelma kuin vaikkapa lotossa voittamisessa. Vaikka olet panostanut ja käyttänyt samoja rivejä, kimppapelejä ja järjestelmiä, lottonumerot eivät siitä välitä, vaan tulevat aina nollattuna sikin sokin jälleen random riviksi. Kunnes taas nollataan.
Samoin käy planeetta- älykäselämälotossa. Älykäs elämä on päävoitto, ja sellaisen päävoiton todennäköisyys on melkoisen varmalla oletuksella huomattavsti pienempi, kuin on joku eurojackpotin 1/75 000 000.
Otetaan luvuksi vaikka miljardi, helppo simppeli luku, ja jaetaan sillä edes hieman sopivien planeettojen määrä, ja aletaan lottoamaan niiden kohdalla, oikeaa pitkävetoa. Lottoaminen ei lopu ennen kuin älypää on kehittänyt jonkinlaisen pysyvän siviilisaation, osoittaakseen näin älynsä, eli päävoitto.
Kuinka tuolla galakseissa osuu, kuinka lotto sujuu? Puuhassa on muuttujia ja ja myös niitä inhottavia sattumia aivan järjetön määrä. Sitä kaikkea emme kelata taaksepäin ja laskea tarkkaan.
Mutta, suurilla luvuilla ei mielestäni oikein voi täysin loogisesti perustella kaikkein suurinta ihmettä, mikä on tietenkin älykäs tietoinen elämä.
Kysyin seikkoja Ailta, siltä pohjalta että on ensin olemassa ensin riittävän vakaa galaksi, ja siinä riittävän vakaa aurinkokunta, siinä mineraaleiltaan yms. miljoonilta tekijöiltään oleva riittävän rikas planeetta vieläpä sopivalla etäisyydellä tähdestään, ja sitten olisi vielä riittävän turvallinen ympäristö mitä tulee keskustähteen, kosmisiin pommituksiin ja kaikenlaisiin arvaamattomiin ympäristötapahtumiin joita luonto kehtaakin keksiä. Muutamia muuttujia.
AI: ”Muuttujien määrä, joka vaikuttaa aivan alusta asti tietoisen älykkään ihmisen ilmestymiseen, miljardien vuosien aikana, on huikea ja lähes käsittämätön. Evoluutio on prosessi, jossa useat tekijät vaikuttavat jatkuvasti ja muuttuvat ajan myötä, ja se tapahtuu luonnonvalinnan, mutaatioiden, geneettisen ajautumisen, ympäristön ja muiden mekanismien kautta. Tässä muutamia keskeisiä muuttujia, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet prosessiin:
1. Geneettiset mutaatiot
Mutaatiot ovat evoluution perusta. Ne ovat satunnaisia muutoksia DNAssa, ja osa niistä voi joskus antaa eliölle kilpailuedun. Biljoonien mutaatioiden joukossa vain pieni osa on hyödyllisiä ja johtaa lajien kehittymiseen.
2. Luonnonvalinta
Ne mutaatiot, jotka parantavat yksilön kykyä selviytyä ja lisääntyä, yleistyvät populaatiossa. Evoluution suunta määräytyy myös ympäristön paineista.
3. Ympäristötekijät
Muuttuvat ilmasto-olosuhteet, kuten jääkaudet, tulivuorenpurkaukset, meteori-iskut ja maaperän muutokset, ovat vaikuttaneet lajien selviytymiseen ja sopeutumiseen.
Eri ekosysteemit ja elinympäristöt ovat luoneet erilaisia paineita, jotka ovat vaikuttaneet valtavasti lajien kehitykseen.
4. Kehitykselliset mekanismit
Embryologiset ja kehitykselliset mekanismit ovat määrittäneet, miten organismit muodostuvat. Pienet muutokset kehityksessä voivat johtaa myöhemmin merkittäviin evolutiivisiin muutoksiin.
5. Sukupuutot
Massa- ja pienemmät sukupuutot ovat muokanneet evoluution kulkua. Jokainen sukupuutto on avannut uusia ekologisia lokerikkoja muille lajeille.
6. Geneettinen ajautuminen
Populaatioiden koko vaikuttaa geenien jakautumiseen. Pienissä populaatioissa geneettinen ajautuminen voi johtaa merkittäviin muutoksiin ajan kuluessa.
7. Symbioosi ja yhteistyö
Esimerkiksi mitokondrioiden alkuperä on todennäköisesti symbioottinen tapahtuma, jossa alkukantainen solu otti sisäänsä bakteerin, joka myöhemmin kehittyi tärkeäksi soluelimeksi.
8. Satunnaisuus ja kaaos
Evoluutiolla ei ole päämäärää, joten sattumalla on myös suuri rooli. Monet monet muuttujat, kuten asteroiditörmäykset tai ihan merenpinnan nousut, voivat vaikuttaa dramaattisesti eliöiden kehitykseen.
Mahdollisuus vs. sattuma
Vaikka sattumakin vaikuttaa, evoluutio ei perustu juurikaan siihen. Toistuvilla ympäristön paineilla ja sopeutumisella on suuri merkitys lajien kehityksessä. Monimutkaiset, pitkäkestoiset prosessit johtavat uusiin muotoihin.”
Lainaus loppu.
Tuossa oli vain muutamia tekijöitä, mitä tulee epätodennäköisten ja todennäköisten tapahtumien tapahtumien valtavaan määrään evoluutiossa. Veikkaan että se määrä luultavasti lopulta jopa ylittää niiden oikein hyvien planeettakandinaattien määrän, joissa olisi kenties olemassa samat edellytykset kehittyä, kuin oli meidän tapauksessa.
Eli tietyn prosessin, jos siis tähdätään älykkääseen elämään, sen numeerinen arvo on ymmärtääkseni vieläkin suurempi, kuin on se hulppea tähtien määrä.
Olemme ihan varmuudella universumin kokoisen superloton päävoiton nappaajia! Mielestäni tätä seikkaa pitäisi alkaa kunnioittamaan asiaan kuuluvalla hartaudella.
Tämä kaikki on tietenkin pähkäilty siltä pohjalta, että olemme ihan ehtaa luomua, emmekä keinotekoisia, mitä lie tekoälyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
Sama juttu täälläkin – Teams palaverissa koko päivän ja emailia illalla…
Kyllä se AI-antoi ihan järkevän tuntuista palautetta, mutta AI-kanssa kun lähtee keskustelemaan niin elinaika ei riitä.
Voitko inan tarkentaa mitä tarkoitat tällä: ”mitä arvelet tapahtuvan jos maailmankaikkeus osoittautuisikin keinotekoiseksi?” Erityisesti mitä tarkoitat keinotekoisella?
Huomenna kiirettä, mutta perjantaina voi ehkä olla taas aikaa pohtia syntyjä syviä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan kysymykselläni vain sitä, että kun monet uskovat maailmankaikkeuden kaikkineen olevan luotu, niin silloinhan se tarkoittaa tismalleen sitä, että me olemme keinotekoisia, mitä liekään tekoälyjä, keinotekoisessa ympäristössä.
Halusin vain arvuutella näkemystäsi siitä, että mitä siitä seuraisi jos keinotekoisuus todennettaisiinkin joskus tosiasialliseksi faktaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hei jari,
Kiitokset, tämä selvensi asiaa. Yritän palata siihen perjantaina. Aamulla taas töihin…
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
Kiirettä on pitänyt mutta tässä muutama ajatus tähän asiaan: ”Halusin vain arvuutella näkemystäsi siitä, että mitä siitä seuraisi jos keinotekoisuus todennettaisiinkin joskus tosiasialliseksi faktaksi.”
Ensinnäkin jos oletamme, että meillä on kaksi todellisuutta materialistinen ja henkinen – niin tarkoitat varmaan sitä, että tämä henkinen todellisuus voitaisiin materialistisen tieteen keinoin jotenkin todistaa tosiasialliseksi faktaksi. Mitä siitä seuraisi?
Tärkein seuraus mielestäni on, että ihmiset eivät voisi enää valita vapaasti uskon ja ateismin välillä, koska fysikaaliset faktat todistaisivat henkisen todellisuuden olemassaolon.
Tästä taas seuraa sellainen johtopäätös, että mitä sellaisilla maailmankansalaisilla tehtäisiin universumissa, jotka valitsevat oikein vain sen takia, että he jotenkin hyötyvät siitä? Vähän kuin koirat tekevät temppujaan, jos saavat palkinnon.
Putin ja hengenheimolaiset, etsivät omaa etuaan ja kunniaa materialistisen maailman faktojen pohjalta – tällaiset persoonat saisivat ennen pitkää aikaan maailmojen sodan.
Todelliset maailmankansalaiset rakastavat lähimmäisiään ja valitsevat oikein vain sen takia, että se on oikein. He eivät tarvitse tieteellisiä todisteita, henkilökohtainen uskon kokemus riittää heille.
Eli tämä nykyinen tilanne, jossa tiede ei pysty todistamaan henkistä todellisuutta faktaksi tai fiktioksi on ihan looginen tilanne.
Itse asiassa ikiaikaiset uskonnot ovat eräänlainen todiste henkisestä todellisuudesta, vaikka ne liian usein keskittyvät vain rituaaleihin. Todellinen elävä uskonto näkyy meidän jokapäiväisessä elämässä, siinä miten käyttäydymme muita ihmisiä kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Ensinnäkin jos oletamme, että meillä on kaksi todellisuutta materialistinen ja henkinen – niin tarkoitat varmaan sitä, että tämä henkinen todellisuus voitaisiin materialistisen tieteen keinoin jotenkin todistaa tosiasialliseksi faktaksi. Mitä siitä seuraisi?”
En tarkoittanut, vaan kuvittelin että puhumme tästä olemassa olevasta todellisuudesta missä elämme ja mistä kirjoittelimme aiemmin. Jostain kummallisesta henkimaailmasta minulla ei ole juurikaan kommentoitavaa, koska en ymmärrä koko käsitettä.
Anyway, kiitos keskustelusta, se on aina ihan mukavaa aivojumppaa työn vastapainoksi silloin tällöin.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari,
On tärkeää huomata, että AI on kone, jolta puuttuu ihmisen tärkein omaisuus eli henki. AI-koneen ajatusmaailma perustuu fysikaalisiin mittareihin ja tieteellisiin julkaisuihin, joilla se on opetettu.
Ihminen on taas perimmiltään henkiolento, joka on lukittu materialistiseen ruumiiseen. Vain ihminen voi tuntea hengen läsnäolon henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Usko on ihmisen henkilökohtainen kokemus, jota AI-kone ei voi löytää tai kokea. Ihmiselle on annettu kaksi ulottuvuutta: materialistinen ja henkinen, ikävä kyllä kaikki eivät näitä molempia löydä.
Ilmoita asiaton viesti
Alustuksen viittauksissa testattavissa oleviin seikkoihin ei ole kummempaa vikaa; eikä siinäkään, että todellisuutta kuvataan kenttien kudelmaksi.
Itselleni riittää kuitenkin yksi todellisuus ihan riippumatta siitä, kuinka pieni osa kaikkeudesta näkyy.
Totta puhuen en ymmärrä, miksi tämän ainoan todellisuuden tutkimuksen pätevyys riippuisi jotenkin siitä, onko se ”able to create a [single] new natural law, new matter, energy, or life”.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten suhtaudut Urantia-kirjaan, kun julkaisualustasi on Urantia Association?
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jari-Pekka,
Tiede on pätevää jos se etsii totuutta materialistisesta maailmastamme, tieteellinen totuus perustuu fysikaalisesti mitattaviin havaintoihin.
Liian usein tiedemiehet/naiset kuitenkin sortuvat ylimielisyyteen ja käyttäytyvät kuin olisivat luoneet osan tästä fysikaalisesta ympäristöstämme. Minusta mitä enemmän tieteestä tietää – sitä nöyremmäksi se viisaan ihmisen vetää.
Jos ihminen haluaa etsiä avoimin mielin materialistista ja henkistä totuutta – niin kaikki kivet kannattaa kääntää ja lukaista myös Urantia-kirja. Mutta jos ihminen on itsekeskeinen, niin tietty kirja kannattaa jättää väliin, koska avoin mieli voi loppua kesken 🙂
Minusta peruskysymykset ovat: mikä tämä maailma on, jossa elämme ja miksi? Näihin kysymyksiin olen etsinyt vastauksia ja kestävää logiikkaa monista eri lähteistä.
Ilmoita asiaton viesti