Satakunnan yliopisto
Satakunnan yliopisto
Historia osoittaa, että ne yhteiskunnat ja kaupungit menestyvät, jotka panostavat koulutukseen. Lisäksi tarvitaan sopiva tasapaino eritasoisten koulutusmuotojen välille, jotta kaikki ihmiset saadaan mukaan rakentamaan yhteiskuntaa omien halujensa ja kykyjensä mukaan.
Satakunnan erityispiirre on, että meillä väestön koulutustaso on merkittävästi alhaisempi kuin muissa maakunnissa erityisesti ylempien korkeakoulututkintojen ja tutkijakoulutuksen alueella. Ongelma on, että satakuntalainen nuoriso lähtee opiskelemaan muihin maakuntiin ja jää sille tielleen.
Toisaalta taas korkeakoulutettuja tarvitaan, koska Satakunnassa on maakunnan kokoon nähden paljon vientiteollisuutta, jossa osaajia tarvitaan mm. tuotekehityksen ja kilpailukyvyn turvaamiseen. Lisäksi maakunnan laskevan väestökehityksen taittamiseen tarvitaan myös uusia yritysideoita, joita yliopistojen ajatushautomoissa usein syntyy.
Satakunnan maakuntaliitto käynnisti vuoden 2021 alussa Satakunnan korkeakoulutuksen tilaa ja sen kehittämismahdollisuuksia koskevan selvityksen. Kalervo Väänäsen vetämä ansiokas selvitystyö valmistui viime vuoden kesäkuussa.
Työssä vertailtiin neljää rakenteellista vaihtoehtoa: Uusi yliopisto, etäkampus Porissa, Porin yliopistokeskuksen vahvistaminen ja Satakunnan korkeakoulukonsortio. Lopputuloksena ensisijaisina malleina suositeltiin etäkampusta ja nykyisen yliopistokeskuksen kehittämistä.
Työn tulokset tiivistettiin 15 toimenpide-ehdotukseen. Maakuntajohtajan kokoama työryhmä on käsitellyt näitä ehdotuksia viime syksystä lähtien maakuntahallituksen valvonnassa. Jossain vaiheessa työryhmän esitys tulee valtuuston käsittelyyn.
Ikävä kyllä ainakaan julkisessa Kalervo Väänäsen selvitystyössä ei ole riittävästi kartoitettu oman yliopistovaihtoehdon maakunnalle tuomia hyötyjä; eikä sitä kaikista tärkeintä asiaa, eli minkä alan opintoja ja kursseja Satakunnassa tarvitaan. Lisäksi on tärkeä kartoittaa ne keinot, joilla yliopiston kansainvälistä vetovoimaa lisätään.
Käytännössä valtion perusrahoitus kattaa lähes 60 % yliopistojen kustannuksista, loput katetaan julkisten hankkeiden (Sitra, Business Finland, EU, jne.) ja yritysten rahoituksen avulla. Perusrahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden, tieteellisten hankkeiden ja julkaisujen määrään.
Nykyisessä yliopistokeskus mallissa tämä raha menee emoyliopistoille, jotka myös viime kädessä päättävät miten rahat jaetaan ja mitä resursseja Satakuntaan annetaan. Satakunnan omassa yliopistossa rahoitus- ja resurssipäätökset tehtäisiin Satakunnassa.
Satakunnassa tarvitaan ketterää koulutuspolitiikkaa, koska yritysten ja julkisen sektorin tarpeet vaihtelevat nopeasti. Tästä johtuen osa yliopiston professuureista tulee olla määräaikaisia, jotta opetuksen ajantasaisuus ja uudistuminen voidaan turvata.
Tällä hetkellä yrityksissä on pulaa ohjelmistokehittäjistä, jotka ymmärtävät myös matematiikkaa, fysiikkaa tai kemiaa. Keinoäly ja Data Science kuulostavat hienoilta, mutta käytännössä eniten tarvetta on taitavista ohjelmistokehittäjistä, jotka nostavat Satakunnan teollisuuden digiaikaan.
Satakunnassa on kaksi suurta varuskuntaa, NATO-yhteensopiva lentokenttä ja satama. Nämä antavat Satakunnan yliopistolle mahdollisuuden saada rahoitusta myös Naton poikkitieteellisistä tutkimushankkeista, jotka lisäävät NATO maiden turvallisuutta.
Viime kädessä Satakunnan korkeakoulutuksen tulevaisuus ja valtion perusrahoituksen taso riippuu omien kansanedustajiemme asiantuntemuksen tasosta ja lobbaus taidoista.
Antti Roine, Ulvila 1.6.2022
JULKAISTU:
1.6.2022 Länsi-Suomi
1.6.2022 Satakunnan Kansa
16.6.2022 Ulvilan Seutu
Itse kuulun noihin Satakunnasta opiskelemaan lähteneisiin ja sille tielle jääneisiin.
Kaipaat sellaisia ohjelmoijia, jotka ymmärtävät matikkaa ja osaavat fysiikkaa tai kemiaa. Tuo on hyvä periaate, kun yleensä puhutaan vain koodaajista. Minulle tuo koodaus on terminä vähän hepreaa. Ehkä se tarkoittaa pelkästään videopelien ohjelmointia, missä ilmeisesti ei tarvita juuri matikkaa eikä fysiikkaakaan.
Sitten tullaan siihen, että tuleeko nykyään lukioista matemaattisesti riittävän korkeatasoista porukkaa, kun ne pisa-tulokset eivät oikein vakuuta?
Tuli vaan mieleen yli kahdenkymmenen vuoden takaa eräästä kaupungista episodi, jossa olin tavannut kaverin yksityisessä firmassa, missä olin vierailemassa. Hän kertoi aiemmin olleensa matikan opettajana teknisessä opistossa.
Sitten muutama vuosi myöhemmin samassa kaupungissa, mutta eri firmassa törmäsin samaan kaveriin. Hän kertoi siinä välissä olleensa taas matikan opettajana, mutta ei enää opistossa, vaan se oli muuttunut ammattikorkeaksi, vaikka oli ihan samoissa tiloissa. No, niinhän siinä vaiheessa kävi muillekin opistoille. Tällä tavalla saatiin korkeakouluopiskelijoiden määrä jyrkkään kasvuun.
No mutta miksi kaveri oli taas yksityisessä firmassa? Hän oli sinnitellyt vuoden opettajana, mutta kypsynyt hommaan totaalisesti, kun opiskelijoiden matikan lähtötaso oli tässä välillä romahtanut nollan tuntumaan. Ei auttanut se, että oppilaitoksen taso oli välillä noussut opistosta korkeakouluksi.
Miten mahtaa käydä? Löytyykö niitä määrittelemiäsi tyyppejä mahdolliseen yliopistoon, vai pitääkö lähteä etsimään kauko-idästä?
Ilmoita asiaton viesti
Tällä hetkellä matematiikkaa, fysiikkaa tai kemiaa osaavia koodareita on todella vaikea löytää. Siksi usein päädytään palkkaamaan osaaja ulkomailta. Eli jos haluaa työllistyä ja parantaa maailmaa, niin kannattaa opiskella ohjelmistokehitystä ja vähän myös luonnontieteitä.
Puhdas koodarikin osaa koodata teollisuudessa, terveydenhuollossa, ja yrityksissä tarvittavaa softaa, mutta tällöin tarvitaan hyvin tarkat speksit. Ohjelmistojen kehitys on paljon tehokkaampaa, jos ohjelmistokehittäjäkin ymmärtää mitä hän on tekemässä.
Kun softaa tehdään, niin homma kannattaa aloittaa kartoittamalla miten loppukäyttäjä ja asiakas tekevät työn nyt – ja sen perusteella tehdä luonnos uuden softan käyttöliittymästä ja toiminnoista. Tämä pitää hyväksyttää loppukäyttäjillä muutaman iterointikierroksen jälkeen. Jos koodari tai johtaja tekee nämä päätökset päädytään Apotin tapaisiin lopputuloksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi olla hyvä harkita myös yliopisto- ja korkeakouluyksikköjen vähentämistä. Tämä loisi painetta opiskelupaikkakunnalle (opiskelijoita olisi enemmän kuin kyseisellä alueella työpaikkoja) ja aiheuttaisi säteilyvaikutuksen muille paikkakunnille.
Tässä mielessä ehdotan Suomeen yliopistoja Rovaniemeen, Ouluun, Tampereelle ja Helsinkiin (muut sulautettaisiin näihin). Siinä olisi Suomen matematiikkaa osaavalle nuorisolle yliopistolliinen selkäranka yhden rautatielinjan varrella.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan kun opiskelin Otaniemessä olin sitä mieltä, että Suomeen ei tarvita kuin muutama tiede-yliopisto. Nyt kun olen reissannut yli 40-vuotta työn puolesta eri maissa ja nähnyt erilaisia ratkaisuja, niin olen muuttanut mielipidettäni.
Suurimmissa maakunnissa tarvitaan oma yliopisto ja ammattikorkeakoulu, jotka keskittyvät palvelemaan paikallisten yritysten, teollisuuden ja yhteiskunnan koulutustarpeita, muuten maakunta näivettyy. Suomeen tarvitaan myös muutama iso korkeatasoinen tiedeyliopisto, jotka palvelevat koko Suomen tarpeita.
Ilmoita asiaton viesti