Kuubalaisten kolme ongelmaa

Kuuban suuren talouspulan aikana 90-luvun alkuvuosina kuubalaisilla oli tapana vitsailla, mutta samalla kuvata jokapäiväisiä ongelmiaan seuraavasti: meillä on vain kolme ongelmaa, aamiainen, lounas ja päivällinen.

Nyt ollaan samassa tilanteessa tai oikeastaan oltu jo pitkään, ja juuri tästä, ihmisten arkipäivän huolista professori, elokuvakriitikko Gustavo Arcos Fernández-Britto aloittaa artikkelinsa ”Sanat nielaisevat sanoja” Jovencuba-verkkojulkaisussa.

”Virallisen politiikan piirissä keskustellaan kansakunnan suurista haasteista, mutta ihmisten arkipäivän ongelmia ei siitä keskustelusta löydy. Kuitenkin jokaisen Kuuban tilaa tutkivan analyysin olisi käsiteltävä niitä vakavia ongelmia, joista kansan suuri enemmistö parhaillaan kärsii.”

Fernández-Britton mielestä ns.dissidentit, palkkasoturit tai ulkoiset viholliset eivät pysty Vallankumousta kaatamaan. Jos se tuhoutuu, se tuhoutuu sisältäpäin, sen räjäyttää juuri kansan tyytymättömyys.

”Meidän johtajamme ja virkamiehemme eivät näe nykyisyyttä ja jättävät huomiotta reaalimaailman lähettämät viestit. Ihmisille syötettyä historiaa ja sankareita paljon tärkeämpää on kulmakaupasta ennen saatu kananliha.

Elämän on entistä enemmän vallannut periaate pelastautukoon ken voi, eikä se näy tutkimuksissa. Joka päivä on enemmän ihmisiä joiden mielestä lupausten aika meni jo.”

60-ja 70-luvuilla luotua kuvaa uudesta ihmisestä, yhteiskunnasta  ja kansasta ylläpidettiin kaikin tavoin koulukirjoja myöten. Mennyt tuomittiin, koska se oli taantumuksellista ja porvarillista.

Historiaa, arvoja, vertauskuvia alettiin kirjoittaa uusiksi, jotta voitiin laillistaa kommunistisen puolueen linja. Puolueella ei paljon ikää ollut, mutta kuitenkin, kuin tuosta vain siitä tuli kuolematon.

”Vallankumous muutti paljon, myös  kielen. Puolueen ideologit laativat uuden kieliopin, ja uusi kulttuuri kyllästi kaiken ajattelun. Suuri lukutaitokampanja(60-luvun alussa-AH) oli hyvä, mutta sitä tehokkaampaa oli yhteiskunnan aivopesu. Sen tuloksena ajattelu oli kyllä hienoa, mutta ihanne oli lainata johtajan sanoja,  osoittaa suosiota eikä koskaan kysyä mitään.

Ensimmäinen iso muutos koski itse vallankumous-sanaa. Satoja vuosia vallassa ollut käsitys vallankumouksesta muutettiin tarkoittamaan itse poliittista järjestelmää, kuubalaista, ainoaa ja tuhoamatonta. Sanan muut merkitykset mitätöitiin tai niistä rangaistiin.”

Fernández-Britton mukaan Isänmaa ei Kuubassa enää olekaan se paikka, jossa  synnymme, jossa ovat juuremme ja kulttuurimme, vaan se on ennen kaikkea Vallankumous. Siksi hyvä kuubalainen puolustaa Isänmaata, joka on itse asiassa sama kuin Vallankumous.

”Samalla tavalla väärinkäytetään sanaa unidad(yhtenäisyys). Se tunkee kaikkeen keskusteluun, lakeihin ja viesteihin kansalaisille. Täällä sankarit ovat pyhitettyjä, johtaja on ikuinen, katu ja yliopistot ovat vallankumouksellisten, eri mieltä olevat ovat Yhdysvaltain palkkasotureita tai muuten vain harhautuneita. Kriisejä ei ole, ne ovat vain väliaikaisia ongelmia, jotka ratkaistaan, kunhan sopiva hetki tulee.

Johtajillamme on hyvin harvoin mitään omaperäistä sanottavaa, ja poikkeuksetta he oikeuttavat sanomisiaan lainaamalla Fideliä tai José Martín ajatuksia. Kansalaisten oikeuksia, vapauksia, oikeutta ja etiikkaa tulkitaan aina ideologian kautta. Kaikki Vallankumouksen periaatteiden vastaiset asiat kuten lakot, julkiset mielenosoitukset ja kansalaisten protestointi kielletään.”

Kommunistisen puolueen keskuskomitean ideologinen osasto valvoo ja kontrolloi koko mediaa. Siksi tuossa virallisessa mediassa on vain yksi suuri sanoma kerrallaan, ja nyt maassa ei ole tärkeämpää kertomusta, narratiivia kuin Yhdysvaltain kauppa-, talous-ja rahoituspakotteet, joista Kuubassa sanotaan saarroksi bloqueoksi.

Se onkin tehnyt pahaa jälkeä Kuuban talouteen, aiheuttanut vuosien varrella miljardien tappioita. Fernández-Britto katsoo asiaa myös näkökulmasta, jota Kuuban mediassa ei käsitellä:

”Kun sosialistinen leiri oli vielä olemassa, bloqueosta ei juuri tarvinnut välittää. Se oli ehkä sijalla kymmenen Kuuban agendalla. Mutta nyt poliitikkomme eivät juuri muusta puhukaan, kaikki ongelmamme johtuvat siitä.

Ei haluta tarkastella objektiivisesti omia tekemisiä, kyvyttömyyttä luoda omaa kestävää taloutta. Meillä on lukematon määrä lakeja, asetuksia ja sääntöjä, jotka haittaavat kuubalaisten elämää eikä niillä kuitenkaan ole mitään tekemistä bloqueon kanssa.”

Tuhannet ihmiset lähtivät 11.heinäkuuta kaduille osoittamaan mieltä eri puolilla Kuubaa. He olivat vihaisia ja turhautuneita monista syistä. He olivat Fernández-Britton mukaan ihmisiä, joilla on tarpeita, puutteita, huolia, täyttämättömiä odotuksia ja joihin viralliset puheet eivät enää tehoa.

”Koska hallitus valvoo kaikkea, se ei voi toivoa vain suosionosoituksia hyvistä teoistaan, vaan se on vastuussa myös ihmisiä ympäröivästä kurjuudesta ja ongelmista.”

Professori Fernández-Britto kiinnittää kirjoituksensa loppupuolella  huomiota nuorten tulevaisuuden näköalattomuuteen, muuttohaluun ja välinpitämättömyyteen Vallankumousta kohtaan.

”Tämän päivän nuoret syntyivät keskellä 90-luvun alun pulakautta. Yliopistoissa opiskelevat ovat 21.vuosisadan sukupolvea. Heidän katseensa on matkapuhelimen ruudussa, he elävät virtuaalisesti netissä ja kaikkoavat tiedotusvälineittemme yksiäänisestä ja ikävystyttävästä maailmasta.”

Kuuban virallinen sanoma toistaa toistamistaan, miten kulttuuri on kansakunnan sielu. Siksi Fernández-Britton mielestä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota viime vuosien varrella kansan parissa syntyneeseen  kulttuuriin, koska sen merkittävimmät sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt ovat olleet instituutioiden vastaisia.

”Nykyisin bloggarit, striimaajat, requetonin sanoittajat, räppärit vaikuttavat enemmän yhteiskuntaan kuin kaikki kouluissa opitut kurssit. Arvot ovat muuttuneet, on olemassa uudet myytit, opit, laulut, unelmat, uudet kuvat, uudet roistot ja sankarit.

Tätä sosiaalista keskustelua pitäisi kuunnella ja kunnioittaa, koska siellä tuotetaan uutta ja todellista vallankumousta.”

 

+5
anttihalinen
Helsinki

toimittaja, eläkkeellä Yleisradiosta vuodesta 2005, entinen YLE:n radiouutisten ulkomaantoimittaja ja Tallinnan kirjeenvaihtaja, mutta erikoistunut espanjan-ja portugalinkieliseen maailmaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu