Anteeksipyynnön paikka?

Viime vuosikymmenen lopulla maakaasua ostettiin ja myytiin Euroopassa noin 20 eurolla per megawattitunti. Noin vuosi sitten hinnat alkoivat nousta jyrkästi Venäjän politiikan muututtua entistä aggressiivisemmaksi. Nykyisin kaasun hinta on jo yli kymmenkertainen entisiin tasoihin verrattuna. Tämän voisi olettaa aiheuttavan suuria vaikeuksia etenkin suurille saksalaisille kuluttajille sekä kohoavien kaasun että sillä tuotetun sähkön hintojen rajun nousun muodossa.

Kaasumarkkinoille on kuitenkin rakennettu hukkaputki, joka ohjaa halvoilla hinnoilla luvattujen asiakastoimitusten ja markkinoilta hankitun kalliin kaasun välisen hintaeron paljolti yhden suuren kaasukauppiaan – Uniperin – tappioiksi. Ja kun Uniper on osa Suomen valtion enemmistöomistamaa Fortum-konsernia, tappiot menevät suoraan Fortumin kirjanpitoon ja sitä kautta myös suomalaisten veronmaksajien rasitteeksi.

Saksalaisesta näkökulmasta tämä on kätevää niin kauan kuin Uniper saadaan pidettyä hengissä. Saksaa huomattavasti pienemmän ja kaasusta vähemmän riippuvaisen Suomen näkökulmasta tilanne näyttää hieman toisenlaiselta.

Eiköhän nyt ala olla jo aika selvää, että ryhtyessään havittelemaan Uniperia Fortumin omistukseen konsernin silloinen johto osti sian säkissä.

Ostajien silmissä kimalsi mahdollisuus ostaa halvalla muiden vieroksuma fossiilijätti, jonka tuottoja voitaisiin rahastaa siihen saakka kunnes valtio maksaisi hyvät korvaukset hiilimyllyjen alasajosta ja rahat voitaisiin käyttää uusien liiketoimintojen kehittelyyn. Tuossa vaiheessa ei ilmeisesti kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota Uniperin voimantuotannon ohella harjoittamaan laajaan treidaustoimintaan. Sen volyymit olivat suuria, mutta vaikutukset yhtiön tulokseen jäivät pienten marginaalien vuoksi vähäisemmiksi.

Normaalisti isoihin yrityskauppoihin kuuluu ennen lopullisia allekirjoituksia ns. due diligence -menettely.  Siinä ostajalle tarjotaan mahdollisuus hankkia käytännössä kaikki haluamansa tiedot ostettavan yrityksen liiketoiminnoista sen varmistamiseksi, että myyjän kohteesta antamat tiedot pitävät todella paikkansa. Viimeistään tuossa vaiheessa Fortumin johdon olisi pitänyt nähdä ne valtavat riskit, joita Uniperin tekemiin pitkäaikaisiin kaasunmyyntisopimuksiin sisältyi. Joko niitä ei nähty tai niistä ei välitetty.

Heti Fortumin ostoaikeiden tultua julki kävi ilmi, että Uniperissa ei haluttu yhtiön joutuvan Fortumin omistukseen. Kaupan vastustajat saivat jonkin aikaa sivustatukea myös Venäjältä, jonka viranomaiset estivät Fortumin pääsyn yhtiön enemmistöomistajaksi. Tällaisessa ilmapiirissä Uniperin kaasukauppiaat neuvottelivat koko ajan uusista kaasusopimuksista vanhojen etupäässä saksalaisten asiakkaidensa kanssa, eikä heillä välttämättä ollut uuden ulkomaisen omistajan etu päällimmäisenä mielessään ehdoista sovittaessa.

Nyt sitten Uniper on joutunut kirjaamaan vuoden ensimmäiseltä puoliskolta 12,4 miljardin euron suuruisen tappion. Tämä tulee näkymään sellaisenaan myös Fortumin saman ajanjakson tuloksessa. Jälkimmäinen vuosipuolisko tulee todennäköisesti muodostumaan vielä pahemmaksi Saksan valtion kokoamasta pelastuspaketista huolimatta. Jatkossa Fortumin Uniperiin tekemä noin seitsemän miljardin euron suuruinen sijoitus sulaa olemattomiin ja sen aiheuttamia jättitappioita joudutaan paikkailemaan pitkälle 2030-luvulle saakka. Myös valtiontalouteen seikkailu tulee tekemään ainakin F35-hävittäjäkaupan suuruisen loven.

Minusta moisen sopan keittäjät voisivat vaivautua edes pyytämään anteeksi meiltä suomalaisilta. Tämä koskee sekä kaupan tehnyttä yhtiön johtoa että sen toimia puutteellisesti valvonutta valtion omistajaohjausta.

+16

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu