Autokraattien kohtalonyhteys

Päättäessään vajaa vuosi sitten Moskovan vierailunsa Xi Jinping puhui Vladimir Putinille meneillään olevasta muutosprosessista, jonka kaltaista maailma ei ole nähnyt sataan vuoteen. Hän lisäsi heidän olevan yhdessä tuon muutoksen ajureita. Putin vastasi olevansa samaa mieltä.

Maailmanjärjestys voisi todellakin muuttua, jos Kiina olisi jatkanut taloudellista avautumistaan ja antanut kansalaisilleen paremmat mahdollisuudet päättää itse tulevaisuudestaan. Ja jos Venäjä olisi samankaltaisia reittejä edeten päässyt hyödyntämään kestävillä tavoilla valtavia luonnonrikkauksiaan. Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden osuus maailmantaloudesta olisi jatkanut supistumistaan ilman että tämän olisi tarvinnut johtaa syviin vastakkainasetteluihin ja uuteen kylmään – osin jo kuumaankin – sotaan keskenään kilpailevien blokkien kesken.

Todellisuudessa kummatkin yli 70-vuotiaat autokraatit ovat valtakausiensa pidentyessä tulleet yhä tarkemmiksi omista valta-asemistaan. Tämän vuoksi he tehostavat kansalaistensa valvontaa ja puuttuvat kovin ottein kaikkeen itseensä kohdistuvaan arvosteluun. He uskovat myös länsivaltojen vehkeilevän heitä vastaan. Siksi he pyrkivät minimoimaan kaiken vuorovaikutuksen länsimaiden kanssa. Samalla he hakevat kannatusta kansalaistensa keskuudessa hehkuttamalla omien maidensa kulttuurista ylemmyyttä sekä lupaamalla nostaa ne sotilaallisiksi mahdeiksi, joiden tahtoa muiden maiden on pakko kunnioittaa.

Hintana tällaisesta politiikasta on se, että hallintoon tyytymättömät lähtevät muualle ja yhteiskunta menettää uusiutumiskykynsä. Kasvava osa taloudellisista resursseista joudutaan käyttämään yhteiskunnan kehittämisen sijasta sotilaalliseen varustautumiseen ja sisäisten turvallisuuskoneistojen vahvistamiseen. Demokraattiset instituutionsa toimintakykyisinä säilyttävissä läntisissä yhteiskunnissa tällaista jähmettymistä ei pääse tapahtumaan, sillä niissä johtajat äänestetään vaihtoon sitä mukaa kuin kansalaisten arvot ja preferenssit kehittyvät.

Autokraattien vanhentuessa ja lähipiiriin vielä jäävien jees-ihmisten pönkittäessä heidän erehtymättömyyskuvitelmiaan johdon ja tavallisen kansan ajatusmaailmat ja odotukset ajautuvat yhä etäämmälle toisistaan. Jossakin vaiheessa kuilu kasvaa kestämättömän suureksi niin, että vanhat johtajat siirretään syrjään valta-asemistaan.

Xi:n ja Putinin mahdollisuudet korjata tilannetta ovat hyvin rajalliset sen vuoksi, että vaikeuksia kohdatessaan he näkevät ainoina vaihtoehtoinaan repressien koventamisen ja yhä suurempien suurvaltapoliittisten riskien ottamisen. Siksi he valikoituvat aikanaan maailmassa meneillään olevien muutosten suurimpien häviäjien joukkoon. Sitä emme vielä tiedä, kuinka yhdessä tai erikseen he tulevat tuon kohtalon kokemaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu