Donald Trumpin Kiina-trauma

YK:n yleiskokouksissa on tuskin koskaan kuultu niin kaunaista puhetta kuin Donald Trump esitti tänä vuonna Kiinaan kohdistuen.

Syitä moiseen käytökseen voi etsiä puhujan psykologiasta, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös maiden viime vuosien tosiasiallisiin kehityssuuntiin.

Tom Mitchell kirjoitti Financial Timesissa vähän aikaa sitten (23.9.) kiinnostavan analyysin siitä, miten Trump ja Xi Jin-ping ovat pärjänneet maiden välisissä kauppapoliittisissa mittelöissä.

Pari vuotta sitten USA syytti matkapuhelinvalmistaja ZTE:tä Iraniin kohdistuneiden kaupparajoitusten rikkomisesta. USA reagoi kieltämällä amerikkalaisyrityksiä toimittamasta sille komponentteja. Kiellot olisivat voineet kaataa ZTE:n, mutta samaan aikaan Trump tarvitsi lisää tilauksia amerikkalaisille ja kiinalaisviranomaisten hyväksyntää Qualcommin yritysostolle. ZTE vapautettiin pakotteista, mutta Trumpin luuleman vastineen sijasta Qualcommin yritysoston tielle nousi byrokraattisia ongelmia siihen saakka, kunnes kauppa raukesi.

Mitchell odottaa uudempien Huaweita ja TikTokia koskevien kiistojenkin vesittyvän niin, että Huawei pääsee lopulta jatkamaan liiketoimiaan joidenkin näennäisten myönnytysten vastineeksi. TikTok säilynee niinikään hengissä, vaikka kiinalainen Bytedance pitää 80 prosentin omistusosuuden Yhdysvaltoihin perustettavasta yhtiöstä.

Pelin henki on koko ajan ollut se, että Trump toimii lyhytnäköisesti ja toissijaisiin tavoitteisiin keskittyen, kun taas Xi:n hallinto pitää järkähtämättä kiinni omasta linjastaan ja vetää lopulta aina pidemmän korren.

Maiden välisen kilpailun etenemistä voidaan arvioida myös makrotasolla.

Allaolevaan kuvioon olen koonnut tiedot Kiinan ja USA:n markkinahintaisten bruttokansantuotteiden kehityksestä vuodesta 2016 alkaen ja tämän vuoden osalta IMF:n ennusteen mukaisesti. Sen mukaan Kiinan talous kasvaa tällä ajanjaksolla runsaat 20 ja USA:n talous noin puolitoista prosenttia.

Seuraavaksi vertaan USA:n ja Kiinan julkissektorin vajeiden kehittymistä vuosina 2017-2020 – viimeisen vuoden osalta jälleen IMF:n ennusteeseen nojaten. Yhtä vuotta lukuunottamatta USA:n julkisen sektorin velkaantumisvauhti on ollut nopeampaa ja ero kasvanee selvästi tänä vuonna.

Trumpin aggressiivista kauppapoliittisista toimista huolimatta Kiinan tavaroiden tuonti Yhdysvaltoihin on pysynyt koko hänen presidenttikautensa ajan moninkertaisena verrattuna amerikkalaistuotteiden vastakkaissuuntaiseen liikkeeseen. Tältä vuodelta luvut koskevat vuoden seitsemää ensimmäistä kuukautta, jolloin koronaepidemia on supistanut kauppaa molempiin suuntiin.

Dramaattisimmin USA:n ja Kiinan saavutusten erot näkyvät virallisesti tilastoitujen koronatartuntojen ja -kuolemien määrien kehittymisessä. Allaolevat kuviot – joissa luvut esitetään miljoonaa asukasta kohti – ovat peräisin Financial Timesin koronaseurannasta. Kiinan lukuihin kannattaa kylläkin tässä kohdin suhtautua aika isoin varauksin.

Varsinkin alkuvaiheessa Trump väitti Kiinan taloudellisen menestymisen perustuvan pitkälti epäreiluun valuuttakeinotteluun eli siihen, että maa salli oman valuuttansa heikentyä liiaksi suhteessa dollariin. Todellisuudessa Bloombergin kokoamien tietojen mukaan Kiinan yan on vahvistunut hieman Yhdysvaltojen dollariin verrattuna Trumpin presidenttikauden aikana. Kun Trumpin astuessa virkaansa dollarista joutui maksamaan noin 6,9 yania, tällä viikolla sen sai vajaalla 6,8 yanilla.

Ehkä parhaiten maiden taloudellista ominaispainoa voidaan verrata tarkastelemalla niiden osuutta maailman ostovoimatasoitetuin luvuin mitatusta kokonaistuotannosta. Kiinan osuuden odotetaan IMF:n ennusteiden mukaan kasvavan ajanjaksolla 2016-2020 noin 17,5 prosentista runsaaseen kahteenkymmeneen prosenttiin, kun Yhdysvaltojen osuuden odotetaan supistuvan noin 15,5 prosentista runsaasteen 13,5 prosenttiin.

Kahden maan erilaiset talouden kehityssuunnat heijastuvat myös hiilidioksidipäästöihin. Yhdysvalloissa hitaampi talouskehitys, lisääntyvä siirtyminen hiilestä maakaasuun ja koronan synnyttämä kuoppa näkyvät varsinkin tänä vuonna selvänä ennustettujen päästömäärien supistumisena, vaikka Trumpin hallinto ei ole tehnyt mitään asian edistämiseksi. Amerikkalaisten henkeä kohti lasketut päästöt pysyvät kuitenkin edelleen muuhun maailmaan verrattuna varsin korkealla tasolla. Kiinassa puolestaan teollisen ekspansion jatkuminen on pitänyt hiilidioksidipäästöjen määrät hienoisessa nousussa uusiutuvan energian lisääntyvästä käyttöönotosta huolimatta.

Toteutuneen kehityksen valossa Trumpin Kiinaa kohtaan tunteman kateuden voi ymmärtää. Tarkastelua ei silti pidä tulkita osoitukseksi siitä, että Kiinan johdon politiikka olisi ollut mallikelpoista. Kiinan yhteiskunta ja talous ovat kiistatta elinvoimaisia ja saavutetut tulokset ovat olleet monelta osin erinomaisia. Menestystarinan jatkumisen suurimmaksi uhaksi on kuitenkin muodostunut vanhoillisen ja kansalaisia julmasti alistavan kommunistijohdon pyrkimys vetää maa takaisin kukoistuskautta edeltäneen ajan komentoon. Trumpin hallinnon karkea Kiina-vastaisuus vain vahvistaa tätä koko maailman kannalta äärimmäisen vahingollista kehitystä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu