Edistyksellisen politiikan etsikkoaika

Länsimaisen liberalismin kannatus voi olla pikku hiljaa kääntymässä taas parempaan suuntaan, vaikka Vladimir Putin päinvastaista julistaakin.

Donald Trump raivoaa Yhdysvalloissa eri suuntiin niin, että hänen presidenttitiensä voi päättyä aika piankin. Britanniassa Boris Johnson on menettänyt parlamentin enemmistön tuen kompromissittoman brexit-linjansa vuoksi, ja aiemmin eurooppalaisen laitaoikeiston johtoasemaa havitellut Matteo Salvini joutuu tyytymään Italian parlamentin oppositiojohtajan asemaan. Ranskassa liberaalin Euroopan kärkihahmoksi noussut Emmanuel Macron on alkanut jälleen lisätä kannatustaan. Vihreiden kannalta myönteistä on se, että entistä useampi toimija länsimaissa tuntuu olevan valmis todellisiin tekoihin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja lajien joukkotuhon hillitsemiseksi.

Liian suureen toiveikkuuteen ei kuitenkaan ole syytä. Kaikkialla länsimaissa on aika paljon myös suhteellisen nuoria, hyvin koulutettuja ja kaupungeissa asuvia ihmisiä, jotka kyllä analyyttisesti ajattelevina ihmisinä tunnustavat nykysivilisaation kehittymiseen liittyvät riskit, mutta joilla ei ole mitään aikomusta ilmaista huonoa omaatuntoaan esimerkiksi kieltäytymällä lentämisestä, luopumalla autosta tai ryhtymällä syömään heinäsirkkoja. Heitä päinvastoin ärsyttää moinen tekopyhyys, vaikka he vallitsevien poliittisen korrektisuuden vaatimusten vuoksi eivät välttämättä pidä kovin kovaa ääntä omista mielipiteistään. Talouspolitiikassa nämä ihmiset kaipaavat sekä realismia että omien intressiensä riittävää huomioon ottamista, ja sama koskee suhtautumista ulkomaalaisiin. Turvapaikkapolitiikan halutaan pysyvän aika tiukkana, ja oppilaiden etninen koostumus otetaan huomioon omien lasten koulua valittaessa.

Tällaisten ajatuskulkujen kannattelemana Sebastian Kurz nousee lähitulevaisuudessa Itävallan johtoon. Britannia eroaa EU:sta sopimuksen kanssa tai ilman ja Boris Johnson jatkanee alun vaikeuksista huolimatta maan pääministerinä. Perussuomalaiset säilyttävät vielä jonkin aikaa Suomessa asemansa mielipidetutkimusten suosituimpana puolueena, ja johto ehkä vielä vahvistuukin. Yhdysvalloissa uusoikeisto hakee itselleen uuden kellokkaan Trumpin pelattua itsensä umpikujaan. Siihen mennee tosin hetki aikaa Trumpin imettyä parin viime vuoden ajan tehokkaasti kaiken hapen ympäriltään.

Jos tämä kehitys ei miellytä edistyksellisiä ja planeettamme tulevaisuudesta huolestuneita länsimaalaisia, on korkea aika miettiä, millaisilla aseilla he aikovat tulevaisuudessa pitää itsensä vallan kahvassa. Erilaiset vihreät liikkeet tulevat varmasti lisäämään kannatustaan sitä mukaa kun ihmisten huoli planeettamme tulevaisuudesta lisääntyy, mutta kannatuspotentiaali voidaan pilata taitamattomalla politiikalla. Vaikeampaa omien asemien puolustaminen tulee olemaan perinteisillä konservatiivisilla, keskustaliberaaleilla ja työväenpuolueilla. Ne jäävät herkästi varjoon selkeästi vastakkaisia pooleja edustavien ja nuorten ikäluokkien keskuudessa paljon kannatusta nauttivien uusoikeiston ja vihreiden keskinäisissä voimienmittelöissä.

Paljon tulee olemaan kiinni siitä, miten hyvin eri poliittiset voimat kykenevät tavoittamaan nyky-yhteiskuntien heikoimmassa asemassa olevat ryhmät ja mobilisoimaan heidän kannatuksensa vaaleissa.

Toivottavasti edes jotkin edistykselliset poliittiset voimat osaavat käyttää nyt edessä olevan etsikkoajan hyväkseen niin, että tuloksena on jotakin uutta ja aidosti innostavaa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu