EU ja Venäjä

Pitäisikö EU:n etsiä uusia avauksia yhteistyösuhteiden parantamiseksi Venäjän kanssa?

Unionin nykyinen linja muotoutui pitkälti puolisen vuosikymmentä sitten Venäjän masinoitua separatistikapinan itä-Ukrainassa ja liitettyä Krimin itseensä. Länsivallat reagoivat käynnistämällä joukon talouspakotteita ja vähentämällä merkittävästi yhteistyötä Venäjän valtiollisten toimijoiden kanssa. Tilannetta eivät ole parantaneet Venäjän sekaantuminen läntisten maiden poliittiseen elämään, sotarikokset Syyriassa ja Salisburyn myrkkyiskun kaltaiset venäläisagenttien operaatiot ulkomailla.

Kreml itse ei ole tehnyt mitään, mikä viestisi maan valmiudesta korjata oleellisesti käyttäytymistään. Länsimaiden yhteistyö sen sijaan on heikentynyt Donald Trumpin keskittyessä ajamaan yksinomaan Yhdysvaltojen ja omia henkilökohtaisia etujaan. Myös EU:n piirissä on tapahtunut rakoilua siten, että jotkut poliittiset toimijat Euroopassa haluaisivat jo päästä irti pakotteista, kun taas toiset suhtautuvat epäillen Venäjään ja haluavat siksi pitää tiukasti kiinni lännen alkuperäisistä tavoitteista.

Eräs oleellinen muutos on ollut Ukrainan poliittisen johdon vaihtuminen ja maan uuden presidentin Volodymyr Zelenskin halukkuus päästä eteenpäin hänen maansa ja Venäjän välillä syntyneen kriisin ratkaisemiseksi. Pieniä askelia onkin jo saavutettu. Vähän aikaa sitten Venäjä ja Ukraina ovat vaihtaneet vankeja, Saksan, Ranskan, Venäjän ja Ukrainan edustajat ovat tavanneet toisensa, Venäjä on palauttanut Ukrainalle sen Kertshin salmessa haltuun ottamamansa alukset ja maiden presidenttien on määrä tavata toisensa lähitulevaisuudessa.

EU:n piirissä etenkin Ranskan presidentti Emmanuel Macron on viestittänyt haluistaan arvioida EU:n Venäjä-politiikkaa ainakin jossakin määrin uudelleen. Taustalla vaikuttanee sisäpoliittisten näkökohtien ohella huoli siitä, ajaako nykyinen asetelma Venäjän tarpeettoman kiinteään yhteistyösuhteeseen Kiinan kanssa. Kaikki toimijat Venäjälläkään eivät varmasti halua maansa ajautuvan liian suureen riippuvuussuhteeseen idän jättiläisvaltion kanssa. Tuossa suhteessa Venäjä ajautuu väistämättä aikaa myöten yhä selvemmin junioripartnerin asemaan, eikä Venäjä koe maiden intressien käyvän kaikissa asioissa saumattomasti yhteen toistensa kanssa.

Pääministerimme Antti Rinne sai tuoreessa tapaamisessa venäläisen virkaveljensä Dmitri Medvedevin kanssa erinomaisen tilaisuuden luodata ajankohtaisia yhteistyön kehittämismahdollisuuksia EU:n ja Venäjän välillä. Yksinkertainen tilanne ei varmastikaan ole; tapaamisen jälkeen Medvedev ilmoitti selväsanaisesti, että Venäjä ei tule tekemään ensimmäistä liikettä sen ja lännen välisten talouspakotteiden purkamiseksi.

Medvedevin vastauksessa on kuitenkin kyse ehkä enemmän neuvottelutaktisesta vedosta kuin periaatteellisesta haluttomuudesta keskustella EU:n kanssa suhteiden parantamisesta. EU:nkin on varmasti järkevä selvittää, onko sillä nykyoloissa mahdollisuutta oikeasti kehittää yhteistyösuhteita Venäjän kanssa luopumatta periaatteistaan ja sellaisilla tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa myös Ukrainan kansallisten pyrkimysten kanssa.

Jos tuloksena on läntisen Euroopan ja Venäjän välisen kaupan ja näiden alueiden yritysten keskinäisen yhteistyön asteittainen elpyminen, voisin kuvitella myös maansa demokratisoitumisesta ja läntisen yhteistyön kehittämisestä kiinnostuneiden venäläisten pitävän kehitystä tervetulleena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu