Fortumin tapahtumat on selvitettävä kunnolla

Kremlin isäntä ei voi olla myhäilemättä vahingonilosta seuratessaan Nato-ehdokas Suomen kipuilua miljardien mustaksi aukoksi muuttuneen Uniperin omistajana.

Venäjä on saanut Euroopan energiamarkkinat sekaisin ja kaasun hinnat taivaisiin hyökkäämällä Ukrainaan ja tehostamalla vaikutusta Gazpromin ilmeisellä keinottelulla. Pidemmällä aikavälillä maa itsekin kärsii eurooppalaisten hakeutuessa eroon Venäjä-sidonnaisuuksistaan, mutta toistaiseksi kaasua virtaa kohtuullisesti ja korkeat hinnat lihottavat Kremlin sotakassaa. Suuret saksalaiset asiakkaatkaan eivät joudu kärsimään täysimääräisesti kaasun hintojen jyrkästä kohoamisesta, sillä ne saavat kaasua vielä vuosien ajan halvoilla hinnoilla Uniperin kanssa solmittujen pitkäaikaisten sopimusten perusteella. Kaasun osto- ja myyntihintojen valtavaksi kasvanut ero on delegoitu Uniperin ja sen omistajien – meidän suomalaisten – maksettavaksi.

Kukaan ei voi tietää, paljonko miljardeja vielä kuluu ennen kuin musta aukko saadaan suljettua. Kansallisen edun kannalta on kuitenkin välttämätöntä selvittää, miten näin järjetön tilanne on voinut syntyä.

Oliko päätös sijoittaa sähköverkkojen myynnistä saadut muhkeat kassavarat nimenomaan Uniperin ostamiseen vain Fortumin toimivan johdon neronleimaus vai pyrkivätkö Kreml tai Gazprom vaikuttamaan aktiivisesti ja mahdollisesti asiattomin keinoin kaupan syntymiseen? Miten asiaa käsiteltiin valtion omistajaohjauksen puolella?

Myös Fortumin riskienhallinnan asianmukaisuus kannattaa selvittää. Yhtiön vuosikertomuksiin sisältyy selvitys konsernin riskienhallinnan käytännöistä, joka on kopioitu oleellisilta osiltaan samansisältöisenä vuodesta toiseen. Vakiotekstin mukaan konsernin investointiohjeistus ”sisältää vaatimukset riskien tunnistamisesta, arvioimisesta ja toimintasuunnitelman tekemisestä tunnistettujen riskien pienentämiseksi ennen investointipäätöksen tekoa. Investointiprosessin vaatimuksiin kuuluu myös se, että riskejä seurataan investointiprojekteissa ja yritysostoissa. Suurten projektien riskejä pienennetään sopimusrakenteilla ja vakuutusturvalla. Liiketoimintakumppaniin liittyvien riskien arviointi tehdään ennen yhteisyritysten tai muiden merkittävien kumppanuussopimusten tekemistä. Lisäksi on olemassa erillinen maariskin arviointiprosessi, jossa maariski arvioidaan ennen kuin tehdään päätös etenemisestä uusille markkinoille”.

Näyttääkö Fortum toimineen tämän ohjeistuksen mukaisesti kasvattaessaan Venäjä-sidonnaisuuksiaan vielä Krimin anastuksen jälkeenkin ja Uniperin jätti-investointia tehtäessä? Julkisesti noteerattuna pörssiyhtiönä Fortumilla ei ole oikeutta antaa tosiasioiden vastaista tietoa joutumatta vastuuseen virheellisen informoinnin aiheuttamista vahingoista.

Venäjän uuden massiivisen hyökkäyksen käynnistämisestä oli kulunut jo viikko ja maakaasun tukkuhinta oli nousemassa huippulukemiin Fortumin julkaistessa vuosikertomuksensa viime vuodelta. Jopa tuolloinkin Uniperin positiivisen kassavaikutuksen arvioitiin olevan ”noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Yli 50 miljoonaa euroa näistä vuosittaisista hyödyistä toteutuu asteittain vuoden 2023 loppuun mennessä ja saavuttaa täysimääräisen vuosivaikutuksen vuonna 2025”.

Toki riskianalyysiosiossa todetaan myös, että ”Uniperin pitkäaikaiset kaasuntoimitussopimukset sisältävät yleisesti asiakkaalle ja toimittajalle mahdollisuuden muuttaa sopimusehtoja muuttuneen markkinatilanteen mukaiseksi. Uniper altistuu tästä syystä merkittävälle riskille, että toimittajat muuttavat sopimusehtoja Uniperille haitallisesti. Rajoittaakseen tätä riskiä Uniper neuvottelee asiasta toimittajien kanssa. Neuvotteluissa Uniperia edustaa yhtiön kokeneet työntekijät apunaan kaikki yhtiön sisäinen ja saatavissa oleva ulkoinen asiantuntemus.”

Siis kaasun toimittajalla ja asiakkaalla on mahdollisuus muuttaa toimitusehtoja, mutta Uniperilla ei. Miten tällaiset sopimukset ovat ylipäätään voineet syntyä ja mitkä tahot ovat vaikuttaneet sellaisten syntymiseen? Tässäkin on kunnon selvittämisen paikka.