Geneven jälkeen

Miltä kansainvälisten suhteiden asetelma näyttää Geneven tapaamisen jälkeen?

Putinin johdolla Venäjä tulee jatkamaan vihamielistä politiikkaansa lännen suuntaan. Se tekee kaikkensa hajoittaakseen länsimaiden yhtenäisyyttä ja horjuttaakseen lännen edistysmielisten poliitikkojen asemia. Samalla Kreml tukee oikeistolaisia ja etnonationalistisia liikkeitä ja houkuttelee länsimaisia yritysjohtajia yhteistyöhön kanssaan. Venäjä vahvistaa ydinpelotettaan taatakseen sen turvin sotavoimiensa koskemattomuuden erilaisissa kansainvälisissä operaatioissa. Poliittisesti Venäjä ajautuu entistä diktatorisempaan suuntaan ja yhteistyöllä Kiinan kanssa Kreml hakee lisää muskeleita kädenvääntöihin lännen kanssa. Avointa konfliktia lännen kanssa Venäjä kuitenkin haluaa välttää, sillä sen strategiset reservit eivät riitä kovin pitkäaikaisen vastuksen antamiseen Natolle.

Bidenin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Venäjän johto tietää paremmin omat pelivaransa, kun taas USA:n johto on saanut lisää välineitä ymmärtää vastapuolen ajattelutapaa.

Bidenin hallinnon tärkein keskusteluyhteys – Kiinan johdon kanssa – on vielä avaamatta, ja siihen voi mennä vielä aikaa. Aika paljon aikaa voi mennä myös siihen, että Putin suostuu suoriin keskusteluyhteyksiin EU:n johdon kanssa. EU-maiden kannattaa kuitenkin tehdä Putinille selväksi, että muitakaan kanavia ei ole tarjolla, jos hänellä on joitakin toiveita esitettävänään yhteisön suuntaan.

Sikäli vallitseva geopoliittinen asetelma ei ole itsestään selvä, että Putinin mafia on ajanut Venäjää läheiseen liittolaissuhteeseen Kiinan kanssa enemmän omien etujensa kuin Venäjän kansallisten intressien vuoksi. Länsi toivoo Venäjän kehittyvän demokraattiseen suuntaan, mihin sisältyy kansalaisten mahdollisuus vaihtaa johtajiaan. Putinin mafia haluaa puolestaan vakiinnuttaa yksinvaltansa, mikä sopii hyvin omaa yksinvaltaansa puolustavalle Kiinan johdolle. Se pelkää, että demokratian vahvistuminen Venäjällä synnyttäisi samansuuntaisia paineita Kiinassakin.

Venäjän kansallisten intressien kannalta yhteyksien katkeaminen länteen ja ajautuminen tiiviiseen liittolaissuhteeseen Kiinan kanssa ei ole hyvä asia sen vuoksi, että Kiina on tottunut luottamaan vahvemman oikeuteen suhteessa naapurimaihin. Kiinan talous on kasvanut jo noin kymmenkertaiseksi Venäjän talouteen verrattuna ja ero kasvaa edelleen suhteellisen nopeasti. Siten mistään tasavertaisesta suhteesta ei voida puhua. Kiina on kiinnostunut ennen kaikkea Venäjän alueelta löytyvistä raaka-ainevarannoista ja arktisten merialueiden hyödyntämisestä. Lisäksi Kiina katsoo Venäjän anastaneen siltä Keskustan valtakunnan heikkouden aikaa hyväksikäyttäen merkittäviä maa-alueita, jotka se luultavasti haluaa vielä joskus palauttaa takaisin itselleen.

Siten puhtaasti geopoliittisten intressien näkökulmasta Venäjän kannattaisi pyrkiä parantamaan suhteitaan länteen ja omaksua itsenäisempi rooli suhteissaan Kiinaan. Tällöin se voisi harjoittaa yhteistyötä vaihdellen kummankin kanssa ja pyrkiä taktikoimaan itselleen molemmilta mahdollisimman hyvät edut.

Lännellä tuskin olisi mitään tämänkaltaista Venäjän uudelleenasemoitumista vastaan. Putinin hallinto on kuitenkin kompromettoinut itsensä nimenomaan lännen suuntaan sen verran perusteellisesti, että suhteiden oleellisempi paraneminen tulee todennäköisesti mahdolliseksi vasta Venäjän hallinnon vaihduttua. Siihen voi mennä vielä kotvan aikaa, mutta mikään ei estä länttä muistuttamasta venäläisille jo nyt siitä, millaisia haittoja heille voi aiheutua ajautumisesta Kiinan vasallivaltioksi.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu