Hallituksen talouspolitiikan uskottavuus

Aika moni suhtautuu tällä hetkellä epäillen Sanna Marinin hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikkaan. Hallitusohjelmassa luvataan kyllä tavoitella korkeampaa työllisyysastetta ja julkistalouden tasapainottamista, mutta tavoitteen saavuttaminen näyttää perustuvan ennemmin epärealistisen korkeisiin kasvuolettamuksiin kuin valmiuksiin tehdä tarvittavia uudistuksia. Ammattiyhdistysliike vastustaa viimemainittuja, eikä hallitus ole valmis painostamaan sitä muuttamaan ajattelutapaansa. Taustalla voi olla myös aika höttöisiä talousteoreettisia olettamuksia siitä, että pelkoihin liiallisesta julkissektorin velkaantumisesta ei alhaisten korkojen vallitessa ole enää aihetta samaan tapaan kuin joskus menneinä aikoina.

Itsekin tunnustan jakavani aika monia näistä epäilyistä, mutta nykytilanteeseen liittyy muitakin puolia. Viime vuosituhannen vaihteessa Suomi sai valtavasti nostetta – osin ansaittua ja paljon ansaitsematontakin – Nokian noustessa yhdeksi uuden digitaalisen talouden ehdottomaksi kärkiyritykseksi. Sen jälkeinen aika on ollut lähinnä kivulloista sopeutumista menestystarinan jälkeiseen aikakauteen.

Nyt Suomi on saamassa uudenlaista nostetta muun muassa maailman onnellisimmaksi rankattuna maana. Vaikka meidän korvissamme tämä saattaa kuulostaa vain pieneltä kuriositeetilta, monille aasialaisille se ei ole lainkaan sitä. Meidät tunnetaan myös laadukkaasta ja tasavertaiset mahdollisuudet turvaavasta koulutusjärjestelmästä ja hyvin toimivista hyvinvointivaltion palveluista. Tuoreeltaan olemme saaneet mainetta maana, jossa nuorilla naisillakin on mahdollisuus päästä politiikan huippupaikoille. Kuvaa täydentää läheinen suhde luontoon ja kunnianhimoinen pyrkimys sovittaa toimintojamme kestävän kehityksen sanelemiin rajoihin.

Hyvä maine kiirii nopeasti, mikä näkyy muun muassa Suomeen suuntautuvan matkailun kasvussa ja yliopistojen kansainvälisten ohjelmien lisääntyneessä suosiossa. Momentumia ei ole kuitenkaan mahdollista säilyttää, ellei taloudellinen perustamme ole kunnossa. Uskon hallituspuolueiden johtajien ymmärtävän tämän. Jo ikänsä vuoksi he eivät tarkastele tuota pohjaa vain yhden vaalikauden perspektiivissä, vaan myös tulevia vuosikymmeniä ajatellen. Uskon realismia löytyvän ammattiyhdistysliikkeenkin keskuudessa, sillä jokaisessa liitossa seurataan tarkkaan oman toimialan kehitystä siihen liittyvine uhkineen ja mahdollisuuksineen.

Siksi pidän mahdollisena, että hallitus selviää sen edessä olevista taloudellisista haasteista – joita suhdennetilanteen muutos voi kasvattaa merkittävästi – odotettua paremmin. Kaikki riippuu tietenkin siitä, pystyykö hallitus käytännössä hyödyntämään nämä mahdollisuudet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu