Iskevätkö metsäalan lobbarit kirveensä kiveen?

Vasta viime aikoina minulle on alkanut valjeta, kuinka määrätietoisesti perinteisen metsätalouden edunvalvojat ovat yrittäneet saada meidät suomalaiset uskomaan, että metsistämme pidetään paremmin huolta kuin missään maailmalla. Samalla meidät on haluttu saada kannnattamaan metsien suojeluvelvoitteiden rajaamista niin, etteivät ne haittaa alan elinkeinojen harjoittamismahdollisuuksia.

Lobbaus on onnistunut esimerkiksi niin, että Suomen hallituksen ministerit pääministeriä myöten ovat vaatineet EU:n komissiota väljentämään metsien hiilensidontaa ja metsäluonnon monimuotoisuutta koskevia linjauksia. Mediat on saatu esittämään Brysselin suuntaan harjoitettu lobbaus Suomen kansallisten etujen puolustamisena muiden maiden pyrkiessä työntämään meille kohtuuttoman suuren osuuden EU:n yhteisistä ilmasto- ja biodiversiteettivelvoitteista. Pahimmillaan on peloteltu sillä, että Bryssel olisi sosialisoimassa Suomen metsiä.

Metsäala on tuottanut kouluille runsaasti oppimateriaaleja, joiden keskeisenä tavoitteena on saada koululaiset näkemään metsien merkitys Suomelle sen intressien mukaisesti.

Ongelmana on kuitenkin se, että puolueettomat arvioinnit eivät tue lobbarien ylläpitämää legendaa ainutlaatuisen hyvin hoidetusta suomalaisesta metsäluonnosta. Vuosikymmeniä jatkunut tehometsätalous on tehnyt selvää jälkeä esimerkiksi niin, että tuoreessa 172 maan vertailussa Suomi jää metsäluonnon suojelijana selvästi keskitason alapuolelle (Grantham et al.: “Anthropogenic modification of forests means only 40% of remaining forests have high ecosystem integrity”. Nature and Communications joulukuu 2020, verkossa https://doi.org/10.1038/s41467-020-19493-3 ).

Toinen ongelma on se, että varsinkin viime aikoina suomalaiset ovat heränneet arvostamaan tervettä ja elinvoimaista metsäluontoa aivan toisin kuin metsäalan lobbarit toivoisivat. Kuvan muodostamista rajoittaa tosin se, että suomalaisten metsäasenteista ei ole viime aikoina ollut saatavissa luotettavaa tutkimustietoa. Aiemmin Metsäyhdistys teetti Taloustutkimuksella parin-kolmen vuoden välein aihetta koskevan kyselyn, mutta niitä ei ilmeisesti ole julkaistu viime aikoina enkä löytänyt vanhojenkaan tuloksia enää verkosta. Ehkä tuloksista ei ole enää katsottu olevan juurikaan hyötyä alan edunvalvonnassa.

Muita kanavia myöten asiasta on tihkunut tietoa julkisuuteen. Esimerkiksi Suomen kuvalehti julkaisi maaliskuussa tuloksia teettämästään suomalaisten metsäasenteita koskevasta kyselystä. Sen mukaan asenteissa on tapahtunut yhden sukupolven aikana lähes täyskäännös vahvemman suojelun suuntaan (ks. linkki). UPM puolestaan julkaisi helmikuussa teettämänsä verkkokyselyn tulokset, jotka tuottivat ilmeisesti selkeän pettymyksen tutkimuksen tilaajalle. Näin muun muassa siksi, että vastaajat pitivät ilmastonmuutoksen hillintää ja metsäluonnon monimuotoisuuden varjelemista paljon metsien taloudellista hyödyntämistä tärkeämpinä tavoitteina (ks. linkki).

Suurilla metsäalan yrityksillä ei ole yhteiskuntasuhteita hoitaessaan enää varaa lyödä halolla päähän niitä tahoja, jotka näkevät metsien merkityksen uudella tavalla. Sen sijaan ne joutuvat sovittamaan oman toimintansa ympäröivän maailman realiteetteihin. Myös suomalaisten päätöksentekijöiden kannattaisi miettiä, onko heidän etujensa mukaista jatkaa entiseen tapaan metsäalan lobbareiden talutusnuorassa. Vai kannattaisiko heidän pikemminkin seurata herkemmällä korvalla äänestäjiensä ajattelun kehittymistä?

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu