Kaksi lääkäriä, kaksi ajatusmaailmaa

Koronavirusepidemia on tuonut esiin hyvin erilaisia ajattelutapoja ja moraalikoodeja. Se on nostanut myös julkisuuden henkilöiksi terveysalan ammattilaisia ja virkamiehiä, jotka tähän saakka ovat saaneet tehdä työtään vain työtoveriensa, potilaidensa ja näiden omaisten huomion saattelemana.

Suorastaan superjulkkiksen asemaan ja viruksen vastaisen taistelun suurimmaksi sankariksi on nostettu wuhanilainen silmälääkäri Li Wenliang, joka havaitsi jo varhain olevansa tekemisissä aivan uudentyyppisen sairauden kanssa. Hän ei pelännyt arvostella viranomaisia ja poliitikkoja tilanteen peittely-yrityksistä, minkä vuoksi hän joutui viranomaisten julman painostuksen kohteeksi samalla kun hän sai itse tartunnan. Kolme kuukautta sitten Li menehtyi koronaan vain 33-vuotiaana ehtimättä koskaan nähdä ensimmäistä lastaan, jonka on määrä syntyä kesäkuussa.

Toiseksi superjulkkikseksi on noussut Ruotsin valtionepidemiologi Anders Tegnell. Hän on epämuodollisine pukeutumistyyleineen tyypillisen ruotsalaisen oloinen runsaat kuusikymppinen mies, joka puolustaa korkeiksi kasvaneista tartunta- ja kuolleisuusluvuista huolimatta järkähtämättä suosittelemaansa joukkoimmuniteetin hankintaan tähtäävää lievien rajoitusten linjaa. Vaikka koronaan on menehtynyt jo yli kolme tuhatta ruotsalaista, se ei ole hänen mielestään liiallinen uhraus verrattuna siihen, että talouden ja yhteiskunnan toimintoja pystytään pyörittämään edes jollakin tavoin normaalisti.

Päältä katsoen Tegnellin linja voi vaikuttaa järkevältä ja moni Suomessa toivoo meidänkin lähtevän seuraamaan Ruotsin jalanjälkiä. Kannattaa kuitenkin katsoa tarkemmin, millaista jälkeä politiikka on synnyttänyt ja millaista sen ennustetaan synnyttävän jatkossa. Uusia ruumiita tulee Ruotsissa tällä hetkellä siihen tahtiin, että esimerkiksi Washingtonin yliopiston ennustemallin mukaan elokuussa kuolleiden määrä nousisi Ruotsissa jo yli kymmeneen tuhanteen.

Kestäisivätkö kiinalaiset katsella rauhassa, jos koronaan kuolleiden määrä nousisi heidän maassaan kesän lopussa yli 1,4 miljoonaan? Olisiko Donald Trumpilla mitään mahdollisuuksia uudelleenvalintaan, jos USA:ssa koronaan ehtisi kuolla tuohon ajankohtaan mennessä yli kolmannesmiljoona ihmistä? Seuraisimmeko me tyyninä, jos Suomessa nykyinen 260 menehtyneen määrä kasvaisi alkusyksystä jo viiteen-kuuteen tuhanteen?

En – anteeksi nyt – voi olla näkemättä Anders Tegnellin olemuksessa häivähdyksen samoja piirteitä kuin ne, joita filosofi Hannah Arendt näki aikanaan natsirikoksista tuomitussa Adolf Eichmannissa. Molemmat ovat tai olivat korostetusti virkamiehiä, jotka sanovat vain pyrkivänsä hoitamaan virkaansa ja ajattelemaan rationaalisesti liikoja tunteilematta sekä antamatta minkään ulkopuolisen häiritä työtään. Arendt kutsui ilmiötä ”pahuuden arkipäiväistymiseksi”.

Ruotsi on ollut tähän saakka erittäin hyvämaineinen maa, ja naapurimme on saavuttanut maineensa valtaosin täysin ansaitusti. Nyt kuitenkin viranomaisiinsa luottava Ruotsi on tehnyt koronakriisistrategian valinnassa megaluokan virheen, jonka ennustan varjostavan maan mainetta vielä vuosikymmeniä eteenpäin.

Jos itse sairastuisin ja voisin valita, haluaisinko lääkärikseni Li Wenliangin vai Anders Tegnellin, harkinnan vaatima aika jäisi aika lyhyeksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu