Kapitalismi uusiksi – mutta miten?

Pitääkö nykykapitalismin keksiä itsensä uudelleen?

Elokuussa kansainvälisten huippujohtajien Business Roundtable – puheenjohtajanaan pankiiriliike JP Morgan Chasen Jamie Dimon – julkaisi kannanoton, jossa yrityksiä vaaditaan palvelemaan muutakin kuin vain osakkeenomistajiensa etuja.

Runsas viikko sitten Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire peräänkuulutti nopeaa siirtymää sosiaalisesti vastuulliseen kapitalismiin vastapainona eliittien vastaisen populismin lisääntyvälle kannatukselle.

Viisi päivää sitten Financial Timesin päätoimittaja Lionel Barber lähetti lehtensä lukijoille kirjeen. Siinä hän kertoi maailman edenneen pisteeseen, jossa vapaaseen yrittäjyyteen perustuvan kapitalismin on pakko uudistua säilyäkseen elossa.

Neljä päivää sitten Microsoftin perustaja ja pääomistaja Bill Gates vaati nykyistä suuremman huomion kiinnittämistä maailmanlaajuiseen eriarvoisuuteen. Sitä voitaisiin ryhtyä korjaamaan hänen harrastamsa hyväntekeväisyyden ohella myös verotuksellisten toimien avulla.

Kolme päivää sitten nykyajan globaalitalouden uskollisin puolestapuhuja Martin Wolf kirjoitti kapitalistisen järjestelmän ajautuneen vikatilaan, joka vahingoittaa vakavasti liberaalin demokratian toimintaa.

Yritysjohdon yhteiskunnallinen aktiivisuus voi olla kaksiteräinen miekka

Näiden muutoskehotusten valossa voimme odottaa aika monen isoja palkkoja ja luontaisetuja nauttivan yritysjohtajan tutkivan lähikuukausina omaatuntoaan. Samalla he miettivät keinoja, joiden turvin he ja heidän johtamansa yritykset voisivat osoittaa olevansa kiinnostuneita nyky-yhteiskuntien polttavimmista ongelmista sekä tekevänsä niiden eteen jotakin konkreettista.

Tähän kehitykseen sisältyy monia positiivisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi pohjoismaiset yhteiskunnat ovat kiistatta hyötyneet viime vuosikymmenten aikana siitä, että alueella toimivat yritykset ovat valinneet vetäjikseen valistuneita yritysjohtajia. Tulokset ovat näkyneet esimerkiksi työelämän kehittymisessä, joka on ollut Pohjoismaissa omaa luokkaansa muihin maihin verrattuna.

Toisaalta kannattaa ottaa huomioon myös ne riskit, joita syntyy yritysjohtajien ryhtyessä omien yritystensä johtamisen lisäksi panemaan myös yhteiskunnan asioita kuntoon. Heidän erityinen asemansa ja kokemuksensa synnyttävät herkästi aika toisenlaisen maailmankuvan kuin mikä meille muille on kehittynyt. Tuoreita esimerkkejä tästä tarjoavat esimerkiksi Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan tuoreeseen kirjaansa ottamat suomalaisten huipputuloisten haastattelut.

Monet raharikkaat ovat jo ryhtyneet panemaan asioita kuntoon oman maailmankuvansa mukaisesti etenkin Yhdysvalloissa. Superrikkaat ovat käyttäneet valtavasti rahaa heidän yhteiskunnallisia näkemyksiään kannattavien puolueiden ja ehdokkaiden tukemiseen. Osin sen tuloksena amerikkalaiset saavat nyt nauttia Donald Trumpin presidenttiydestä.

Bill Clintonin aikainen työministeri ja tunnettu politologi Robert Reich kritisoi jo aika monta vuotta sitten ajatusta, jonka mukaan yrityksiltä pitäisi vaatia suurempaa yhteiskuntavastuuta. Reichin mukaan on parempi, että yritykset keskittyvät käyttämään niille osoitetut resurssit omien liiketoimintojensa kehittämiseen – kuten esimerkiksi mahdollisimman hyvien pölynimurien tekemiseen. Politiikan vastuulle tulisi antaa pelisääntöjen määritteleminen yritysten toiminnalle. Sääntelyn pitää olla tehokasta ja yhteiskunnan edun mukaista, ja yhteiskunnan edusta on päätettävä demokraattisesti.

Mitä tulisi tehdä?

Viime aikoina ylhäältä tulevat varoitukset eivät ole olleet turhia. Nykykapitalismi on todella isojen ja kiireellisten järjestelmämuutosten edessä. Esimerkiksi Bernie Sandersin ja Jeremy Corbynin tarjoamat sosialistiset ratkaisut veisivät kuitenkin kehitystä ennemmin taakse- kuin eteenpäin, ja vielä vähemmän apua on kiinalaistyyppisestä valtiokapitalismista.

Oleellisinta nykytilanteessa on herätellä ihmisiä näkemään ilmastonmuutoksen ohella muutoinkin, kuinka kestämättömälle kehitysuralle sivilisaatiomme on ajautunut. Koska keskeisimmät ongelmat – kuten elinympäristöjemme tuhoutuminen, eriarvoisuuden syveneminen, teknologian karkaaminen hallinnasta, väkivalta ja terrori – ovat luonteeltaan globaaleja, tarvitaan ennen kaikkea tehokkaampaa kansainvälistä yhteistyötä ja maailmanlaajuisen hallinnan instituutioiden vahvistamista. Tätä kautta päästään asettamaan myös yritysten toiminnalle tarkoituksenmukaiset rajat. Samalla markkinat ohjaavat yritykset etsimään innovatiivisia ratkaisuja aidosti kestävän hyvinvoinnin tueksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu