Kärsimysnäytelmämme

Olemme tienneet jo pitkään ihmiskunnan – etenkin vauraiden länsimaiden –  kuluttavan maapallon resursseja ja kuormittavan ympäristöä yhä kestämättömämmin. Ongelmat moninkertaistuvat kehittyvien maiden paljon suurilukuisemman väestön pyrkiessä nauttimaan samankaltaisista kulutusmahdollisuuksista kuin mihin me olemme tottuneet.

Joitakin aikoja sitten näytti siltä, että voisimme edetä tosi toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mutta sitten Donald Trump nousi USA:n presidentiksi. Hän pysäytti ilmastonmuutoksen vastaisen työn vuosiksi ja aloitti aggressiivisen kauppasodan Kiinaa vastaan. Kauppasodan tavoitteena oli estää Kiinan nousu Yhdysvaltojen rinnalle talousmahtina, vaikka yli nelinkertaisella väestöllä varustetun maan nousua tällaiseen asemaan ei voida pitää millään muotoa kohtuuttomana.

Kiinalaisten ärtymys saamansa kohtelun vuoksi on auttanut KKP:n autoritaarista johtoa vahvistamaan asemiaan. Kiina ei keskity enää vain kasvattamaan talouttaan, vaan on kiihdyttänyt sotilaallista varustautumistaan ja ryhtynyt harjoittamaan laajentumishakuista suurvaltapolitiikkaa. Monet ovat alkaneet pitää maailmanlaajuisesta johtoasemasta keskenään kilpailevien supervaltojen yhteenottoa väistämättömänä, ja uuden suursodan odotus on kiihdyttänyt varustelua kaikkialla.

Maailmanlaajuinen koronapandemia pysäytti hetkellisesti talouden ja sen myötä myös kasvihuonepäästöjen kasvun. Sitä seurasi kuitenkin jättimäisten elvytyspakettien vauhdittama uusi kasvu sekä luonnonvarojen kulutuksen ja ympäristökuormien kääntyminen samaan suuntaan. Ilmastopolitiikassa on otettu takapakkia muun muassa sen vuoksi, että ihmiset ovat alkaneet suosia yksityisautoilua joukkoliikenteen kustannuksella ja myös asuntoja halutaan vaihtaa isompiin etätyön mahdollistamiseksi.

Nyt sitten rikollisen johdon alaisuuteen ajautunut Venäjä on ryhtynyt vyöryttämään länttä pois etupiiriksi lukemiltaan alueilta Euroopassa. Yli neljänkymmenen miljoonan asukkaan Ukraina on joutunut äärimmäisen raa’an tuhoamissodan kohteeksi ja iso osa väestöstä on ajettu pakolaisiksi. Tämä on herättänyt Euroopan maat lisäämään varustelua tietoisina siitä, että sota Ukrainassa on tarkoitettu vasta Kremlin maailmanvalloitussuunnitelmien ensi askeleeksi.

Kiina ja Venäjä syyttävät länttä ylivaltapyrkimyksistä, eivätkä niiden väitteet ole jääneet vaille vastakaikua ei-läntisissä maissa. Autoritaarisesti hallituissa maissa Ukrainassa tehdyistä sotarikoksista ei välttämättä kerrota mitään. Monet tavalliset kansalaiset uskovat lännen olevan vastuussa sodan puhkeamisesta Ukrainassa. Mielikuva on länsimaiden kannalta ongelmallinen sen vuoksi, että sota kasvattaa voimakkaasti muun muassa viljan, lannoitteiden ja energian hintoja kaikkialla maailmassa. Nyt tämän kehityksen synnyttämä tytymättömyys uhkaa kaatua lännen niskaan.

Tilanne ei ole helppo länsimaiden omassakaan piirissä. Unkarilaiset valitsivat jo Viktor Orbànin jatkokaudelle maan johtajana. Ranskalaiset voivat valita Kremlin suosikin Marine Le Penin maan seuraavaksi presidentiksi. Tämä vaikeuttaisi oleellisesti länsimaiden yhteistä päätöksentekoa sekä EU:ssa että Natossa. EU:n kannalta ongelmia kasvattaa se, että Ranska on unonin ainoa ydinaseilla varustettu maa.

Ensi marraskuussa Donald Trumpia kannattavat republikaanit ottavat todennäköisesti Yhdysvaltojen kongressin hallintaansa ja kaksi vuotta myöhemmin Trump itse voi palata takaisin presidentin virkaan. Viimeistään tuolloin ihmiskunta ajautuu pimeään vaiheeseen, jonka vallitessa vaihtoehtoina ovat lähinnä vain uuden suursodan aiheuttama totaalituho tai ajautuminen poliittisen repression, syvenevän eriarvoisuuden, resurssien ehtymisen ja ympäristökatastrofien nopeasti eskaloituvaan kierteeseen.

Vaikka ihmiskunta palaisikin vielä järkiinsä näiden valintojen tuottamien kokemusten jälkeen, esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta peli on tuolloin käytännössä jo hävitty.

Itsekkäänä lohdutuksena voin tietenkin aina sanoa, että oma sukupolveni – joka on omilla toimillaan vaikuttanut oleellisesti nykyisten ongelmien syntyyn – ei ole todennäköisesti seuraamassa tämän kärsimysnäytelmän etenemistä enää kovin pitkään. Yleisinhimillisestä ja jälkeläistemme näkökulmasta katsottuna tämä ei tietenkään muuta tilannetta yhtään sen valoisammaksi.

Kuulen todella mielelläni kaikkia, jotka pystyvät esittämään vielä näissä oloissa edes jollakin tavoin uskottavan toivon perspektiivin. Ehkä minunkin ikäluokkani voisi vielä tehdä jotakin positiivista sen vahvistamiseksi.