Kiina on ohittanut lännen globaalissa etelässä

Viime viikonvaihteen The Economistissa oli erinomainen analyysi kiinalaisten yritysten lisääntyvästä läsnäolosta globaalin etelän maissa (”Chinese Business Goes Global”. The Economist 3.8.2024). Se kirvoitti minut seuraavaan pohdintaan.

Kiinan viime vuosikymmenten nousu rutiköyhästä kehitysmaasta teolliseksi jättiläiseksi ja aiemmin ehdotonta johtoasemaa pitäneen supervallan – Yhdysvaltojen – vakavimmaksi haastajaksi hakee vertaistaan maailmanhistoriassa. Kasvun momentum jatkuu osin edelleen, minkä yhtenä osoituksena on se miten kiinalaiset yritykset jyräävät tällä hetkellä maailman automarkkinoita.

Kiinan suureksi ongelmaksi on kuitenkin noussut kaiken vallan keskittyminen harvainvaltaiselle kommunistijohdolle. Xi Jinping kumppaneineen uskovat tietävänsä kaikessa sen, mikä on Kiinan kansalle ja muulle maailmalle parhaaksi. Johdon ja kansalaisten välinen kuilu on alkanut näkyä jo siinä, miten kiinalaiset ovat haluttomia raatamaan töitä, kuluttamaan ja tekemään lapsia siten kuin johto katsoo tarpeelliseksi. Siksi maan kasvu on hidastumassa ja väestökehityksen näköalat ovat äärimmäisen huolestuttavia.

Näiden kotimaisten ongelmien vastapainona on kiinalaisten yritysten eteneminen nopeasti kasvavilla kehittyvien maiden markkinoilla.  Prosessi alkoi Vyö ja tie -ohjelman osana toteutetuista isoista infrastruktuuri-investoinneista, jotka eivät ole olleet mitenkään yksiselitteisesti menestystarinoita. Viime aikoina kiinalaiset yritykset ovat kuitenkin vieneet vauhdilla markkinaosuuksia läntisiltä yrityksiltä laajalla rintamalla erilaisissa tuotekategorioissa.

Vielä vähän aikaa sitten kiinalaisia tuotteita pidettiin halpoina, mutta selvästi läntisiä heikompilaatuisina. Tuotteet ovat edelleen läntisiä halvempia, mutta laatuero on kääntynyt yhä useampien tuotteiden kohdalla jo kiinalaisten eduksi. Kiinalaiset yritykset ovat alkaneet myös siirtää tuotantoaan kehittyviin maihin, jolloin ne saavat paremman tuntuman kohdemaiden olosuhteisiin samalla kun viimemainittujen työntekijät oppivat tuntemaan kiinalaisia yrityskulttuureja. Nämä opit voivat osoittautua hyvin arvokkaiksi siinä vaiheessa, kun Kiina joutuu ratkomaan omia työvoimaongelmiaan ryhtymällä tuomaan lisää väkeä ulkomailta.

Erityisen huolestuneita tästä kehityksestä on syytä olla länsimaissa. Vielä kylmän sodan päättymisen aikoina liberaalit länsimaat kannattivat etenemistä kohti rajatonta maailmaa, jossa ideat, ihmiset, rahat ja tavarat voisivat liikkua mahdollisimman esteettömästi maasta toiseen. Globalisaation katsottiin hyödyttävän sekä vauraita että köyhiä maita. Se myös edistäisi demokratian etenemistä vaikeuttamalla yksinvaltiaiden pyrkimyksiä sulkea maidensa kansalaiset muualta maailmasta tulevilta vaikutteilta.

Viime aikoina kehittyvien maiden kansalaiset ovat joutuneet näiden ajatusten vastaisesti todistamaan, kuinka vauraat maat sulkevat rajansa muualta lähtöisin olevilta ihmisiltä ja kuinka ne rajoittavat myös muiden maiden tuotteiden pääsyä omille markkinoilleen. Läntiset yritykset ovat vähentäneet sijoituksiaan kehittyviin talouksiin ja ne ovat aste asteelta haluttomampia osallistumaan globaalien kehitysongelmien ratkomiseen.

Tällaisten strategioiden vallitessa ei ole mitään syytä ihmetellä, jos vauraiden länsimaiden osuus maailmantaloudesta jatkaa kiihtyvällä vauhdilla supistumistaan. Ja jos Kiina yksinvaltaiseen hallintoon liittyvistä ongelmistaan huolimatta kykenee raaka-ainejätti Venäjän sivustatuella tiivistämään yhteyksiään väkirikkaisiin kehitysmaihin sekä ajamaan länsimaat ideoineen vähemmistöön yhä uusilla kansainvälisillä foorumeilla.

Olisiko meillä peiliin katsomisen paikka?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu