Kiinan kehitysnäkymien nopea huononeminen

Aikamoista järjen viekkautta tämäkin.

Maailman johtavan suurvallan Yhdysvaltojen päähuoleksi on noussut viime vuosina Kiinan nopea taloudellinen ja sotilaallinen vahvistuminen. USA:n pahimmista kilpailijasta on näyttänyt kehittyvän eräänlainen yli miljardin asukkaan uusi Saksa, joka ei ole edeltäjänsä tavoin vielä oppinut kantamaan huonoa omaatuntoa tai hillitsemään ylemmyyden tunteitaan.

Washingtonissa on mietitty päät puhki keinoja Kiinan nousun hillitsemiseksi niin, ettei Yhdysvallat joutuisi luopumaan nykyisestä hegemoniastaan. Kiinaa vastaan on määrätty rankaisutulleja ja teknologian vientikieltoja. Samaan aikaan  USA on ryhtynyt vahvistamaan liittolaissuhteita Kiinan uhakseen kokemien maiden kanssa. Kuumapäisimmät – jotka pääsivät Trumpin presidenttikaudella Valkoiseen taloon saakka esittelemään aivoituksiaan – pitävät Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen sodan puhkeamista väistämättömänä. Osa heistä haluaa USA:n leikkaavan Kiinan asevoimilta siivet niin kauan kuin sillä on vielä sotilasteknologisen ylivoiman antama mahdollisuus operaation menestykselliseen toteuttamiseen.

USA:n tärkein auttaja taitaa kuitenkin löytyä tällä hetkellä Pekingistä.

Juuri mikään ei olisi pystynyt estämään Kiinan nousua, jos maa olisi jatkanut eteenpäin Deng Xiaopingin aikana aloitetulla pragmaattisen uudistuspolitiikan ja kansainvälisen avautumisen linjalla. Lisävauhtia olisi saatu, jos alkanutta kehitystä olisi täydennetty vielä politiikan liberalisoinnilla ja julman yhden lapsen politiikan nopeammalla purkamisella.

Nyt kuitenkin Kiinan johtoon on noussut totalitaariseen hallintoon tähtäävä ja kulttuurisesti sisäänpäinkääntynyt kaarti, joka on alistanut talouden politiikan komentoon ja tukahduttanut täydellisesti maan henkisen ilmapiirin. Komentotalouden tapaan päätöksiä tehdään hehtaaripyssyllä, jolloin myös virheratkaisut kasvavat Evergranden kokoisiin mittasuhteisiin. Edeltävien vuosikymmenten aikana länsimaiden ja Kiinan välillä kehittyneet taloudelliset synergiat ovat purkautumassa nopeasti ja myös väestöpolitiikassa tehtyjen virheiden vaikutukset alkavat painaa merkittävästi tulevien vuosien kehitysnäkymiä.

Muutoksen suuruutta kuvaa se, että kun vielä koronaa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana Kiinan talous kasvoi – toki vauhdiltaan vuosi vuodelta hidastuen – keskimäärin vajaan kahdeksan prosentin vuosivauhtia, nyt jotkin Kiinan tuntijat arvioivat kasvun saattavan jäädä seuraavan kymmenvuotiskauden aikana jopa vain noin yhden prosentin tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen taloudellinen etumatka suhteessa Kiinaan alkaa aiemman nopean supistumisen sijasta kasvaa.

Tällaisen tilanteen muodostuminen on myrkkyä Xi Jinpingille ja hänen johtamalleen politbyroolle. Kiinan hallinto lienee jo alkanut valmistautua protesteihin, joita se ennakoi syntyvän keskiluokkaisten kiinalaisten havaitessa heidän elämänsä säästöjen kadonneen jättirakentajan vaikeuksien myötä taivaan tuuliin. Pelastaakseen nahkansa johto voi tuntea houkutusta sellaisten riskien ottamiseen, joihin he eivät normaalioloissa turvautuisi. Yksi tällainen voi hyvin olla sotilaallinen interventio Taiwanin alistamiseksi Pekingin määräysvaltaan. Yhdysvaltojen petettyä liittolaisensa Afganistanissa Kiinan johto saattaa laskea, ettei läntinen suurvalta osoittaisi tosi paikan tullen sen suurempaa solidaarisuutta Taiwaniakaan kohtaan.

Koko maailman kannalta olisi tietenkin parempi, että Kiinan johto ei lähtisi tällaiseen uhkapeliin. Ylipäätäänkin on syytä toivoa, että valtavilla mahdollisuuksilla varustettu maa löytäisi nykyistä järkevämmän ja vastuullisemman tien rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Samalla on syytä toivoa Yhdysvaltojen johdon ymmärtävän ja hyväksyvän sen, että heidän maansa ei voi pysyä loputtomiin maailman napana.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu