Kolmas romahdus

Tsaarin Venäjä romahti 1. maailmansodan ja lokakuun vallankumouksen myötä. Seuraava iso pudotus tuli runsaat kolme vuosikymmentä sitten keskisen Itä-Euroopan maiden hylättyä kansandemokratian ja entisten neuvostotasavaltojen itsenäistyessä. Putinin Venäjä romahtaa silmiemme edessä ilman että näköpiirissä olisi maan uutta nousua.

Kriisi alkoi viime joulukuussa Kremlin lähetettyä suuruudenhullut uhkavaatimuksensa USA:lle ja Natolle. Tyytymättömänä saamiinsa vastauksiin Putin käynnisti hyökkäyksen Ukrainaan. Vaikka sota jatkuu todennäköisesti vielä kuukausia ja matkan varrella koettaneen vielä lisää hyvin ikäviä asioita – ehkä jopa taktisten ydinaseiden aiheuttamia tuhoja – lopputuloksena on se, että sodan pahasti rampauttama Venäjä joutuu tyytymään häviäjälle tarjolla oleviin rauhanehtoihin.

Tämä kehitys päättää myös Putinin valtakauden. Joko hänen voimansa hiipuvat lopullisesti tai hänet siirretään syrjään. Mitään demokraattista kumousta lienee turha odottaa, vaan kovan linjan väki valitsee keskuudestaan Putinin seuraajan.

Venäjä jää edelleen väkiluvultaan – noin 140 miljoonaa – Euroopan suurimmaksi maaksi ja koko maailman himoitsemat luonnonrikkaudet pysyvät edelleen sen maaperällä. Todellisuudessa Venäjä ei kuitenkaan pysty itse hyödyntämään tehokkaasti rikkauksiaan, joista Peking on jo kaapannut ison osan omaan määräysvaltaansa.

Venäjä jää siten köyhäksi ja autoritaarisesti johdetuksi maaksi, jonka väestökehitys hiipuu sekä luonnollisten väestönmuutosten että kansainvälisen muuttoliikkeen seurauksena.

Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö Venäjä nousisi vielä tulevaisuudessa uuteen kukoistukseen suurvaltaunelmat hylänneenä, kestävää hyvinvointia tavoittelevana ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita kunnioittavana maana. Muutosprosessi voisi olla samankaltainen kuin minkä Saksa ja Japani läpikävivät toisen maailmansodan jälkeen. Kestää kuitenkin varmasti ainakin yhden sukupolven verran ennen kuin tällainen muutos voisi tulla käytännössä mahdolliseksi.

Muun maailman on syytä seurata tarkkaan, näkyykö kuolinkamppailujaan käyvien imperiumin ja sen johdon käyttäytymisessä merkkejä valmiudesta laajamittaisen ydinsodan käynnistämiseen. Tuolloin on pakko yrittää tukahduttaa moiset aikeet alkuunsa. Valtavan vaikea ja riskialtis tehtävä voisi helpottua edes hieman, jos myös Peking saataisiin ymmärtämään tukemansa regiimin vaarallisuus Kiinan omankin tulevaisuuden kannalta.

Tällaisen tehtävän eteen joudumme kuitenkin vain, jos Venäjän johto todella päätyy pitämään kollektiivista itsemurhaa parhaana vaihtoehtonaan. Pidän tällaista vaihtoehtoa äärimmäisen epätodennäköisenä kaikista uhitteluista huolimatta. Mutta jo ydinaseilla uhitteleminenkin on hyvin vaarallista tulella leikkimistä. Siksi joudumme todennäköisesti pidättelemään Kremlin vuoksi henkeämme vielä aika pitkään.

+12

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu