Koronakriisiämme isompi vitsaus

Korona on aiheuttanut teollisuusmaissa satoja tuhansia kuolemia, muuttanut ihmisten arjen ja pysäyttänyt ison osan talouden toiminnoista. Silti menetykset jäävät pieniksi verrattuna niihin koettelemuksiin, joiden eteen köyhimmissä kehitysmaissa on nyt ajauduttu.

Perusongelma on se, että köyhimmissä maissa elää nykyisin ainakin pari miljardia ihmistä suoraan kädestä suuhun ilman juuri minkäänlaisia yhteiskunnan takaamia turvaverkkoja. Rahaa joudutaan hankkimaan keinolla millä hyvänsä joka päivä edes jostakin, jotta pystyisi ennen nukkumaanmenoa ruokkimaan itsensä ja perheensä. Itse ansaittujen tulojen täydennyksenä voivat olla ulkomailla työskentelevien sukulaisten rahalähetykset tai maaseudulla asuvien omilta palstoilta saatava ravinto. Ihmiset ovat myös oppineet joustamaan esimerkiksi niin, että pääasiallisen tulonhankkijan sairastuessa lapset laitetaan hankkimaan lisätuloja.

Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut radikaalisti sen vuoksi, että korona riehuu myös köyhissä maissa. Niissä on otettu käyttöön olosuhteiden sallimissa rajoissa kutakuinkin samanlaiset rajoitustoimet kuin kehittyneissä maissa. Lisäksi tartunnan pelko saa ihmiset välttämään tarpeettomia kontakteja muiden kanssa ilman mitään ylhäältä annettuja määräyksiäkin.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että perheidensä pääelättäjinä tähän saakka toimineet kadunvarsien kaupustelijat, parturit, rikshakuskit, kengänkiilloittajat ja tuntityöntekijät ovat menettäneet yhtäkkiä miltei kaikki asiakkaansa ja sitä myöten rahatulonsa. Tutulta kauppiaalta voi saada ruokaa luotolla vähän aikaa, mutta aika pian kauppiaankin joustovara loppuu.

Ulkomailla työskennelleiden sukulaisten rahalähetykset ovat vähentyneet radikaalisti, koska he ovat kohdemaissaan yleensä ensimmäisten irtisanottujen joukossa. Monet esimerkiksi Lähi-idän öljyvaltioissa työskennelleet ovat saaneet lähtöpassit kotimaihinsa. Osa ihmisistä voi yrittää paeta suljettujen kaupunkien ahdinkoa maaseudulla asuvien sukulaisten luokse. Ilman omaa ajoneuvoa se onnistuu kuitenkin vain kävellen, koska juna- ja linja-autoliikennekin ovat suureksi osaksi pysähdyksissä. Sama syy estää ruokalähetykset maalta kaupunkiin.

Hieman pidemmän aikavälin ongelman muodostaa se, että nykyoloissa useat lapset jäävät vaille malaria- ja tuberkuloosirokotuksia. Tämä tulee aiheuttamaan ennenaikaisia kuolemia monin verroin koronavirusta enemmän, ja uhrit ovat enimmäkseen lapsia ja nuoria. Lisäksi pitkään jatkuva aliravitsemus vaikuttaa suoraan lasten älylliseen kehittymiseen ja rajaa siten oleellisesti heidän mahdollisuuksiaan koko loppuelämän ajan.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että olemme jo astuneet megaluokan katastrofin kynnyksen ylitse ilman että kansainvälinen yhteisö olisi herännyt näkemään ajoissa tilanteen vakavuuden. Toki jotkut kansainväliset järjestöt ja valistuneimmat mediat – kuten uusin The Economist – ovat antaneet hälytysmerkkejä, mutta toistaiseksi niiden vaikutukset maailman rahavirtojen suuntautumiseen ovat jääneet minimaalisiksi. Lisäksi jokainen maa keskittyy omiin ongelmiinsa niin, ettei tilanne välttämättä muutu kovin paljon jatkossakaan.

Tulevaisuuden historiankirjoitus ei jaa meille kiitoksia reagointikyvyttömyydestämme. Tilanne on vähän sama kuin Suomessa 1860-luvulla, jolloin valtiontaloudesta vastannut JW Snellman ei herännyt ajoissa näkemään päälle iskeneen nälkäkriisin vakavuutta. Se vei arviolta kymmenesosan maamme silloisesta väestöstä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu