Köyhtyvä Venäjä

Vuonna 2019 Venäjä oli pinta-alaltaan ja luonnonrikkauksiltaan maailman selvä ykkönen ja väestöltäänkin maailman yhdeksänneksi suurin maa. Markkinahintaisella bruttokansantuotteella mitattuna Venäjä oli yhdenneksitoista suurin kansantalous ja ostovoimatasoitetuin luvuin kuudenneksi suurin. Henkeä kohti lasketun markkinahintaisen bkt:n perusteella Venäjä oli kutakuinkin samalla tasolla Argentiinan, Malesian ja Kiinan kaltaisten keskituloisten maiden kanssa. Ostovoimatasoitetuin luvuin Venäjän henkeä kohti laskettu bkt ylsi noin Turkin ja Kreikan tasolle.

Miten Venäjän talous kehittyy tästä eteenpäin? Kaikkien havitellessa maapallon ehtyviä luonnonvaroja Venäjällä olisi mahdollisuus nousta varsinkin väkilukuun suhteutettuna yhdeksi maailman vauraimmista maista. Venäjä on kuitenkin käyttänyt Putinin hallintokaudella valtaosan luonnonrikkauksiensa – etenkin öljyn ja maakaasun – tuomista tuloista sotilasmahdin kasvattamiseen ja korruptoituneen eliitin vaurastuttamiseen. Talouden modernisointiin ja väestön hyvinvoinnin kasvattamiseen on jäänyt vain vähän ympäristöinvestoinneista puhumattakaan.

Korona on verottanut parin viime vuoden aikana raskaasti maan taloutta ja kuormittanut terveydenhuoltoa. Koronakuolemien määrän käännyttyä laskuun Putin määräsi maansa sotavoimat hyökkäämään Ukrainaan. Hyökkäyksen jälkeen länsi on kiristänyt merkittävästi Venäjää vastaan suunnattuja talouspakotteita ja valtaosa läntisistä yrityksistä luopuu liiketoimistaan Venäjällä. Sota on luonut maailmantalouteen epävarmuutta, katkonut toimitusketjuja ja kiihdyttänyt inflaatiota.

Venäjä on joutunut kuluttamaan jo tähänastisissa sotatoimissaan huikean määrän ammuksia. Se on myös menettänyt runsaasti sekä sotilaita että kalustoa. Sota ja kurinpito kotimaassa sitovat valtavasti väkeä. Tämä asetelma näyttää jatkuvan vielä kohtalaisen pitkään, sillä länsi toimittaa ukrainalaisille puolustajille lisää aseapua kutakuinkin samassa tahdissa kuin Venäjä kykenee lisäämään omaa hyökkäysvoimaansa.

Venäjän talous hyötyy rakenteensa vuoksi raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen kohoamisesta. Ongelmana on kuitenkin uusien asiakkaiden löytäminen öljylle ja kaasulle sitä mukaa kun läntiset ostot vähenevät. Venäjä joutuu myymään öljynsä suurilla alennuksilla, minkä vuoksi sen hinta ei ole maailmanmarkkinahinnoista poiketen juurikaan noussut. Maakaasun suuntaaminen Euroopasta Aasian markkinoille vaatii puolestaan valtavat investoinnit ja infrastruktuurin rakentamiseen kuluu vuosia.

Sodan alettua Venäjältä lähti paljon osaavinta väkeä, minkä vuoksi menetetyn tuonnin korvaaminen muista lähteistä ja kotimaisella tuotannolla tulee olemaan vaikeaa ja se vie paljon aikaa.

Talouspakotteiden vaikutuksilla on toki rajansa ja maailmalta löytyy opportunisteja, jotka ovat valmiit yhteistyöhön Putinin mafian kanssa ilman moraalisia estoja. Silti Venäjän talous supistuu merkittävästi sekä tänä että ensi vuonna. Ongelmat jatkuvat sen jälkeenkin, ja kestänee vuosikymmenen jälkipuoliskolle saakka ennen kuin Venäjän talous yltää jälleen koronaa edeltäneelle tasolle. Tavalliset venäläiset kokevat köyhtymisen seuraukset ankarasti nahoissaan varsinkin jos maa pysyy mafiahallinnon komennossa.

Entä jos Venäjä kykenee lisäämään sotilaallista painostustaan Ukrainassa ja pelästyttämään länsimaita ydinaseuhkauksillaan sen verran, että Kreml saa operaationsa päätökseen sille edullisin rauhanehdoin jo suhteellisen pian? Tuolloin Venäjälle jäisi valtava urakka raunioiksi ammuttujen alueiden siivoamisessa, elämän uudelleen liikkeellesaattamisessa ja paikallisen väen kurissa pitämisessä. Tehdyt sotarikokset jäisivät varjostamaan Venäjän mainetta eivätkä suhteet lännen kanssa palaisi normaaleiksi ainakaan niin kauan kun Putin pysyy vallassa. Läntinen Eurooppa tulisi lisäämään Ukrainan sodan kokemusten opettamana sotilaallista valmiuttaan, jolloin Venäjän olisi vaikea pysyä tahdissa mukana paljon pienemmillä taloudellisilla resursseillaan. Myös armeijan rekrytointitarpeista huolehtiminen olisi vaikeaa Venäjän huonon demografisen tilanteen vuoksi.

Ensimmäinen ehto kehityksen kääntymiselle positiivisempaan suuntaan on Venäjän hallitsevan regiimin vaihtuminen sellaiseen, joka asettaa suurvaltapyrkimysten ja varkaiden rikastuttamisen sijasta ykköstavoitteeksi maan kehitysmahdollisuuksien kestävän ja oikeudenmukaisen hyödyntämisen. Uuden johdon on normalisoitava Venäjän suhteet kaikkiin ilmansuuntiin ja kannettava vastuutaansa Ukrainassa aiheutettujen tuhojen korjaamisesta. Suurten ympäristökatastrofien uhka on etenkin pohjois-Siperiassa kehittynyt niin akuutiksi, että niiden korjaamista ei voida jäädä enää odottelemaan vuosikausiksi.

+26

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu