Kuka aikoo mitä Itä-Ukrainassa?

Kremlin mediat viestivät yhä innokkaammin siitä, miten Ukraina on lisännyt aggressioitaan separatistialueita kohtaan. Maan väitetään jopa suunnittelevan hyökkäystä alueelle lännen tukemana. Todistuksena ukrainalaisten raakuudesta ja epäinhimillisyydestä toistetaan kerran toisensa jälkeen sinänsä hyvin surullista uutista siitä, että osapuolten välisen laukaustenvaihdon uhrien joukossa on Itä-Ukrainan puolella ollut yksi lapsi. Tätä hehkutettaessa ei ole muisteltu sitä, kuinka paljon lapsia kuoli aikanaan malesialaisen matkustajakoneen alasampumisessa tai kuinka venäläiset hävittäjät ovat Syyriassa tulittaneet maan tasalle kouluja, päiväkoteja ja lastensairaaloita lapsineen ja henkilökuntineen. Näkyvät mielipidevaikuttajat ovat heittäneet ilmaan ajatuksia Kazakhstanista, Ukrainasta ja Valko-Venäjästä osana ”isovenäläistä” aluetta ja vaatineet Donbassin alueen liittämistä Venäjään. Maan sotavoimat ovat keskittäneet runsaasti lisää joukkoja ja kalustoa Ukrainan rajan välittömään läheisyyteen.

Lännessä on yritetty tulkita Kremlin aikeita. On arvioitu sen mahdollisesti vain uhittelevan testatakseen Bidenin hallinnon reaktioita ja parantaakseen omia asemiaan tulevissa Itä-Ukrainan järjestelyjä koskevissa neuvotteluissa. Entistä enemmän näyttää kuitenkin siltä, että Kreml oikeasti valmistelee uusia sotilaallisia operaatioita ja pohjustaa kotimaista ilmapiiriä hyväksymään aggressiiviset toimet.

Mielestäni alueen tapahtumat pitäisi nähdä laajemmassa strategisessa kontekstissa. Ennen kaikkea kannattaa kysyä, kenen asialla Putin itse asiassa toimii lisätessään painostusta Ukrainaa kohtaan. Varsinainen langoista vetäjä löytyy ehkä ennemmin Pekingistä kuin Moskovasta.

Perustelen tulkintaa sillä, että nykyisen maailmanpolitiikan ehdoton avainkysymys on Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kamppailu johtavan suurvallan asemasta. Putin antoi pikkusormensa Xi:lle jo siinä vaiheessa, kun Venäjä joutui läntisten sanktioiden kohteeksi ja maan taloudellinen asema heikkeni myös öljyn maailmanmarkkinahintojen alenemisen seurauksena. Kiina pääsi sanelemaan ehdot Venäjän ryhtyessä toimittamaan sille maakaasua uutta putkea myöten. Sen jälkeen Pekingin ja Kremlin välinen poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen liittolaissuhde on vahvistunut samaa tahtia kuin Venäjä on etääntynyt lännestä.

Kiinan väkiluku on nykyisin lähes kymmenkertainen ja talous kasvanut jo yli kymmenkertaiseksi Venäjään verrattuna. Kehitys etenee samaan suuntaan myös sotilaallisella ulottuvuudella. Siksi pikkusormen mukana on mennyt jo koko käsi, eikä Kiinan johto arkaile käyttää isännän ääntä junioripartneria komentaessaan.

Venäjän eduista aidosti kiinnostunut johtaja ei ajaisi Venäjää Putinin tavoin Pekingin syliin, vaan pyrkisi kasvattamaan maansa liikkumavaraa tasapainoilemalla Kiinan ja lännen välillä. Putin ja hänen mafiajoukkonsa keskittyvät kuitenkin oman asemansa säilyttämiseen. He pelkäävät läheisempien läntisten suhteiden heikentävän heidän vallassapysymismahdollisuuksiaan, kun taas Kiinan autoritaarinen hallinto on täysin valmis yhteistyöhön heidän kanssaan. Toki Peking odottaa heiltä myös asianmukaisia vastapalveluja.

Tällä hetkellä Kiinan kommunistijohto haluaa lisätä vaikutusvaltaansa etenkin Taiwanilla ja Hongkongissa. Sen intresseihin sopii erinomaisesti tilanteen kiristyminen Itä-Ukrainassa tavalla, joka sitoo Yhdysvaltojen resursseja tuolle alueelle. Lisäbonuksena tulee se, että mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa henkensä menettävät sotilaat ovat venäläisiä, kun taas Kiina säilyttää omat resurssinsa koskemattomina.

Ei ehkä ole mikään sattuma, että Venäjän kiihdyttäessä aggressiotaan Ukrainaa vastaan maassa hyväksyttiin laki, joka mahdollistaa Putinin jatkamisen presidenttinä vuoteen 2036 saakka. Täytyyhän miestä palkita palveluistaan.

EU ei ole pysynyt viime aikoina kovin hyvin tilanteen tasalla maailmanpolitiikan alati muuttuvissa kuvioissa. Vähän aikaa sitten Emmanuel Macron ja Angela Merkel järjestivät vanhasta muistista – ja Ukrainan ohittaen – puhelinkokouksen Vladimir Putinin kanssa saadakseen Minskin neuvotteluprosessin edes hieman eteenpäin. Seuraavalla kerralla heidän ehkä kannattaisi ottaa presidentti Zelensky mukaan sekä soittaa Putin ohittaen suoraan presidentti Xi:lle.

+16

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu