Kuka voittaa ja kuka häviää, jos poikkeuslaki hyväksytään?

Venäjän hallinto käy nykyisin sotaa länttä vastaan monella rintamalla.

Verisimmin sotaa käydään Ukrainassa, jonka Venäjä yrittää pakottaa määräysvaltaansa maan kansalaisten omien preferenssien vastaisesti. Venäjä uhkaa sodan eskaloitumisella ja yhä avoimemmin myös ydinaseillaan Ukrainaa sen puolustustaistelussa auttavia maita.

Ennen sodan puhkeamista Venäjä lähetti myös Naton päämajaan ja Washingtoniin ultimaatumin, jossa se vaati asianomaisten maiden omat valinnat totaalisesti sivuuttaen kylmän sodan aikaisen idän ja lännen välisen etupiirijaon palauttamista.

Näiden sotilaallisten uhkausten ohella Venäjä on käynyt vuosia hybridisotaa länttä vastaan muun muassa tukemalla laitaoikeistolaisia poliittisia voimia ja yrittämällä vaikuttaa disinformaatiokampanjoineen ja trolliarmeijoineen kansalaisten mielipiteisiin etenkin sosiaalisessa mediassa.

Viime aikoina on saatu lisääntyviä merkkejä myös suoranaisesta sabotaashitoiminnasta ja siihen valmistautumisesta länsimaiden kriittisiä infrastruktuureja vastaan. Venäjän lähialueilla – kuten Suomessa – on yritetty hankkia oman väen majoittamiseen ja tiedustelutoimintaan soveltuvia kiinteistöjä.

Globaalisti Venäjän johto pyrkii yhteistyössä Kiinan autoritaarisen johdon kanssa lisäämään vaikutusvaltaansa kehittyvissä maissa sekä samalla eristämään länsimaita ja murentamaan niiden mainetta oikeusvaltioina kehittyvien maiden kansalaisten keskuudessa. Länsimaista halutaan luoda kuva kaksinaismoraalia harjoittavina maina, jotka kyllä puhuvat kauniisti ihmisoikeuksista ja keskinäisestä tasa-arvosta, mutta jotka todellisuudessa puolustavat häikäilemättömästi omia etujaan ja suhtautuvat rasistisen syrjivästi kaikkiin muihin.

Osana tätä kampanjaa on ollut muun maailman kansalaisten rahtaaminen katteettomin lupauksin Valko-Venäjälle ja Venäjälle ja heidän lähettämisensä muun muassa Puolan, Liettuan, Latvian ja Suomen rajoille hakemaan turvapaikkaa tai jatkamaan eteenpäin kauemmas länteen. Operaation tuloksena Kreml on saanut maailmalle levitettäväksi kuvamateriaalia rajan yli pyrkivien kovasta kohtelusta. Lisäksi kolme ensinmainittua maata on saatu säätämään kansainvälisten ihmisoikeuksien kanssa ristiriidassa olevat lait pakkopalautuksista. Samalla on saatu luotua EU:n sisälle erimielisyyttä oikeusvaltion periaatteiden toteuttamisesta.

Nyt Kreml odottaa saavansa seuraavan erävoiton Suomen eduskunnan hyväksyessä maahanpyrkivien joukkopalautukset sallivan poikkeuslain viiden kuudesosan enemmistöllä. Lisäbonuksena odotetaan venäläisten omassa keskuudessa paljon tyytymättömyyttä aiheuttaneen ja Kremlin hybridioperaatioita vaikeuttaneen raja-asemien täyssulun päättymistä.

Kremlillä on valmiit suunnitelmat myös niiden Venäjälle muualta maailmasta rahdattujen ihmisten – pääasiassa nuorten miesten – varalle, joiden pääsy Suomeen tai Suomen kautta kauemmas länteen ei onnistu luvatulla tavalla. Ensiksi joukosta poimitaan ne, jotka saadaan lähetettyä tykinruoaksi Ukrainaan. Seuraavaksi poimitaan soveltuva väki työvoimapulasta kärsivän Venäjän sotatalouden palvelukseen ja loput ajetaan maasta pois.

Paradoksaalista kyllä Suomessa perustellaan poikkeuslain säätämistä sillä, että kansallisen turvallisuuden ja oikeusvaltioperiaatteiden ajautuessa ristiriitaan turvallisuustarpeet on asetettava etusijalle. Konteksti huomioon ottaen voidaan perustellusti kysyä, kumpi lisää enemmän Suomen turvallisuutta: taipuminen Venäjän uhkailun edessä oikeusvaltioperiaatteista luopumiseen vai niiden johdonmukainen puolustaminen?

Sitä ei tietenkään käy kiistäminen, etteikö Kreml kykenisi järjestämään merkittävää haittaa jatkossakin lähettämällä isot määrät ulkomaalaisia pyrkimään Suomen rajojen ylitse. Mutta onko käännytyslaki todella ainoa vaihtoehto tällaisen tilanteen varalle? Eikö Suomi voisi pitää raja-asemansa vielä toistaiseksi suljettuna ja etsiä yhteistyössä muiden EU- ja Nato-maiden kanssa oikeusvaltioperiaatteiden ja kansainvälisten sopimusten kanssa sopusoinnussa olevia keinoja välineellistetyn maahanmuuton uhkien torjumiseksi?

Asian tullessa isoon saliin kansanedustajat ovat paljon vartijoina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu